Elokuvaopas

Aasialaiset elokuvat vuodelta 2008 ohjaus John Woo pääosissa Chen Chang ja Yong Hou.

4.8 - Arvostelu: Janne Ahlgren

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

Red Cliff (Blu-ray) (arvosteltu)

Osta

6,95€

Red Cliff / Alexander (2-disc Blu-ray)

Osta

11,95€5,95€

"Mahtavan massiivinen, muhkea seikkailu!"

Kiina elokuvamaana ei ole mikään pikku juttu. Kulttuurivallankumouksen haalistuneista propagandaelokuvista on päästy kukoistavaan elokuvateollisuuteen, joka näyttää, että länsimainen elokuva, ei ole enää ainoa vaihtoehto. Aasialaiset ohjaajat, näyttelijät ja ideanikkarit ovat matkustaneet maapallon toiselle puolelle, mutta on myös tapahtunut, että menestynyt ulkomaalainen on palannut kotimaahansa tehdäkseen siellä onnistuneita asioita. Päivään paluumuuttaja on John Woo.

Pääministeri Cao Cao haluaa sotaa!

Tehtyään useita kiinalaisia elokuvia, saapui Woo länteen ja lyöttäytyi yhteen Jean-Claude Van Dammen ja tuottaja Sam Raimin kanssa. Tästä oli tuloksena Hard Target, joka tuskin tekee vaikutusta elokuvaa rakastaviin, mutta joka antoi uusia työtilaisuuksia. Seuraavat kolme elokuvaa, Broken Arrow, Face/Off & Mission: Impossible II myötä sai Woo mainetta ja tilaisuuden valita elokuvansa. Woolla on nimittäin erityinen tyyli, jonka tunnistaa siitä, että toimintaelokuvat ovat äärimmäisiä koskien fysiikkaa ja kemiaa, sillä ne siirtyvät usein slow-motion kuviin, eikä niissä säästellä väkivallan määrässä. M:I II:n jälkeen alkoi hänen tähtensä laskea, eivätkä länsimaiset elokuvakokeilut tuottaneet tulosta. Joten Woo teki ratkaisun, joka osoittautui oikeaksi: Kiina kutsui ja hän vastasi kutsuun: kyllä.

Kaunis kuvaus

Kiinan rikkaassa ja pitkässä historiassa on niin todellisia, kuin myyttisiäkin legendoja, joista voi ammentaa ideoita elokuvaan. Woo juuttui kertomukseen, joka vie meidät 1800 vuotta ajassa taaksepäin, jolloin Kiinassa oli kolme valtakuntaa. Keisarin neuvonantaja ja pääministeri Cao Cao sai nuoren hallitsijan uskomaan, että eteläiset valtakunnat olivat uhka valtiolle ja taivutteli Keisarin aloittamaan sodan. Näin myös tapahtui, mutta Cao Caon sodasta ei tulisi yksinkertaista. Eteläiset valtakunnat liittoutuivat ja asettuivat strategisesti oikein puolustusasemiin Yang Tse-joen rannalle, Punaiselle vuorelle. Tarkkaa sijaintia ei ole tiedossa, mutta tekstit ja piirrokset siltä ajalta kertovat tapahtumista. Todellisuus ei usein ole yhtä dramaattinen, kuin tarina tai elokuva ja Woo ottaakin vapauksia, joilla tuskin on vastaavuutta historiassa.

Valtava hyökkäys

Cao Cao purjehtii suunnattomalla laivastolla, kuljettaen etelään 800 000 miestä. Hän ei odota mitään vastusta eteläisten sotaherrojen Liu Bein ja Sun Quan pieneltä armeijalta. Hän ei osaa odottaa strategi Zhou Yun, joka on etelän puolella, viisautta. Sillä Zhou Yu tietää, että ylivoimainen vihollinen voitetaan viekkaudella, ei brutaalilla voimalla. Cao Caoa ei aja eteenpäin ainoastaan vihollisen voittaminen, vaan myös Zhou Yu:n vaimo, jonka hän on tavannut useita vuosia aikaisemmin ja jota hän ei voi unohtaa. Sota tulee ja kumpikin puoli saa osansa yllätyksistä. Vastarinta on kovempaa kuin Cao Cao on odottanut ja etelän yhdistyneet sotajoukot ajautuvat eroon toisistaan biologisen sodankäynnin vuoksi. Strategi hymyilee kuitenkin vaivihkaa, eikä hänellä ole ajatustakaan siitä, että he voisivat hävitä.

Mielenkiintoinen strategia

John Woo on pannut menemään 80 miljoonaa amerikkalaista dollaria ja se näkyy. Kiinan vakinainen armeija on lainannut 100 000 statistia ja myös se näkyy. Se mikä ei näy on 2 tuntia materiaalia, joka on leikattu pois, että elokuva sopisi länsimaiseen elokuvailtaan, eikä kaksiosaiseen tv-minisarjaan. \"Elokuva\" on kokonaisuudessaan 280 minuuttia pitkä, mutta me joudumme tyytymään 148 minuuttiin. Voidaan väittää, että jäämme paitsi jostain, ja niinhän me teemmekin, mutta ne, jotka arvostavat tiivistetympää historiaa, joka sisältää Woolle tyypillistä tyyliä, tuskin kaipaavat poisleikattuja kohtauksia. Voidaan varmaankin todeta, että mitään toimintaa ei ole leikattu pois. Jotta kertomus ei muuttuisi käsittämättömäksi, on elokuva leikattu taidokkaasti ja luotu sen lisäksi kapea alku, jotta kaikki saavat tietää, että mistä on kysymys, kuka on kuka jne. Haluaisin toki nähdä alkuperäisen elokuvan, mutta vaikka sitä ehkä kaipaa yksityiskohtia ja sävyjä, joita pitkä versio epäilemättä tarjoaa, niin elokuva ei ole näinkään huono tai rikkonainen.

Etelämaat eivät antaudu ilman taistelua

Elokuva on Kiinan historian kallein ja siihen voi epäilemättä uskoa. Massiiviset sotanäyttämöt ovat hämmästyttäviä ja huomiota herättäviä. Veri lentää ja fysiikan lakeja uhmataan nautinnon vuoksi. Roolihahmot eivät paljonkaan poikkea, kun verrataan muihin kiinalaisiin sotaelokuviin. Kasvot ovat kuin kiveen veistettyjä, mutta se ei vaikuta yksityiskohtiin, tekniseen loistavuuteen ja siistiin kuvaukseen, jotka tekevät elokuvasta voittajan. Tulen ajatelleeksi sotakohtausta Helmin Syvänteessä ja kaikki Sormuksen tarinan ihailijat saavat antaa anteeksi minulle, mutta kun verrataan örkkien kuljeskelua sotatantereella, niin ne jäävät kauas taakse, vertailtaessa niitä Woon vaikuttavaan massatapahtumaan. Jään harvoin katsomaan mitään ahteri penkkiin kiinni liimattuna, mutta nyt tapahtui niin. Jopa vanhempi poikani, jonka kanssa katsoin elokuvaa, oli pudottaa silmät päästään. Elokuva teki meihin kumpaankin valtavan vaikutuksen.

Käsikranaatti ei ole mikään uusi keksintö

Se, mikä tekee elämyksestä täydellisen, on tietenkin itse elokuva, mutta myös tekninen puoli, jonka Blu-ray-levy tarjoaa. Ilman, että mennään A/V:n pienempiin yksityiskohtiin, voin vain todeta, että BD-levy on yksinkertaisesti suositusluokkaa. Siis niin älyttömän hyvä, että sitä on yksinkertaisesti iloinen siitä, että on mahdollisuus katsoa se Full HD:nä ja kuulla äänet, niin kuin ne on tarkoitettu kuultavaksi. Dialogi, surround ja basso! Täydellistä. Kaiken tämän päälle vielä musiikki, joka punoo yhteen elämyksen, yhdeksi parhaista, jonka olen tänä vuonna nähnyt.

Kaunis nainen Kiinassa on kuin Trojan Helena ja syy sotaan.

Siis, syvyys ja puuttuvat tunnit ovat ainoa, mitä minun täytyy laittaa miinuspuolelle. Toisaalta saamme toimintatäytteisen kaksi ja puolituntisen, joka täyttää töllin täydellisellä kuvalla ja äänellä niin, että tapetit menevät rullalle. Ja jos kertomuksen aikana eksyy raiteelta, niin sille löytää äkkiä takaisin. Ehdottomasti huippu ja katsomisen arvoinen!

Viimeiseen mieheen taistellaan

©Janne Ahlgren

• Kommentoi