Kampanjat

Elokuvalle jatko-osaa tehtäessä hyödynnetään yleensä aikaisempien filmien onnistumisia, jos sellaisia on. Mitä enemmän pystytään hyödyntämään edellisten osien huippuhetkiä, onnistumisia tai keksintöjä, sitä vähemmän joutuu rasittamaan itseään keksiäkseen uusia. Kierrättäminen, joka on nykyään niin muotia, on löytänyt uuden teollisuuden alan. Vaikka toisaalta, onhan apinointi ollut tämän teollisuuden alan elinehto jo 100 vuoden ajan. Suosin itsekin kierrätystä, joten siksi aloitan varsinaisen referaattini samoilla sanoilla kuin 13.11.2003, eli noin viisi vuotta sitten.

Auta Armias, nyt taitaa tulla turpaan ja lujaa!

\"Yhtä vähän kuin maailmassa on Godzilloja, nopeita velociraptoreita ja hämähäkkimiehiä, puhumattakaan supermiehestä, Batmanista ja X-mutanteista ja kaikista heidän laisistaan, yhtä vähän on olemassa kolme metrisiä vihreitä 500 kilon painoisia muskelimiehiä. Tällaisten elokuvien kaikkia osia ei voida täyttää ihmisillä, joten avuksi on otettu tietokone. Kuten myös tapauksessa Hulk. Ohjaaja Ang Leen antamien ohjeiden mukaan on ilkeässä vihreässä miehessä säilytetty osa sarjakuvamaisuudesta. Mahdollisuutta kuvitella, että kyseessä olisi todellinen henkilö ei jätetä, kuten ei jätetty Hämähäkkimiehen valtavista loikissa tai Klonkun epämiellyttävästä olemuksestakaan. Myönnän kuitenkin mielelläni, että Klonkun olemus on ilmiömäinen, vaikka kyseessä onkin animaatio. Hulk ei ole yksityiskohdiltaan yhtä kehittynyt, mutta vaikuttava se kyllä on. ILM (Industrial Light & Magic) tehostetehdas on tehnyt ylitöitä luodessaan tätä värikästä sarjakuvahahmoa ja siirtäessään sen... melkein... luonnolliseen ympäristöön. Miltähän realistinen Hulk näyttäisikään? Lou Ferrigno, kuka..?

Huitansempa tuonkin naamani niin eiköhän vihreät finnit pysy poissa

Ang Leen suurin virhe oli tehdä sarjakuvaan perustuva filmi sellaiseksi, jollaisen sen ei pitäisi olla: Liian syvällinen ja liikaa keskusteluja, joten Ang Lee on ulkona kuvioista. Tässä elokuvassa taiteilijan sivellin on annettu toimintaelokuvien ohjaaja Louis Leterreierille, joka aikaisemmin on näyttänyt kyntensä elokuvissa Danny The Dog & Transporter 2. Mikään näistä elokuvista ei ole Oscar-materiaalia, mutta osoittavat kuitenkin, että Leterrier osaa ohjata toimintaelokuvia. Käsikirjoittaja Zak Penn, joka on aikaisemmin kokeillut taitojaan vaihtelevalla menestyksellä, on saanut nyt tilaisuuden kirjoittaa suurfilmin ilman avustajia. Ang Leen versiossa oli neljä käsikirjoittajaa, joten sen tietää miten siinä käy, kun kaikki haluavat, että omat ideat otetaan huomioon. Liian monta kokkia jne? Välillä tarvittaisiin kuitenkin kritiikkiä, koska Penn ei ole markkinoiden teräväkärkisin kirjoittaja. Valitettavaa. Voidaan sanoa, että elokuvan tekijät selviytyvät erinomaisesti filmin puolenvälin yli, ennen kuin pakko huokaista ja todeta, että siinä meni päin helvettiä, kaikki mikä elokuvassa oli uskottavaa. Lopputaistelu (sellainen todellakin tulee) on niin hölmö, että tekee melkein mieli sulkea laitteet ja alkaa murjottaa.

Hulk on tyypillinen steroidikaiffari, noita nyt näkee joka jumppasalissa

Antakaa minun selittää, mutta first things first. Bruce Benner elää syrjäänivetäytynyttä elämää Brasiliassa laskien päiviä, jolloin hänellä ei ole ollut \"kohtauksia\". Toisin sanoen laskenut päiviä, jolloin hän ei ole muuttunut suureksi, vihreäksi ja epävakaaksi eli vähemmän näkymättömäksi ja hillityksi. Benner käy vihanhallinta-kurssilla ja opettelee olemaan cool. Edvard Norton on julmetun hyvä näyttelijä, joka saa Bennerin näyttämään ihmiseltä jota melkein käy sääli. Hän elää hiljaista elämää työskennellen jokapaikan höylänä juomatehtaalla. Sitten tapahtuu pieni onnettomuus, jonka seurauksena kenraali Ross (William Hurt) jäljittää hänet. Kenraali Ross haluaa käyttää Banneria suureksi muuttuneessa muodossaan aseena tai asekehittelyssä. Ross saa apua englantilaiselta Emil Blonskylta (Tim Roth), joka on varsinainen paskiainen. Blonskysta tulee niin sanotusti, Hulkin vastustaja ja pahin vihollinen. Kaikkien miesten välissä seisoo Bannerin rakastettu Elisabeth Ross (Liv Tyler), joka sattuu olemaan läheistä sukua kenraali Rossin kanssa. Varsinainen soppa. Takaa-ajo alkakoon.

Vastustaja onkin iso roikale ja sen lisäksi varsin epäystävällinen

Banner, joka oikeasti on pasifisti, eikä halua pahaa kenellekään, löytää itsensä muuttumassa taas hirviöksi, joka repii rikki niin ihmiset kuin kaiken muunkin ympärillään. Erittäin valitettavaa, varsinkin kun vaatteet menevät pilalle joka kerta. Internetin välityksellä Banner on kuitenkin saanut yhteyden tiedemieheen, Dr. Samuel Sterniin, jonka avulla on tapahtunut edistystä muuttumisprosessin kääntämiseksi toisinpäin. Näin siis siihen saakka, kunnes Banner onnistutaan jäljittämään ja sitten tarvitaankin taas väkivaltaa hirviön taltuttamiseksi. Vakuutusyhtiössä riittää taas töitä, kun kaikki yksittäisistä sähkölaitteista kokonaiseen infrastruktuuriin tuhotaan.

Öööhhh...kolme-vitonen, lähettäkää ambulanssi. Kohta sattuu, ajajaj.

Sitten Blonsky saa kuningasajatuksen, jonka mukaan Hulkin voi tuhota vain toinen hirviö. Ei muuten mikään hyvä idea. Ei Hulkin kannalta, eikä filmin. Tässä kohtaa kaikki muuttuu niin hassuksi, että on vaikea pidättää naurua. Pystyn nielemään monenlaisia \"lopputaisteluita\", mutta tämä on kyllä kaiken järjellisen ulkopuolella. Varmaa on, että digitaalipuolen pojat ovat tehneet ylitöitä pilatakseen niin paljon kuin mahdollista. Hulk ja sen vastustaja eivät näytä todellisilta, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska niiden koon vuoksi, katse kiinnittyy enemmänkin varjoihin, hikeen ja huokosiin, asioihin, joita ei normaalisti edes huomaa. Mitä varsinaisesti tapahtuu, on yksi räjähdysten äiti ja kaksi kumimaista kauhufiguuria jotka mäiskivät toisiaan poliisiautoilla, rakennusten- ja helikopterin osilla. Liika on liikaa. Leterrierin ohjaus on onnistunutta silloin kun Banner on paossa, piiloutuneena autiokylään tai yhdessä rakkaansa kanssa, mutta kun digitaalihirviöt pääsevät vauhtiin kuolee elokuvan taika. Leterrierin ohjaus on silti valovuosia parempi, kuin Ang Leen filmitekele tietokonehupailuineen, joka ei edelleenkään vakuuta. Hulk on säilytetty edelleen ns. Belgian Blue? siis? vihreänä, mutta se ei haittaa ollenkaan. Hulkin ei pidäkään olla realistinen sen enempää kuin Godzillan tai Klonkun, mutta kaiken hänen ympärillään tulee olla sitä ja siinä Leterrier onnistuu. Kaikki, jotka pitävät elokuvista, joissa ympäristö tuhotaan, pitävät myös siitä, mitä Hulk kumppaneineen saa aikaiseksi. Tässä jäävät toiseksi niin Godzilla kuin atomipommikin. Tai siis ainakin melkein.

Liv Tyler on vihreän miehen ihastuksen kohde

Seuraavaksi muodostuukin ongelmaksi, millaisilla välineillä Hulk tulisi katsoa. Saatavana on erinomainen DVD-versio, mutta ne jotka seuraavat aikaansa ja haluavat parasta ovat sijoittaneet blu-ray soittimeen kaiuttimineen saadakseen irti kaiken mahdollisen. Blu-ray on varsin uutta ja tarjolla oleva valikoima on suppea, eikä laatu aina vastaa suosituksia. Eli laatua tulisi parantaa ilman satojen eurojen sijoituksia kotiteatteriin. Totuus on, että suurin osa kotitalouksista ostaa keskihintaisen kotiteatteripaketin. Erikseen on mainittava sellaiset elokuvaharrastajat, joiden katseluvälineistö on huippuluokkaa. Tätä ongelmaa voi vain selvittää esimerkillä, jonka Hulk mahtavine A/V äänineen tarjoaa. Kävin siis katsomassa elokuvan naapurini tavallisella keskihintaisella blu-ray soittimella. Kuvan laatu oli hyvä, mutta äänentoisto oli mitäänsanomatonta. Sen jälkeen katsoin elokuvan omilla laitteillani, jotka ovat erinomaiset, mutta eivät sellaiset, ettei innokkaalla elokuvaharrastajalla olisi mahdollisuutta sellaisia hankkia. Näyttää siltä, että harkinnan jälkeen saattaisin ottaa Casino Royalen ja Hämähäkkimiehen pois blu-ray suosituksistani. Mutta antaa olla, jääköön Bond ja Hämis paikoilleen ja ottakoon Hulk paikkansa äärimmäisenä testilevynä. Sillä se voi räjäyttää kaiuttimet ja tuhota laitteistot ellei ole varovainen. Lyhyesti? Kuulostaa hemmetin hyvältä!
Kuvan laatu on erittäin hyvä ja koska en löydä siitä mitään valittamista, niin miksi tekisin sitä. Se minkä näen, on täydellistä. Jokainen yksityiskohta on veitsenterävä. Jälleen kerran ihmettelen, miten tämän jälkeen voi katsoa mitään DVD:ltä? No, se sujuu, mutta kirvelee. Niin se vaan on, että Hulk katsottuna HD:ltä on parempi kuin elokuvissa. Ääni on fantastinen ja kokonaisuus, tarinan jättimäisistä möhkäleistä huolimatta, on nautittavaa katsottavaa. Elokuvan loppu, taistelun jälkeen, on varsin mukava ja jättää hymyn huulille. Sen voin luvata.

Moderni hammaslääkärituoli keittä ohessa kahvit ja valuttaa ylimääräiset läskit pussiin kotiinvietäväksi

Hulk on traaginen olento, väärinymmärretty kummajainen. Hulk ei itse asiassa ole mikään supersankari, vaan tavallinen mies, joka kärsii epätavallisesta sattumasta. Hän haluaa päästä irti kyvystään muuttua miehestä hirviöksi vaikka hintana olisikin kuolema. Onneksi elokuvassa on riittävästi actionia ja huumoria lopun taistelukohtausta lukuun ottamatta, että se jättää kolmen päivän tinnityksen lisäksi hymyn huulille. Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Täysillä ja isolta kankaalta!