Elokuvaopas

Seikkailu vuodelta 2011 ohjaus Chris Miller pääosissa Billy Bob Thornton ja Amy Sedaris.

4.6 - Arvostelu: Janne Ahlgren

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

Puss in boots (3D Blu-ray + Blu-ray + DVD) (arvosteltu)

Saapasjalkakissa

Osta

16,95€6,95€

Saapasjalkakissa (Blu-ray + DVD)

Osta

21,95€

Saapasjalkakissa (3D Blu-ray + Blu-ray)

Osta

29,95€21,95€

"Hienonhieno 3D-nautinto ja hyvät naurut"

Ensimmäinen Shrek kuuluu animoitujen elokuvien kruununjalokiviin, mutta tekniikka on ottanut giganttisia loikkia ja mielikuvituksen on annettu virrata entistäkin vapaammin sen jälkeen kun ymmärrettiin, että kohdeyleisö ei koostu enää pelkästään lapsista, vaan myös lapsenmielensä säilyttäneistä aikuisista. Elokuvaviitteiden leipominen leffojen sekaan on suosittua ja kun koko homman vielä kuorruttaa sukkelilla sutkauksilla, pilke silmäkulmassa lauottuine pikkurivouksineen, on aikuisyleisöstä tullut oma kohderyhmänsä. Saapasjalkakissa saapui luoksemme ensin Shrekin 2:n sivuhahmona, mutta on sen jälkeen kasvanut roolissaan ja kykenee helposti kantamaan kokonaisen elokuvan kevyillä karvaisilla harteillaan.

Una leche, por favor.

DreamWorks ei yleensä tee minkään sortin hätäisiä hommia, mutta alkuperäinen ajatus oli, että Saapasjalkakissa olisi ollut hieman pienimuotoisempi projekti niin kutsuttua suoraa videojakelua varten, joka tarkoittaa sitä, etteivät elokuvateatterit saa sitä ensin. Projekti kasvoi ja tuli 3D:ksi, Antonio Banderasin kissanääni sai seurakseen Salma Hayekin, Zach Galifinakisin, Billy Bob Thorntonin ja jopa Guilermo del Toron, joka on myös yksi tuottajista. Pienimuotoinen tuotos ei yhtäkkiä ollutkaan enää niin pienimuotoinen, ja kestin kustannukset laskettiin äkisti lähemmäs sadassa miljoonassa eurossa. Sellaiset rahat halutaan jollakin tavalla takaisinkin, ja se tehdään parhaiten luomalla elokuva, jota kriitikot eivät tyrmää suoralta kädeltä ja jota yleisö rakastaa varauksetta. Oikeastaan aika yksinkertainen resepti. Toivoisin, että useammatkin seuraisivat esimerkkiä.

Kolme kiehtovaa papua

No jaa, periaate on yksinkertainen, mutta se mikä sen jälkeen tapahtuu, on toinen asia. Täytyy luoda tarina, joka pitää. Se on kaikkein tärkeintä, sillä tekniikka on hallussa, äänet istuvat kuin hanska ja markkinoinnin ammattilaiset ovat onnistuneet hommassaan ennenkin. Käsikirjoitus on A ja O! Yksinkertainen, monimutkainen, hauska, jännittävä, actionpainotteinen, täynnä viitteitä. Minkä valita ensisijaiseksi asiaksi ja kuinka paljon muita juttuja sekoittaa joukkoon? DreamWorks ja ohjaaja Chris Miller ovat valinneet yksinkertaisuuden, actionin ja viitteet lähtökohdakseen. Miller ohjasi ja käsikirjoitti myös Shrek-franchisen huonoimman tuotoksen, nimittäin Shrek III:n, joten minulla oli valinnasta pienet epäilykseni. Mutta toisaalta Millerillä on kokemusta koko Shrek-universumista, eikä hän ole mikään vasta-alkaja animaatioyhteydessä, joten kylläpä DreamWorksin asioita päättävien konttorissa tiedetään suurin piirtein mitä tehdään.

Kissanainen naamioituneena kissanaiseksi

Siispä, kaikessa yksinkertaisuudessa. Saapasjalkakissa on päättänyt vakaasti varastaa nuo kolme maagista papua, jotka oikeissa olosuhteissa saavat pavunvarren kasvamaan ulottuen aina taivaaseen asti ja jossa on myös kultamunia muniva hanhi. Suunnitelmat ovat olleet olemassa siitä asti, kun kisu oli pieni ja asui orpokodissa, jossa hänestä tuli veli Humpty Dumptylle (Tyyris Tyllerö), joka on kuin muna, vaikkakin hieman mätä sellainen. Tylleröllä on taipumusta rikollisuuteen ja petoksen jälkeen näiden kahden tiet eroavat. Nyt Saapasjalkakissa saa vihiä papujen mahdollisesta olinpaikasta, eli Jack & Jillin kourista, nämä tyypit ovat kaksi kovaksi parkittua kovista. Ennen kuin hän ehtii panna tumasta toimeen, ilmestyy kissanainen Kitty Softpaws, ja hetkeä myöhemmin saavat alkunsa ensimmäiset romanssin tanssiaskeleet. Mutta paluun kuvioon tekee myös Tyllerö ja he päättävät yhteistuumin näpistää pavut. Tyllerö toimii aivoina ja kissat toimivat varkaina. Mutta kaikki ei mene suunnitellusti, kuten kuuluukin ja käänteitä on monia, action suurenmoista ja monet asiat eivät ole sitä, miltä näyttävät. Monimutkaista? Ei ollenkaan, lähinnä päinvastoin. Yksinkertaista ja ennalta-arvattavaa, joka tässä tapauksessa on ennemminkin hyvä asia, kuin haitta.

Pavunvarren Jaakko ja hänen hurmaava vaimonsa

Herrasmies suojelee naisiaan

Saapasjalkakissassa puuttuu tosin se sukkeluus, joka teki Shrekistä niin monumentaalisen ilon lähteen. Tai myöhemmän ajan Rangosta elokuvan, jolle ei miltei löydy vertaistaan animoitujen elokuvien historiassa. Se tekee hienosti pilaa esim. Banderaksen panoksesta Zorrossa ja Banderas nauttii todennäköisesti äärettömästi Saapasjalkakissana olemisesta. Ainakin sen kuvan minä sain, kun näin hänet ja Salma Hayekin BBC:n Graham Nortonin vieraina, kun he tekivät elokuvan PR:ää ennen joulua 2011. Banderas on täydellinen, Hayek samaten. Näiden kahden äänikemia ei voisi olla parempi ja kissojen keskeinen animaatio on ihastuttavan kaunista. Sen lisäksi, vaikkakin kissat ihmismäistetäänkin, on jäljellä kissamaisuutta, joka tekee koko asiasta vieläkin huisimman. Vitsikkyys säilytetään koko ajan, mutta muistutetaan myös siitä, ettei rikos kannata ja että lojaalius on elämän peruskulmakivi. Kunniantuntoa täytyy löytyä, oikeutta täytyy jakaa.

Kisuja ja naurua kuutiometreittäin

Filmintekijät ovat myös päättäneet tasapainottaa hyvin elokuvaa romanssin, pikkuhassujen tanssinumeroiden, spagettiwesternin ja huimien actionkohtauksien välillä. Perheen lapset tulevat todennäköisesti nauttimaan toisista asioista, kuin aikuiset ja tässä onkin nykyaikaisen animaation etu. Molemmista maailmoista voi nauttia säikäyttämättä yhtäkään osaa yleisöstä. Minun on henkilökohtaisesti vaikea uskoa kenenkään voivan olla pitämättä elokuvasta, jos ei muuten niin ainakaan siksi, että saa nähdä Saapasjalkakissan pyöristävän silmänsä suuriksi, tai sanovan jotakin täyskaheleita lauseita, kuten: Pelkää minua - jos uskallat!
Mutta syvällä perustuksessa on pieni railo. Saapasjalkakissa on sivutuote animaatiohistorian konseptista, jota pidetään sen rajapyykkinä. Ja kaiken rehellisyyden nimissä on konseptia lypsetty yhden kerran liikaa, jotta se olisi pysynyt täysin eheänä. Tulos tuntuu hieman hangoittelevalta, eikä se innosta niin paljoa kuin olisin toivonut sen innostavan. Loppujen lopuksi tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nautin täysin siemauksin, pyyhin naurun kyyneleitä ja totesin myöhemmin rouva A:n kanssa, että nämähän olivat hyvin käytettyjä tunteja. Juuri silloin en löytänyt mitään pahaa sanottavaa, mutta yöunien jälkeen?jaa, en vieläkään löydä pahaa sanottavaa, mutta olen sitä mieltä, ettemme puhu kiistattomasta mestarityöstä.

Antonio Kissa hyökkää

Se, mikä ehkä kiinnostaa 3D-kapasiteetin omaavia kotiteatterin omistajia on se, että elokuva on tehty 3Dnä, eikä ole ollenkaan häpeäksi sille. Itse asiassa julkaisun saa esimerkillisenä kombona, 3D, Blu-ray, dvd ja Digital Copynä. Ja halutessaan elämyksen voi pilata ruotsinkielisillä äänillä. Jos elokuvasta haluaa löytää jotakin oikein huonoa, on ne juuri nuo ruotsinkieliset äänet, jotka ovat mitäänsanomatonta paskaa. Siis vakavasti! Mitä ihmettä tässä on oikein ajateltu? Onneksi voi itse valita.
3D-julkaisu näyttää, kuten odotettua, loistavalta. Maisemat lentävät ohitse ja viikset ulottuvat salonkiin asti. Mutta verrattaessa Tintin & Hugon suositusarvoihin, ei päästä yhtä korkealle. Rima on nykyään superkorkea ja Saapasjalkakissa ei yllä suosituslaatuun. Tämän sanottuani on se silti edelleen loistava 3D:nä, ilo molemmille silmille. Blu-ray-julkaisu 2D:nä on selvää suosituslaatua. Ei tarvitse käyttää aurinkolaseja ja voi nähdä kristallin kirkkaan kuvan elävine väreineen ja totaalisine virheettömyyksineen. Tämän enempää tarvitsee tuskin sanoa. Dvd-julkaisu on suosituslaatua sarjassaan, mutta katsoin vain muutaman minuutin todetakseni tämän. Jos on hemmoteltu piloille HD:llä, ei dvd:n palaaminen jaksa innostaa.

Kissa on kuitenkin vain kissa

Äänien osalta saamme kuunnella englantilaista Dolby TrueHD 7.1, joka on yllättävän hiljaisella äänitetty, mutta sen korjaa laittamalla ääntä kovemmalle ja silloin repeää aivan jokaisessa kiinninaulatussa kovaäänisessä. Basso on sillä lailla mehevän kiinteä ja sitä vaativissa kohtauksissa yltää se niin alas, että lattialankut tärisevät. Dialogi on täydellistä ja musiikki hyvin tasapainotettua ja erinomaisesti yhteyteensä sävellettyä. Suositusmatskua? Jepulis, tällaisissa asioissa ei tehdä edes vahingossa virheitä. Täällä eivät ole mitkään nakkisormi amatöörit ole olleet kääntelemässä nappuloita, vaan koko homma kuulostaa siltä kuin sen kuuluukin ja tällainen ääninörtti kuin minä, istuu leveä virne naamallaan aina niin kauan kuin hauskuutta kestää. Ekstramateriaalia on runsaasti ja olen vain plärännyt sen läpi, mutta tulen istumaan myöhemmin muutaman tunnin katsoen mitä on tehty, kuinka ja miksi. Tässä on myös lapsille suunnattuja osioita niille, joilla ei ole mitään tekemistä.

Tämä pilvilinna kelvannee

Jos haluaa olla oikein pikkutarkka pilkunviilaaja, voi aina argumentoida, että elokuva on sisällöltään mielenkiinnoton eikä keksi mitään uutta. Ehkä animoidun elokuvan magiaa ei aivan saavuteta, mutta nyt satun olemaan aika helposti viihdytettävissä mitä hyvin tehtyihin elokuviin tulee, enkä välitä vaikka lainauksia olisikin hieman liikaa, tai jos kaikkea käsikirjoituksen pienintä yksityiskohtaa ei olekaan millintarkasti mitattu. Minulle Saapasjalkakissa tarjosi hetken hienoa viihdettä, silmänruokaa ja hyviä nauruja, joista jotkut olivat oikein röhönauruja, joten mitäs muuta sitä voi, kuin: suositella täysin varauksetta.

©Janne Ahlgren

• Kommentoi