Elokuvaopas

Ilmainen rahti ennakkovaraajille.

4.6 - Arvostelu: Janne Ahlgren

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

Vallan kääntöpuoli (Blu-ray) (arvosteltu)

Osta

19,95€7,95€

Vallan kääntöpuoli

Osta

9,95€6,95€

Vallan kääntöpuoli (Video on Demand)

Vuokraa

3,00€

Vallan kääntöpuoli - HD (Video on Demand)

Vuokraa

4,00€

"Vallan takaa löytyy kunnianhimoa ja lojaaliutta...joskus."

Jokaisen menestyksekkään miehen takaa löytyy viisas nainen - eri vaihtoehtoja naisesta riippuen - ja jokaisen menestyksekkään naisen takaa löytyy? toinen nainen. Mutta niin yksinkertaista se ei kai kuitenkaan ole, koska politiikassa menestyneellä täytyy olla jotakin muutakin, kuin vahva tukiryhmä tai henkilö takanaan. Tullakseen menestyksekkääksi poliitikoksi, puhumattakaan pääministeristä, presidentistä tai paremmasta, vaaditaan että kyseisellä henkilöllä on suurin osa marmorikuulista jäljellä pussissaan ja pää harteiden välissä. Jos näin ei ole, no, silloin putoaa kovaa ja mitä korkeammalla istuu, sitä kovempaa myös putoaa. Jos kirkkovaltuutettujen puheenjohtaja Sexdregassa ottaa vitosen kahvikassasta voi tiedossa mahdollisesti olla potkut, mutta kun Håkan Juholt ei saanut asumistaan ja selityksiään kuntoon, putosi hän kuin ammuttu ankka. Jos Juholtin tukijoukko ja taustahenkilöt olisivat tehneet kotiläksynsä, tätä ei ehkä olisi tapahtunut. Monet eivät tosin valita nyt, niin se vain on.

Presidenttiyttä havitteleva kuvernööri.

USA:ssa, jossa taustahenkilöt ovat Ruotsiakin suuremmassa roolissa, on myös enemmän pelissä, mutta siellä saattaa myös ratsastaa sellaisella menestyksen aallolla, että on muiden koskemattomissa. Hänestä tulee presidentti. Sellaisia voi vihata, rakastaa, haukkua ja häpäistä, mutta se joka pääsee presidenttiyteen asti, on melko turvassa ja suurin osa kaikesta paskasta kimpoaa pois, vaikka kuinka heittäisi napakymppejä. Mutta joka tapauksessa, 10 kpl:ta 44:stä (tähän mennessä), on saanut lopettaa työsuhteensa erilaisten syiden takia, kuten kuoleman ja murhan, mandaattijaksonsa aikana. Viimeisin lopetti etuajassa, "jätti virkansa", niin kuin sitä kutsutaan, Watergate-skandaalin jälkeen ja tuota tarinaa kerrotaankin lukemattomia kertoja. George Clooney, joka ei tosin itse ole presidentti, mutta kylläkin poliittisesti aktiivinen ja selvästi tietoinen politiikan ajankohtaisuuksista, on luonut elokuvan presidenttiyteen tähtäävästä kivikkoisesta tiestä, eikä vähiten taustajoukoista, joiden tulisi auttaa, eikä kampata. Ja hän tekee sen hienosti ja taitavasti, jopa niin fiksusti, että sai siitä Oscar-ehdokkuuden (yhdessä kahden muun kanssa). Sen lisäksi hän ohjasi elokuvan ja näytteli yhden päärooleista, joten kyllä tästä vastikään Sudanin lähetystön ulkopuolella korkeassa poliittisessa asiassa protestoineessa - ja pidätetystä miehestä löytyy potkua.

PR-mies huolissaan

USA:n presidenttinä olemista pidetään maailman vaikutusvaltaisimpana työnä, vaikka jotkut voivatkin väittää, että super-superrikkailla rahamiehillä onkin enemmän sananvaltaa käytännössä. No niin, presidentiksi tuleminen on aivan eri juttu, kuin rikkauksien kerääminen ja prosessi itsessään on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Käytännössä on olemassa kaksi eri puoluetta, demokraatit ja republikaanit (vähän niin kuin liberaalit ja konservatiiviset) ja he nimittävät kandidaattinsa tehtävää varten. Ehdokkaaksi pääsemiseksi täytyy kampanjoida ja tämä tapahtuu yleensä ennakkovaalien, tai esivaalien kautta, jotka juuri ovat käynnissä USA:ssa. Se, joka voittaa puolueensa esivaalit kohtaa vastustajansa, joka juuri tässä tapauksessa on istuva presidentti, joka hänkin haluaa tehdä toisen visiitin Valkoiseen Taloon. Presidentti on automaattisesti puolueensa valinta, jos hän niin haluaa, niin sanotusti. Mikäli hänen mandaattijaksonsa olisivat ohi, asettuisivat puolueiden ehdokkaat toisiaan vastaan. Se, että eniten ääniä saaneesta tulisi presidentti, ei ole alkuunkaan homman nimi, vaan asia ratkaistaan valitsijamieskokouksessa, joiden jäsenet valitaan eri osavaltioista (ehkä muistat Bush /Goren) ja tässä kiihko tulee esille. Haaviinsa täytyy yrittää saada niin paljon valitsijamiesten ääniä joka osavaltiossa, kuin mahdollista, päästäkseen sisälle Suureen Taloon. Tästä johtuu koko maan kattava kampanjointi ja kyseessä on suuri ja silminnähden kallis touhu. Kaiken tämän takaa löytyy joukko strategisteja, puheidenkirjoittajia ja PR-ihmisiä ja kaikki tämä maksaa maltaita. Mutta ketju ei ole vahvempi, kuin sen heikoin lenkki ja tuo lenkki voi olla missä tahansa systeemin osassa.

Harjoittelija ongelmissa

Clooney näyttelee pidettyä ja sanavalmista kuvernööriä Mike Morrisia, joka on hyvissä asemissa mielipidemittauksissa, muttei aivan varma, koska hänen täytyy voittaa tietyissä osavaltioissa tullakseen ehdokkaaksi. Hänen joukkonsa koostuu ryhmästä taitavia ammattilaisia, joista Stephen Meyers (Ryan Gosling) ja Paul Zara (Philip Seymour Hoffman) ovat terävimmät, Zara kampanjoinnin päällikkönä. Molemmat ovat vihkiytyneet tehtävilleen ja tekevät mitä tahansa sen miehen takia, johon he uskovat. Mutta rattaisiin joutuu kiviä ja Meyers toimii ennemmin sydämensä, kuin aivojensa perusteella. Sympaattisella Morrisilla ei ole niin puhtaita jauhoja pussissaan, kuin voisi luulla ja kun vastustajat ja journalistit ovat jatkuvasti paikalla oleva uhka, yrittää Meyers ratkaista asian itse. Ongelma on hänen oma pomonsa ja yhtäkkiä myös osavaltion kuvernööri, jonka suostumuksella sinne tai tänne on suuri merkitys sille, mihin tie tulee kaartumaan. Ruma peli kulisseissa ei tee asiasta parempaa.

Journalisti, jolla on asennetta

Clooney on kuten tavallista suvereeni, muttei oikeastaan se, jota tulisi seurata. Hänen panoksensa näyttelijänä on loistava, mutta käsikirjoittajana ja ohjaajana ehkä himpun verran parempikin. Hän antaa Ryan Gosslingin ja Hoffmanin päästä oikeuksiinsa esityksissä, jotka tekevät vaikutuksen. Pienin konstein, suurin vaikutuksin. Pienemmissä rooleissa Paul Glamatti vastustajan kampanjapäällikkönä, myös loistava, ja Marisa Tomei yllättää itsepäisenä, mutta jollakin tavalla sympaattisena journalistina. Evan Rachel Wood näyttelee tilanteen ongelmalasta ja hänkin briljeeraa roolissaan. Clooneyn ohjaus on saumatonta eikä siinä ole hengityspausseja, vaikka tämä onkin niin kaukana actionista, tai trilleristä, kuin vai voi olla. Tämä on jännittävä, mutta ei siinä tavanomaisessa kynsien nakertelu mielessä. Clooney pitää aiheen tiiviinä ja tärkeät hahmot kehittyvät ihmisiksi aika teennäisessä maailmassa, jossa suurin osa asioista on tehty sopimaan tavalliselle ihmiselle ja hänen mielipiteilleen. Loka-astian pohjalta löytyy yhteisenä nimittäjänä lojaaliutta, petosta ja häikäilemättömyyttä ja tämä kaikki kehittyy poliittiseksi draamaksi, joka lyö useimmat tässä genressä. Se ei sisällä huumoria kuten Wag The Dog, tai melankoliaa kuin tahmeampi Good Night and Good Luck, myös Clooneyä samassa poliittisessa hengessä. Vallan kääntöpuoli on poliittista draamaa parhaimmillaan, jossa uhraukset, etiikka ja korruptio villisti sotkeutuvat keskenään punoen miljoonien ihmisten tulevaisuuden ilman, että tuntevat kulissien takana käytävää peliä. Ja niin kovin kauaksi ruotsalaisesta ketunpelistä ei elokuva jää, joten kertomuksen voi omaksua, vaikka tässä onkin kyse USA:n presidentiksi tulemisesta.

Kampanjapäällikkö jolla on vielä enemmän asennetta

Erittäin nautittava Blu-Ray, jossa on kuva, jota ei tarvitse hävetä, mutta suositusarvosta emme nyt puhu. Kuva itsessään on virheetön, mutta välillä vaikuttaa siltä, että olisi pyöritetty kahdella eri kameralla ja kameramiehellä, koska yhdessä kohtauksessa saatavat sävyt ja valo olla aivan toiset, kuin toisessa. Pikkutarkkaa, kyllä, mutta kuitenkin. Ääni on dialogivetoista ja on etuosissa, kuten odotettua. Hyvät äänet ja musiikki tekevät tämän kuuntelemisen nautinnoksi. Ekstramateriaali ei anna kovinkaan paljoa, mutta mukana on featurette ja kommentteja, jos jotakuta kiinnostaisi erityisen paljon.

Ei iloa täällä, ei

Ei varmaankaan voi sanoa, että elokuva olisi virheetön, vaikka mielelläni tekisinkin niin, sillä pidin siitä kovasti. Se saattaa olla vahva kerronnaltaan ja takuulla realistinen useimmassa mielessä, mutta se on myös hieman Clooneyn omien poliittisten käsitysten värjäämä ja se tulee esille ehkä hieman liian vahvasti. Ei siinä mitään pahaa, sillä jaan nämä mielipiteet, mutta jollakin tavalla hän olisi voinut hieman hienovaraisempi. Ja loppujen lopuksi se ei ollut niin yllättävä, kuin olisin toivonut sen olevan, mutta aina ei voi saada kaikkea. Mutta aika hyvää vaikka kuinka paljon. Ehdottomasti katsomisen arvoinen!

©Janne Ahlgren

• Kommentoi