Elokuvaopas

Toiminta vuodelta 2006 ohjaus Joon ho Bong pääosissa Kang ho Song ja Hie bong Byeon.

4.6 - Arvostelu: Janne Ahlgren

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

Host (arvosteltu)

Loppu

The Host (Video on Demand)

Vuokraa

3,00€

"Erilainen, hauska ja sairaan viihdyttävä monsteriteos"

Host on sellainen elokuva, että se jakaa katsojat kahteen epätavallisen tiukkaan leiriin: Vihaajat ja läpikotaiset fanit. Jos lueskelee pohjoismaisen yleisön mielipiteitä, niin painopiste on läpikotaisen negatiivinen tai sitten elokuvaa rakastetaan ilman rajoja. Niiden väliltä löytyy harvoja mielipiteitä. Ammattitykkääjät ovat kuitenkin enimmäkseen positiivisia. Jotenkin odotettu reaktio, Korealainen elokuva kun on ryminällä valloittanut kriitikoiden sydämet ja aasialainen elokuvataide on hieman omaamme kekseliäämpi, joskin usein hieman arvoituksellinen tavalliselle, länsimaiselle katsojalle.

Todella paha!

Ja heti alusta voidaan todeta, että Host ei missään tapauksessa ole täydellinen tai virheetön elokuva, sen efektit eivät ole ainutlaatuisia ja sen näyttelijät ovat hyvinkin paatoksellisia ja korkealentoisia ylikanttiin. Oli miten oli, elokuva on juhlavan hauska, sairas ja ronski, ihan verrattavissa Monty Pythonin huikeimpiin sketseihin ja elokuviin.
Amerikkalaisessa armeijan laboratoriossa Koreassa upseeri antaa käskyn jota alempiarvoinen apulainen ihmettelee. Formaldehydiä pitäisi kaataa viemäriin. No, pakko on totella ja näin kävi muuten todellisuudessakin. Amerikkalainen mies tuomittiin poissaolevana kyseisestä rikoksesta vuonna 2000. Pari vuotta myöhemmin, ilman suurempia selittelyjä, Han-virrasta kömpii maihin tavallisen kamalan näköinen hirviö joka jahtaa kansalaisia ja murkinoi posket pullollaan pakoon juoksijoita. Vajaafunktionaalisen perheen tytär, Hyun-seo, joutuu hirviön uhriksi ja hänen isänsä näkee miten hirviö nielaisee tytön yhtenä kappaleena. Isä, flegmaattinen ja pikkupöljä Gang-du, kuumaverinen setä Nam-il ja nuolipyssyampujatäti Nam-joo sekä isoisä Hie-bong surevat tyttöä raivokkaasti ja haukkuvat tosiaan itkun seassa. Perhe on joutunut karanteeniin ja armeija on kertonut, että hirviö on tartuttanut kaikki rannalla olijat tuntemattomalla viruksella. Yhtäkkiä kännykkä soi ja perhe tajuaa, että tyttö on elossa ja että nyt on pakko karata. Samaan aikaan hirviö rähjää virran rannoilla.

Isä ja tytär pakomatkalla

Käsikirjoitus on oikeastaan naurettavan yksinkertainen ja aivan miellyttävän sekopäinen. Elokuvan voi myös katsoa vahvana satiiria jossa osoittelevia, poliittisia ajatuksia lätkitään mennen tullen. Ohjaaja Joon-ho Bong osoittelee koko kädellä valtion kyvyttömyyttä ja viranomaisten hirviöjahti tappaa enemmän kansalaisia kuin hirviöitä, jos asiaa varovasti ilmaistaan. Amerikkalaiset saavat monoa persuksiin, mutta elokuvan painopiste on pirstoutuneessa perheessä ja suhteissaan toisiinsa. Gang-du on sen verran kaheli päästään, että hän itsekin ihmettelee miten hänestä yleensä tuli isä. Isoisä on olevinaan patriarkka, mutta onnistuu saamattomana miehenä hyvin huonosti aikeissaan pelastaa tytön hirviön kynsistä. Setä on yliopistomiehiä, mutta työtön ja katkera. Tytär on maineikas urheilija mutta kärsii keskittymisongelmista. Kadonneen tytön vuoksi perheen on pakko toimia yhdessä tuumin, mutta lähtökohdat ovat surkeita. Ohjaaja repii huumoria slapstickmuodossa ja myös hienovaraisemmin, mutta huumori ja sen esittäjät eivät ihan Mensa-asteelle yllä vaikka toisinaan kovasti potkitaan älynystyröitäkin.

Poliisi ei anna periksi Pöljäperheen valittaessa

Olemme kaikki pilalle hemmoteltuja! Kaiken karvaiset miljardihirviöt ja tietokonepedot ovat realistisuudellaan hemmotelleet meidät ihan pihalle ja vaatimuksena on, että tehosteet modernissa elokuvassa hämmästyttää. Vähempää emme hyväksy. Hostin tehosteet ovat hyviä, mutta eivät huippulaatuisia. Raha ei ole suurin syy siihen ettei olento ole realistinen, vaan enemmänkin elokuvan pääpiste joka on satiirissa ja perheen ironisessa psykologiassa. Hirviötä ei tarvitse odotella tuntikaupalla, se ilmestyy melkein heti, ja pakolliset paskat-housuun-hetket ovat myös mukana, mutta loput elokuvasta on ihan muita juttuja hirviötarina perustana. Tarkemmin ajateltuna hirviö on aika realistinen verrattaessa muutamiin muihin tunnettuihin hirmuolentoihin. Se ei ole tavattoman iso, ei mitenkään kunniaa herättävä ja aika kömpelö kaiken kaikkiaan. Ruma sen lisäksi. Käsikirjoitus antaa olennolle reilusti valkokangas-aikaa, mutta tekee siitä samalla arvaamattoman. Yhtä arvaamaton on isä Gand-du, jonka pään sisältö hölskyy välillä yhteen suuntaan ja sitten äkkiä toiseen.

Kaikki ei ole kaunista katseltavaa

Ohjaaja on hyvinkin tietoinen siitä, ettei elokuva ole äärettömän pelottava tai jännittävä ja kaiken lisäksi mies lataa sekaan korealaista melodraamaa niin että kaikki silmäkulmat kostuvat. Ainakin Koreassa. Sellaiset tunnelataukset saattavat tuntua oudoilta, yhtä oudoilta kuin omat elokuvamme kaikessa ilmeettömyydessään tuntuvat aasialaisten silmissä. Ainakin vanhemmat, pohjoismaiset elokuvat. Ohjaaja tekee korealaisperheestä stereotyyppimäisen alusta alkaen, mutta tarkoituksena on ilmapiirin rakentaminen, ei henkilöiden tyhmyyttäminen. Ja kun fiilis on saavutettu ja henkilögalleria pistetty lokeroonsa alkavat yllätykset juonessa ja henkilöhahmoissa esiintyä.

Viisauden kasvot... hehehe...

Dvd on hyvälaatuinen, joskin kuvassa esiintyy ajoittain hieman rakeisuutta ja kontrastiongelmia pimeissä kohdissa. No projektorilla kankaalle ja kuva kelpaa ihan mainiosti tarkkasilmäisellekin. Mitää nyt nipotan hiukan. Ääni ei ole mitenkään hienovarainen, mutta surround toimii loistavasti, tavanomaista paremmin sanoisin, ja subbari potkii muutaman kerran niin että huonekalut siirtyvät paikoiltaan. Todella harvoin olen kokenut sellaista bassontoistoa että koko talo vapisee, mutta tässä elokuvassa sellaisia ääniä löytyy. Minulla on käytössäni huippuluokkainen, ammattilaisen trimmaama Teufel THX M8000 subbari, Yamaha DSP-AX2 vahvistin ja tölli ilman lähinaapureita joten voin meluta mieleni mukaan ja näin tein. Ja kyllähän asia on niin, etteivät tavaratalon pakettiteatterin muovipurkit jaksa tuoda esille Hostin äänenpainetta. Yllättävän paljon elokuvan vetovoimasta häviää jos sitä katselee tavallisella 20\" telkkarilla ja pakettikaiuttimilla. Elokuva ei kuitenkaan ole niin loistava että sen takia kannattaa muuttaa erämaahan tai äänieristää asuntonsa asiantuntijoiden voimin. Elokuvan musiikki on hillitön: Ihme sekasotku jossa mieleen tulee Moskovan Suuri Sirkus, venäläinen 60-luvun draama ja ranskalainen valssi. Hupaisaa!

Sodassa kaikki aseet ovat sallittuja

Okei, Host vaatii katsojaltaan aavistuksen verran kärsivällisyyttä ja jonkin verran aasialaisen filmin tuntemusta. Jos vihaa intomielistä näyttelemistä Host on väärä valinta. Elokuva on pohjimmiltaan fiksu, yläpuoleltaan höpsö ja aasialaisen tradition mukaisesti hirviömäisen naurettava. Samalla se on ihan yhtä hauska kuin Eight Legged Freaks tai Tremors ? Väristyksiä ja ilman huumoriaan se olisi valitettavasti aika haukotuttava tuote. Mutta minä olen nykyään Hostin suurin ihailija.

©Janne Ahlgren, filmjanne(at)hotmail.com

• Kommentoi