Elokuvaopas

Kotiteatterin 3D testissä

Nyt se vihdoin toimii, kotiteatterissa 3D!

Joulun tienoilla hommasin entisen, rikki menneen television tilalle uuden 55-tuumaisen Sony Bravian, joka tukee 3D:tä. Laseja tekniikan katsomiseen ei kuitenkaan tuolloin tullut hankittua ja vasta nyt kesällä pääsin vihdoinkin noviisina testaamaan, miltä 3D näyttää kotiteatterissa.
3D-soittimenani toimii blu-ray-käytössä oleva Playstation 3, joten erillistä laitetta 3D-levyjen katsomiseen ei onneksi ole tarvinnut hankkia. Joten ei muuta kuin testaamaan!

Elokuvateatterin suureen valkokankaseen tottuneelle television ruutu tuntuu 55-tuumaisenakin pieneltä kolmiulotteisuudelle. Mutta kun tähän kokorajoitukseen pienen totuttelun jälkeen tottuu, alkaa 3D toimia myös kotiteatterissa.

Nyt kun kotiteatteriin on kehitetty oikeat 3D-lasit niiden kammottavien pahvisten lärpäkkeiden (jotka veivät kuvasta kaikki värit ja tekivät siitä niin tumman, ettei laseja ensitestauksen jälkeen tehnyt mieli käyttää) sijaan, tekniikka alkaa tuntua toimivalta. Toki lasit ovat -aivan samoin kuin elokuvateatterissakin- hieman hankalat kookkautensa takia. Olenkin ollut sitä mieltä, että 3D-tekniikka toimii oikein vasta sitten, kun sen katsomiseen ei tarvita mitään turhia laseja.

Ensimmäinen testielokuvani oli Martin Scorsesen ohjaama Hugo (josta kirjoittelin arvostelun tavallisen blu-ray-version pohjalta hieman aikaisemmin). Loistava valinta ensikokemukselle, sanoisin, sillä elokuva näytti erinomaiselta 3D:nä leffateatterissakin.

Hugon kolmiulotteisuus on luotu laadulla, eikä missään kohti tule vastaan tunnetta hätiköiden tehdystä, tarinan kustannuksella pyörivästä tekniikasta. Heti elokuvan alussa leikitellään herkullisesti syvyysvaikutelmalla Hugo-pojan liikkuessa ahtaissa käytävissä rautatieaseman seinien sisällä. Pojan liukuessa alemmalle tasolle katsoja tuntuu vetäistyksi mukaan liikkeeseen. Ja tämä tunne tulee myös kotiruudulta katsottaessa.

Visuaalisesti monipuolinen, täydellisen kaunis ja kirkas kuva saa jännittävää lisäpontta kolmiulotteisuudesta, vaikka elokuva hyvin toimiikin myös ilman sitä. Hugossa 3D:n toimivuutta lisää se, että kamera liikkuu tarpeeksi maltillisesti ja jättää aikaa silmälle tottua liikkeeseen. 3D:n suuri ongelma leffateatterissa on nimittäin omalla kohdallani ollut se, että toiminta usein jyrää eteenpäin sellaista vauhtia, että 3D-lasien läpi katsottuna silmäni eivät ole ehtineet tarkentua liikkeeseen tarpeeksi nopeasti ja kuvasta tulee helposti sotkua. Tämä syö kokonaisuutta, sillä tarinan kannalta on kuitenkin tärkeää tietää, kuka hahmoista tekee ja mitä.

Ensimmäistä kertaa Hugossa kolmiulotteisuutta käyttänyt Scorsese on haastattelussa sanonut 3D:n olevan vain yksi ulottuvuus ja tekniikka muiden elokuvatekniikoiden joukossa. Tämä maanläheisyys näkyy Hugossa selvästi, sillä 3D tukee kokonaisuutta, mutta ei tee sitä tarinan, muun visuaalisuuden tai laadun kustannuksella.

Kotiteatterin 3D oli ensikosketuksensa jälkeen varsin positiivinen kokemus. Palaan vielä aiheeseen tulevaisuudessa!

Päivi

• Kommentoi

Hyvää juhannusta!

Discshopin leffablogi vaihtaa keskikesän juhlan kunniaksi muun Suomen tapaan pariksi päiväksi vapaalle ja bloggari kirmaa Savon sydämeen juhannuslaitumille. Tarkoituksena on viettää... Lue lisää

• 0 kommenttia

Leonardo DiCaprio on hengästyttävän hyvä

Loppusyksyllä ilmestyy Martin Scorsesen ohjaama Wall Street -elokuva The Wolf of Wall Street ja sen traileri julkaistiin alkuviikolla. Traileri on tehty erittäin koukuttavalla tavalla, sillä... Lue lisää

• 0 kommenttia

Teräsmies on tylsä hahmo - vai onko?

Kyllä minäkin muistan pienenä leikkineeni, että minulla oli Teräsmiehen voimia. Ekaluokalla keskustelimme serkkupoikani kanssa kovastikin siitä, voiko hänellä oikeasti olla röntgen- tai... Lue lisää

• 0 kommenttia

Maton alle lakaistut aiheet

Huumorikuvista on joskus todellista hyötyä. Pari viikkoa sitten tuli vastaan oheinen kuva Benedict Cumberbatchista ja Tom Hardysta . Kuvan yläosassa heidät nähdään The Dark Knight Rises... Lue lisää

• 0 kommenttia

Ihastuttavat ja vihastuttavat cliffhangerit

Tuotantokauden päättävä cliffhanger (eli tilanne, missä keskushahmot jätetään epätoivoiseen tai uuteen tilanteeseen) aiheuttaa katsojalle usein tuskastuneen olon. Kun juuri on kasvanut kiinni... Lue lisää

• 3 kommenttia

Nuorekkaat viisikymppiset

Ikä on jännä, koko ajan muuttuva juttu. Yläasteikäisenä sitä katseli välitunnilla koulun pihalta lukioon lampsivia opiskelijoita kuin he olisivat olleet aikuisia. Itse lukiossa tajusi, että mitään... Lue lisää

• 0 kommenttia

Rakkaat mörkösarjat

Sain kuluneella viikolla taas käsiini (itselleni) uuden tv-sarjan ja aloin testata sen tehoa. Hyvin on toistaiseksi ensimmäinen tuotantokausi Grimmiä toiminut, sillä ensimmäiset kahdeksan jaksoa... Lue lisää

• 1 kommenttia

Mestariteos vai täyttä paskaa?

Tänään ensi-iltansa saa Drive -elokuvan ohjaajan, Nicolas Winding Refnin uusi elokuva Only God Forgives . Siinä ohjaaja ja Drivessäkin näytellyt Ryan Gosling työskentelevät jälleen yhdessä.... Lue lisää

• 3 kommenttia

Tohtori vaihtuu, kuka on paras Tohtori?

Viime viikolla BBC uutisoi, että Doctor Who -sarjassa viidennestä tuotantokaudesta nimihahmoa näytellyt Matt Smith on jättämässä sarjan. Sarjaa tuntemattomille kerrottakoon, että kaukaisella... Lue lisää

• 0 kommenttia

Ovatko tv-sarjat korvaamassa kotikatselussa elokuvat?, osa 2

Viime viikon lopulla pohdiskeltiin sitä, ovatko tv-sarjat syrjäyttämässä elokuvia kotikatselussa. Mikäli sekä Discshopin Facebook-sivulla että täällä jätetyistä kommenteista voi jotain yleistää,... Lue lisää

• 2 kommenttia