Elokuvaopas

Toiminta vuodelta 2010 ohjaus Matthew Vaughn pääosissa Nicolas Cage ja Aaron Johnson.

5.0 - Arvostelu: Janne Ahlgren

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

Kick Ass (Blu-ray) (arvosteltu)

Osta

21,95€6,95€

Kick Ass

Osta

6,95€4,95€

"Tool up, honey bunny. It's time to get bad guys"

Jaaha, kaikkea sitä täytyy katsoa, ennen kuin silmät tippuvat päästä ja se, että keuhkot kestivät naurukohtaukset, on mysteeri. Olen siis katsonut elokuvaa Kick-Ass. Sen lisäksi, että kiemurtelin teini kiusaantumisesta, kauhistelin lasten kielenkäyttöä, niin nauroin niin, että meinasi tulla pissat housuun. Enkä ollut ainoa kotiteatterissani, jolla oli vatsa kipeänä naurusta.

Rouva A jätti kotiteatterihuoneen 7 minuutin jälkeen, sillä hän ei kestänyt taas yhtä teini-huumorielokuvaa ja sen hömpötystä. Tosin hän ihmetteli jälkeenpäin salongista kuuluvia naurunremahduksia. Poikani ja minä kuitenkin kiemurtelimme sohvalla naurusta ja voisin ilmaista asian vaikka niin, että tätä en ole nähnyt aikaisemmin!

Teini-ikäisenä oleminen on yksi asia, mutta se, että on lisäksi koulun nörtti on lisätaakka elämän arassa vaiheessa. Niin seniili en ole vielä, että olisin unohtanut lapsuusmuistoni ja niiden unelmien joukossa oli varmaankin toive siitä, että olisin sankari. Supersankari. Tuskin kenenkään meidän joukossa on ketään, joka ei olisi halunnut olla joku muu kuin finninaamainen humalasalko, tärisevä jauhonaama tai punasteleva pikkutyttö, jolla on toinen jalka aikuisuudessa toinen hiekkalaatikossa jota ympäröi hormonien riivaamat alfakukkokandidaatit. Itse halusin olla kuin Batman, sillä Teräsmiehenä oleminen olisi ollut hieman liian kunnianhimoista. Halusin olla myös koulun coolein (vaikka 70-luvulla ei edes oikein tiedetty mitä se tarkoittaa) ja läimiä heikompia sekä simputtaa sopivan heikkoja kohteita.

No, minusta tuli kuitenkin melkein ihminen ja minulla on ollut kunnia nähdä omien lapsieni kulkevan koulutietään, unelmiaan ja leikkejään suuremmalla arvokkuudella, kuin mihin itse kykenin, vaikka olivathan hekin supersankareita, ihan niin kuin isänsä. Fleece-huivi kaulaan ja toimintaa!
Dave Lizewski (Aaron Johnson) on aika tavallinen lukiolainen, joka unelmoi tytöstä, liikkuu sosiaalisesti vammautuneiden kavereidensa kanssa ja joka saa idean. Hänestä pitäisi tulla supersankari. Se, että hänellä ei ole supervoimia eikä suurta motivaatiotakaan ei ole este. Hän muuntautuu kammottavan vihreän märkäpuvun, pari kepin ja vihaisen Yorshireterrierin asenteella Kick-Ass hahmoksi. Hän on kaupungin uusi sheriffi, joka saa selkäänsä joka käänteessä!

Hyi sille, joka antaa periksi. Oltuaan 6 kuukautta sairaalassa, jossa on paranneltu tuhoutuneita hermoja ja koottu melkein kaikki luut uudelleen titaanin avulla, palaa hän jälleen tehtäväänsä. Tällä kertaa hän ei saa vain selkään, vaan lisäksi naamansa ja hahmonsa Internetin sivuille. Mikään ei ole yhtä hyvää mainosta kuin YouTubesta ladattu videonpätkä. Kaverit tietävät totuuden ja auttavat tytön pyydystämisessä, mutta tavalla, jota Kick-Ass ei itse olisi halunnut. Sitten käy niin, että Kick-Ass päätyy keskelle taistelua, jota käyvät kaupungin rikollisliiga ja oikeat supersankarit isä ja tytär McReady (Nicolas Cage ja Chloë Grace Moretz). Heillä ei ole oikeita supervoimia, mutta heillä on koulutusta ja kokemusta, puhumattakaan huomattavasta asearsenaalista. Mr Mcready, alias Big Daddyä on inspiroinut 60-luvun Batman ja hänellä on selvittämättömiä asioita pomo Frank D'Amicon (Mark Strong) kanssa. Hän on täysin häikäilemätön, kun hänellä on vastassaan rikollisia ja hän, sekä tytär Hit Girl, saavat silmät täyteen Kick-Assia ja pelastavat hänet taistelussa pahoja vastaan.

Frankin elämä alkaa käydä yhä ahtaammaksi, kun supersankareita alkaa tulvia kaupunkiin ja se ei tiedä hyvää myöskään hänen bisneksilleen. Jotain täytyy tehdä.

Samaan aikaan on siviili Dave tehnyt vaikutuksen unelmatyttöön Katieen (Lyndsy Fonseca), mutta ei ihan niin kuin hän oli ajatellut. Hänet rykäistään fantasioistaan kun Kick-Ass löytyy kuolleena. Mutta miten voi supersankari kuolla? Ilmeisesti ei voi, sillä Frankin bisnekset menevät edelleen päin mäntyä, eikä kuollut ollut se oikea supersankari. Frankin kruununperijällä on kuitenkin oivallinen idea. Hän rupeaa myös supersankariksi Red Mist ja houkuttelee luokseen suurinta vahinkoa aiheuttavat viholliset. Ja kun loppu lähestyy, käynnistyy ainutlaatuinen toiminta- ja ampumiskohtaus, joka saa Arpinaaman vaikuttamaan Hello Kittyltä.

Voidakseen nauttia elokuvasta Kick-Ass täysillä, ei saa olla liian vakavamielinen tai poliittisesti korrekti. Lisäksi tulee sietää splatterväkivaltaa, lapsia jotka tekevät asioita, jotka saavat opettajan sydänkohtauksen partaalle sekä sairasta, sairasta huumoria. Ammattikriitikot ovat arvostelleet elokuvaa rajusti. Roger Ebert haukkui elokuvan Himpulan Pimpulaan ja San Francisco Chronicle nosti sen taivaisiin. Tässä tapauksessa on täysin kyse kyvystä hyväksyä vulgääriä, toimintapainotteista ja pikkutuhmaa, joka tarjoillaan niin vastustamattomassa paketissa, että sellaista on tuskin aikaisemmin koettu. Toki olemme aikaisemmin nähneet moraalisesti pahempia, rahvaanomaisempia ja sellaisia, joissa on enemmän splatteria, mutta harvoin saadaan nämä kaikki tarjottuna yhtä aikaa hopeavadilta. Siis niin coolia ja vakavasti fiksua, että sitä suorastaan hämmästyy. En kerta kaikkiaan pysty muistamaan, milloin viimeksi olen ollut komediasta näin haltioitunut, kuin olen nyt. Elokuvan kuorrutus on Cage, josta en yleensä edes pidä, mutta Kick-Ass elokuvassa on hänen suorituksensa roolissaan puolihulluna supersankarina kuitenkin ylivoimainen, joten kaikki on annettu anteeksi.

Kaikki asiaan sekaantuneet näyttelijät ovat oikeilla paikoilla. Monimutkaisin hahmo on Hit-Girl, jonka suoritus runsaasti kiroilevana, violetti hiuksisena, ja nahkaan pukeutuneena häikäilemättömänä murhaajana on Tarantinomainen. Täytyy tunnustaa, että tämä hahmo hieman järkytti minua, sillä sitä ei voi ohittaa, kun Hit-Girl tarjoaa väkivaltaa ja kiroilua jatkuvana virtana. Aaron Johnson roikkuu mukana, vaikka loppua kohden näyttää siltä, että Kick-Ass on kertomuksen vähiten kiinnostava hahmo. Hän on täydellinen kasvo nörtille, joka haluaa olla enemmän. Hän ja kaverit tekevät elokuvasta kavalkadin fiksua dialogia, käytännön piloja ja teinien seksi-, kakka- ja pissahuumoria. Varoitan siis näin tunteellisia ihmisiä. Ne taas, jotka sietävät enemmän, tulevat tuskin katumaan, sillä edessä on vuoden Watchmen, kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Ei pelkästään mahtava elokuva, vaan myös Blu-ray on erittäin hyvä. Poikkeuksena tietty kolmen sekunnin kromaattinen poikkeama, mutta muuten en löydä sen enempää virheitä sen enempää kuvassa kuin äänessäkään. 7.1:tä saamme massiivisesti ja A/V on riittävä, joten levy saa ilman muuta suositusstatuksen. Musiikki istuu kuin hanska ja kaikille uteliaille on tarjolla yli kaksi tuntia lisämateriaalia. Tältä tulee BD-levyn näyttää!

Elokuvan tekeminen on maksanut erinäisen lantin ja tuottajien joukossa on mm. Brad Pitt. Ohjaaja Matthew Vaughn on karistanut oppivuodet harteiltaan ja tällä hysteerisellä elokuvalla, astuu hän mielenkiintoa herättävien ohjaajien joukkoon. Käsikirjoitus on loistava ja sitaattimetsästäjille on tässä tarjolla rutkasti muistettavaa, mutta kuten sanottu, kaikki eivät ole niin kilttejä kuin voisi odottaa, varsinkaan jos yleisönä on joukko, joilla on enemmän kuin kolme toimivaa aivosolua. Tai kuten Hit-Girl sanoo kauniisti:
Okay you cunts... Let's see what you can do now!

©Janne Ahlgren

• Kommentoi