Elokuvaopas

Kauhu vuodelta 2011 ohjaus Matthijs van Heijningen Jr pääosissa Mary Elizabeth Winstead ja Eric Christian Olsen.

3.8 - Arvostelu: Janne Ahlgren

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

The Thing (Blu-ray + Digital Copy) (arvosteltu)

Osta

16,95€12,95€

The Thing

Osta

12,95€7,95€

"Ei mikään välitön klassikko, mutta paljon parempi kuin keskiverto kauhuleffa!"

Kun kuulee tittelin The Thing, kulkeutuvat ajatukset automaattisesti John Carpenterin elokuvaan vuodelta 1982, joka varmasti on yksi suuntaa näyttävimmistä ja kylmimmistä (!) kauhuleffoista ikinä. Carpenter käytti suggestiivista musiikkia ja kuvaili paranoiaa tavalla, joka tekee vaikutuksen vielä 30 vuotta ensi-iltansa jälkeen. Puhumattakaan efektitaikuri Rob Bottinsin kauhuluomuksista, jotka saivat yöunet lentämään tiehensä siivet viuhuen kolibrinopeudella.

Jos aikoo tulla tapetuksi, voi aivan yhtä hyvin ottaa helikopterikyydin

The Thing 2011 ei ole uudelleenfilmatisointi, eikä kukaan edes hiemankaan järkevä filmintekijä olisi edes sitä yrittänyt, sillä Carpenterin elokuvaa ei ole helppo lyödä ja sehän on oikeastaan koko uudelleenfilmatisoinnin tarkoitus, tavalla tai toisella. Sen sijaan prequelsit ovat kova sana ja miksei? Sitähän voi hyvällä omallatunnolla luoda jotain, joka elää kulttifilmin maineella, mutta joka tutkii sen tematiikan aiempia tekemisiä. Eli mitä sattui ennen kuin xxxx tapahtui? Tai vaihtoehtoisesti tutkitaan sitä, mitä tapahtui sen jälkeen. Aivan kuinka vaan, mutta hyviä alkuperäisversioita ei tule mennä sörkkimään ajattelemattomilla uudelleenfilmatisoinneilla, sillä harva on onnistunut parantamaan alkuperäistä. Sellaisiakin tosin on ja mitä vanhempi elokuva on, sitä paremmat ovat onnistumisen mahdollisuudet, sillä tänä päivänä meillä on yleisöryhmä, joka nyrpistää nenäänsä kaikelle, joka on widescreeniä, surroundia ja värikuvaa vanhempaa. Ohjaaja Matthjis van Heijningen myöntää avoimesti ja rakastavasti ekstramateriaalissa, että heillä oli Carpentersin siunaus ja että he halusivat olla uskollisia hänen elokuvalleen, mutta uudemmalla metodiikalla mitä efekteihin tulee. The Thing 2011 on kaikessa hyväntahtoisuudessaan ennemminkin kunnianosoitus, kuin kopio.

Hyvät norjalaiset ovat tonkimassa asioita, joita ei pitäisi tonkia

Mutta sisällön teeman mukana päästään automaattisesti siihen, ett prequel ei koskaan saa erota alkuperäisestä (joka muuten myös oli uudelleenfilmatisointi), sillä perustavaa laatua olevat asiat ovat silti samat. Meillä on olento, jonka muodonmuutoskyvyt aiheuttavat paljon ahdistusta ja kurjuutta, ja sama pätee prequeliinkin, joten siitä ei voi tulla niin tavattoman erilainen. Käsikirjoitus vie meidät jälleen Antarktikselle, jossa norjalainen tutkijajoukko löytää jotain, joka saa heidän silmänsä pomppaamaan kuopistaan ja he ymmärtävät nopeasti, että he ovat tehneet maailmanhistorian suurimman löydön. Suuremman kokoluokan aluksen ja sen eloon jääneen olennon kauniisti sisään jäätyneenä satatuhatta vuotta vanhaan jäähän. Täydellinen syy kutsua vastuussa oleva henkilö ja muutama amerikkalainen helikopterin kyydissä paikalle, sillä maanteitä ei juuri Antarktikselta löydy. Myrsky on tuloillaan, joten kiirettä pitää ja kiireessä ei tule kuin kusipäisiä lapsia, niin kuin sananlasku sanoo. Yleinen juhlafiilis vaihtuu tosin nopeasti kauhuksi ja lieväksi paniikiksi, kun jäätynyt kokee jääpalansa hieman epämukavaksi ja jättää sen tuhoisin seurauksin.

Otamme siitä kokeita ja sillä siisti. Viisasta? Ei.

Kun me tiedämme (useimmat ainakin) että olio ilmestyy myöhemmin uudelleen eräässä tietyssä amerikkalaisessa leirissä aiheuttaen mielipahaa, voidaan laskea, että useimmat heistä eivät auringonvaloa enää näe. Tässä on elokuvan heikkous. Me tiedämme mitä tulee tapahtumaan. Mutta ennen loppua tapahtuu asioita ja ne pitävät meidät varpaillamme, sohvan reunalla ja puoli metriä sohvan yläpuolella. Bottinsin efektit ovat saaneet modernin päivityksen, mutteivät täysdigitaalisesti vaikka CGI:ä onkin käytetty ahkerasti. Täältä löytyy reippaasti high tech-robotiikkaa ja näiden kombinaatio on oikein onnistunut. Hahmojoukko, joka vähenee reipasta tahtia, koostuu norjalaisista näyttelijöistä, tanskalaisesta ja muutamasta amerikkalaisesta, ja yllättävää kyllä koostuu suuri osa dialoogista tutusta naapurimaan kielestä, joka kunnioittaa elokuvantekijöitä enemmän kuin hyvin. Kyllä amerikkalaista ulkomaankieltä onkin kuultu niin, että sitä riittää muutamaksi eliniäksi.

WTF 1

Yksityiskohtiin on käytetty paljon aikaa ja vaivaa, jotta ne täsmäisivät sen kanssa, mitä Carpenter läiskäsi valkokankaalle, ja jälleen kunnianosoitus tästä. Hahmot ovat elokuvan heikkous ja vaikka mukana onkin muutama kantavampi rooli, ei niistä mikään jää mieleen. Ne ovat olemassa kadotakseen, yksi toisensa jälkeen, ei lapsiystävällisellä tavalla. Carpenterin täysin miehinen tuotos saa tässä muutaman naisen mukaan tasapainon vuoksi, mutta sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, sillä kaikki ovat Se-ruokaa doggy bagissä tavalla tai toisella. Siinä mielessä elokuva kaipaa jännitysmomenttia, mutta antaa kuitenkin pieniä kauhunväreitä ja tarjoaa tavanomaista kauhuleffajännitystä, jossa useimmat kovemman tavoitteen kauhuelokuvat onnistuvat, vaikkakin edes hetkellisesti. Sätkähdyshetkiä on olemassa ja niin halpoja kuin ne ovatkin, toimivat ne kuitenkin niin kuin niiden pitääkin. Se, missä elokuva ei onnistu on Carpenterin suurella menestyksellä tekemä shokeeraaminen. Uutisarvo on siis pieni, mutta sen sijaan olemassa on korkea uteliaisuuskerroin. Sitä haluaa enemmän kuin mielellään nähdä kuinka kaikki palapelin palaset sopivat yhteen ja hiisi vie, ne sopivat hyvin.

WTF 2

Ne, jotka eivät ole nähneet 1982-versiota voivat silti katsoa tämän elokuvan suurella hyödyllä, sillä sekin sisältää oman tarinansa. Se ei yritä lyödä Carpenterin elokuvaa millään tavalla laudalta, joten ne jotka ovat missanneet kulttirullan haluavat luultavasti saada lisää ja sitähän on saatavilla, joten itselleen voi siis hankkia, jaa-ah, lisäosan. Se, minkä 2011-vuoden The Thing tekee hyvin on nuoremman yleisön miellyttäminen, sillä ne jotka näkivät Carpenterin filmatisoinnin laillisesti ensi-illassa alkavat olla 50 vuoden tietämillä ja hurjimmat nostalgikot valittavat tietenkin (kuten tavallista) pyhäinhäväistyksestä ja kopioinnista, mutta mielestäni sellaisilla näkökanoilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä elokuva ei ole uudelleenfilmatisointi. Carpenterin verisellä jääseikkailulla ratsastetaan häpeilemättä, eivätkä he salaile sitä, että palojen yhteen sopimisen takia on kopioitava kokolailla. Kun olio itsekin on kopioija, sopii tämä oikeastaan kokonaisuuteen. Carpenterin leffa on tosin omaa luokkaansa, mitä tulee paranoian ja avun tavoittamattomissa olemisesta johtuvan kauhun kuvailemiseen. Tässä hollantilainen ohjaaja ei nyt onnistu, mutta kaikki kunnia hänelle ajanmukaisen kauhuleffan luomisesta. Olisin tosin toivonut hieman enemmän primaalikauhua vanhanajan hengessä, jossa karvat nousevat pystyyn ja yöunet menevät viikoiksi, mutta valitettavasti ei. Saamme tyytyä siivottomiin efekteihin ja sellaisen jengin desimaatioon josta emme edes oikeastaan välitä. The Thing 2011 ei ole mikään parannus, mutta se on temporikas, täyttää tehtävänsä ja yhdistää nykyaikaisen elokuvakerronnan sellaisen tekniikan kanssa, jota Carpenterilla ei aikanaan ollut mahdollisuutta käyttää. Sen lisäksi Carpenter kirjoitti itse osan oman elokuvansa musiikista, mutta odota lopputekstejä ja epilogia, niin?

Varg Veum näyttää epäilyttävältä.

Se, että valkoinen on filmillä vaikeaa ei ole mikään salaisuus, ja lumen tekeminen on aivan yhtä hankalaa, sillä valkoinen paljastaa kokolailla paljon tarkkuudesta ja kontrasteista, ja lumi lämpimässä studiossa ei näytä lumelta. Carpenter lähti mm. Alaskaan ja van Heijningenkin teki reissunsa oikeille lumen peittämille alueille lunta sisältäviä kohtauksia varten. Molemmat tekivät sisäkuvaukset studiossa, mutta aitouden voi tuntea, sillä lumi näyttää lumelta, jolloin valkoiset ja kontrastit eivät ole mikään ongelma. Blu-ray välittää kaiken erinomaisen terävästi ja dynaamisesti. Ei mitään suositusarvomateriaalia, mutta kuvassa ei ole mitään valittamista. Mitä ääneen tulee, sivuaa se ehdottomasti suositusluokan korkeaa rimaa, sillä täältä löytyy pohjaa, surroundia ja kirkkautta niin että riittää. Loistavaa. Ekstramateriaalissa saamme hyvän kuvan siitä mitä, miksi ja kuinka asiat on tehty. Musiikkikin on asiayhteydessään korkealaatuista, tahtipuikossa Marco Beltrami.

Perusratkaisu moneen asiaan on tuli

The Thingin suurin vihollinen ovat oikeastaan ne ihailijat, jotka pitävät John Carpenterin työtä ultimaattisena (niin kuin Ridley Scottin Alienia) ja kieltäytyvät hyväksymästä sitä, että sellaista ideaa voi päivittää aika onnistuneesti, johon monet eivät uskaltaisi koskeakaan, saati sitten uudelleenfilmatisoida. Pohjimmiltaan van Heijningenin työ on sama elokuva, muttei kuitenkaan ole. Hän saa kiittää Carpenteria monesta asiasta, mutta The Thing 2011 on hiisi vieköön silti mukava pieni adrenaliinipotku hyväksi todetussa ympäristössä, reiluja shokkiefektejä ja viihdytysfaktori, joka pitää sen, minkä lupaa. Minä pidin. Suosittelen, mutta The Thing 1982 on PAKKO nähdä sillä se kuuluu yleissivistykseen, hehe.

WTF 3

©Janne Ahlgren

• Kommentoi