Elokuvablogi - Discshop.fi http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi Elokuvablogi - Discshop.fi fi The Artist on oikeasti hyvä elokuva http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/the_artist_on_oikeasti_hyva_elokuva/B536 Kun ranskalaisen Michel Hazanavicusin ohjaamalle mustavalkoiselle mykkäelokuvalle The Artist alkoi sataa tunnustuksia suurin piirtein jokaisesta palkintogaalasta, pieni skeptikko minussa nosti päätään. Johtuiko moinen suuri innostus pelkästään siitä, että on niin kovin eksoottista tehdä mustavalkoinen mykkäelokuva tällä vuosituhannella, kaikkien toiminnantäyteisten 3D-pläjäysten aikakaudella? Vai voisiko elokuva olla hyvä ihan oikeasti?


Atlantin yli lennot ovat hyvää aikaa katsella elokuvia, sillä suurella osalla lentoyhtiöistä on hyvä valikoima ohjelmistossaan pitkille lennoille. Selasin Air Francen A380:n valikoiman läpi heti paikalleni päästyäni ja innostus oli suuri, kun huomasin valikoimassa The Artistin.

The Artist oli teknisesti miellyttävä katsoa lentokoneen taustametelin usein häiritessä dialogin kuuntelua. Kun dialogia ei ole, voi keskittyä tarinaan aivan eri intensiteetillä. Tarina imaisi minut mukaansa saman tien ja huomasin naurahdin sisäiselle skeptikolleni. Hyvähän tämä elokuva oli!

The Artist on 1900-luvun alkupuoliskolle sijoittumisestaan huolimatta tietyllä tapaa moderni. Se kiusoittelee katsojaansa ja vihjailee suorasukaisesti tulevaisuudesta samalla kun antaa katsojan huomata elokuvan tekijöiden tekevän vihjailut huumorimielessä ja pilke silmäkulmassa. The Artist on samalla todella hauska, mutta myös liikuttava elokuva maailman muuttumisesta, ja sen tähdet Jean Dujardin ja Bérénice Bejo ovat täydellisen ihastuttavia. Eikä mainitsematta voi jättää elokuvan loistavaa koiratähteä, jota näyttelee Jack Russelinterrieri Uggie. Koiraystävälle todellinen helmi tämä rooli!

The Artist saa ensi-iltansa Suomessa viikon päästä 2. maaliskuuta. Odotettavissa on myös melko varmasti muutama kultapysti viikonlopun Oscar-kahinoissa.

Päivi

]]>
2012-02-22
Amerikassa kaikki on niin suurta http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/amerikassa_kaikki_on_niin_suurta/B534 Bloggarinne on palautunut Atlantin tälle puolen lievässä jetlagissa. Paljon viikossa ehti nähdä, mutta paljon jäi näkemättäkin. Orlandon suunnalla piti nimittäin tehdä valinta Disneyworldin ja Universal Studioiden välillä, ja pidemmän korren veti lopulta Universal.

Kerta oli ensimmäinen kun allekirjoittanut päätyi vastaavanlaiseen maailmanluokan teemapuistoon ja vaikka kuinka oli varautunut siihen, että vastassa on jotain suurta, teemapuiston valtavuus tuli silti hienoisena yllätyksenä.

Universal Orlando koostuu kahdesta erillisestä teemapuistosta, joista Islands of Adventure sisältää elokuvien ympärille rakennettuja teemasaarekkeita ja Universal Studios puolestaan on perinteisen elokuvastudioympäristön mallinen kulisseineen.

Islands of Adventure -puiston vetonaula on vajaa kaksi vuotta sitten avautunut Wizarding World of Harry Potter, jonne on rakennettu kokonainen Tylypahka. Enkä yhtään liioittele! Puistossa nimittäin sijaitsee suuri ja vaikuttava linnamainen rakennus, joka näyttää niin ulospäin kuin sisältäkin aivan Tylypahkan koululta. Linnan sisäseiniä koristavat Potter-elokuvista tutut elävät taulut, joiden yksityiskohtien runsaus suorastaan ällistytti, puhumattakaan lähes aidon näköisestä professori Dumbledoresta, jonka hologrammi toivotti vierailijoita tervetulleiksi kouluun. Pääkohde on laadukas 4D-simulaattori, joka kuljettaa vierailijan huimalle matkalle Tylypahkan ylle.

Tänne ei kuitenkaan kannata lähteä pahimpaan loma-aikaan, sillä jonot saattavat kasvaa käsittämättömän pitkiksi. Nytkin sesonkiajan ulkopuolella, normaalina arkipäivänä Tylypahkaan päästäkseen joutui jonottamaan yli tunnin. Mutta oli kokemus kuitenkin sen arvoinen!

Universal Orlando oli kokonaisuutena todella vaikuttava paikka, sillä kaikkeen on todella panostettu. Yksityiskohtien määrä on hämmästyttävä! Sinne ei kuitenkaan kannata lähteä asenteella, että siellä käväisee pikaiseen. Itselläni kahden puiston läpikulkemiseen meni kokonainen päivä ja paljon jäi näkemättä. Joskus uudestaan?

Päivi

Kuva Tylyahon suklaasammakoista:



© Päivi Laajalahti

]]>
2012-02-21
Paluu 80-luvun pastelleihin http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/paluu_80_luvun_pastelleihin/B529 Olen parhaillaan lomareissussa Floridassa, tarkemmin sanottuna Miamissa, tuolla palmujen ja hiekkarantojen kaupungissa. Reissua suunnitellessa Miamista tuli itselleni mieleen näiden asioiden lisäksi oikeastaan vain yksi lapsuuteni suosikkisarjoista.

Miami Vice -tv-sarjassa kulminoituu koko 80-luku. Neonvalot, pastellisävyiset vaatteet ja juppikulttuuri hienoine autoineen. Don Johnsonin esittämä Sonny Crockett yhdistää yhteen hahmoon nämä kaikki.

Miami Vice on täydellisesti kaupunkinsa näköinen. On hupaisaa nähdä oikeastikin pastellisävyillä maalatut hotellit ja elämän ulkokuori kaikkine muovisine flamingoineen. Missään en ole myöskään nähnyt niin paljon palmuja kuin Floridassa.

Miami Vicessa poliisisarjojen päähenkilöt muuttuivat cooleiksi sankareiksi, joita ei poliisin univormussa nähty vaan viimeisimmän muodin mukaan leikatuissa puvuissa vailla tahran tahraa. Poliisin työstä tuli fyysisesti likaisen puurtamisen sijaan seksikästä ja siistiä. Tokihan työ edelleenkin sisälsi likaisia rikollisia, mutta itse sankareilla prässit housuissa pysyivät aina terävinä.

Vuonna 2006 sitten Michael Mann ohjasi Miami Vicesta elokuvaversion. Siitä oli jätetty pois pastellisävyt ja flamingot. Pääosissa nähtiin Colin Farrell ja Jamie Foxx. Elokuvan tyyli oli kovin erilainen verrattuna alkuperäiseen tv-sarjaan, mutta komeasti se silti toimi.

Nyt kun Miamin on nähnyt livenä, tekisikin mieli palata niihin 80-luvun nostalgiafiiliksiin, mitä Jan Hammerin Crockett's theme aiheuttaa. Pitääkin varmaan kotiin palattua kaivella hyllystä ensin Mannin elokuva ja sitten hankkia käsiinsä edes muutama jakso tuota kulttisarjaa.

Päivi

]]>
2012-02-16
Ystävänpäivän romanttiset komediat http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/ystavanpaivan_romanttiset_komediat/B526 Ystävänpäivään kuuluu olennaisena osana kaikki vaaleanpunainen ja hempeä. Sydämet ja suklaat, sekä tietenkin romanttiset komediat.

Pari vuotta sitten ilmestyi ihan rakkauden juhlapäivän nimeä kantava elokuva Ystävänpäivä (Valentine's Day), joka oli Garry Marshallin ohjaama ensemble-komedia kovalla tähtikaartilla. Irralliselta näyttäviä juonenkulkuja kuljettava elokuva onnistui ilahduttamaan ja jopa yllättämään muutamilla juonenkäänteillään. Nyt uutena vuotena Marshall yritti samaa elokuvalla New Year's Eve, mutta jäi laadullisesti reippaasti jälkeen edellisestään.


Romanttiset komediat ovat vaikea genre, koska taiteilu sillä hienonhienolla rajalla, joka erottaa siirappisen kamalat genren edustajat niistä paremmista tapauksista on äärimmäisen haastavaa. Aina silloin tällöin joku onnistuu luomaan romanttisen komedian keskinkertaiseen tusinaan elokuvan, joka kestää aikaa ja useita katsomiskertoja.

Romcomit kulkevat usein perinteistä kaavaa pitkin. Tyttö ja poika tapaavat ja heidän välillään lyö kipinöitä, tulee vastaan jokin este, mutta lopulta he voittavat kaikki esteet ja saavat toisensa. Täydellisessä romcomissa pitää kuitenkin olla jotain omaperäistä maustamassa tätä kaavaa. Kaivataan koukkuja, joilla katsojan jännitystä voidaan pitää yllä. Yllätyksiä, jotka oikeasti yllättävät ja jotain liikuttavaa, joka todella saa katsojan päähenkilöiden puolelle.

Lisäksi henkilöiden pitää olla edes jollakin tapaa karismaattisia - ei välttämättä kauniita ja komeita, mutta ainakin joltain sisäiseltä ominaisuudeltaan pidettäviä.

Viime viikolla kotiteatterijulkaisuna julkaistu Hölmö hullu rakkaus on tällainen. Pitkästä aikaa laadukas, raikas ja omaperäinen komedia.

Mikä sinun mielestäsi on täydellinen romcom Ystävänpäivään?

Päivi

]]>
2012-02-14
On a plane - snakes? http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/on_a_plane_snakes/B525 Tämän jutun tullessa teille luettavaksi olen jo matkannut pienelle lomaselle. Lentokoneellapa hyvinkin. Ja lentoon lähtöä odotellessa mieleen nousivat elokuvat, joissa lentokoneilla on suuri rooli. Hävittäjälentäjien hohdokkaasta elämästä kertovia elokuvia on pilvin pimein, kärjessään varmaankin Top Gun, mutta ihan tavallisia matkustajakoneitakin nähdään elokuvissa yllättävän paljon.

Lentokone on mielenkiintoinen paikka sijoittaa elokuva. Siinä ihmiset joutuvat olemaan pitkiäkin aikoja suljetussa tilassa itselle tuntemattomien kanssamatkustajien kanssa ja moni pelkää lentämistä. Mahdollisuus kuitenkin on, että koneessa sattuu jotain ja sieltä ei pääse elävänä pois. Tämä on nähty elävässä elämässäkin useaan kertaan ja vaikka lento-onnettomuuksia keskimäärin sattuu harvoin, sattuessaan niiden aiheuttama vahinko on paljon suurempi kuin vaikkapa paljon yleisemmissä autokolareissa.


Ihan ensimmäisenä mieleen tuli muutaman vuoden takainen, Samuel L. Jacksonin tähdittämä Snakes on a Plane, missä lentokoneen ruumaan sijoitetut tuhannet käärmeen alkavat terrorisoida matkustajia kesken lennon. Itse en ole koskaan tuota elokuvaa kokonaan saanut katsottua, sillä on myönnettävä, että kärsin hienoisesta käärmefobiasta.

Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkimainingeissa syntyi puolestaan loistava, Paul Greengrassin ohjaama United 93. Elokuva kertoo siitä yhdestä kaapatusta lentokoneesta, joka ei aiheuttanut tuhoa muille kuin kyyditettävilleen, kun matkustajat päättivät ottaa kaappajilta ohjat pois käsistä ja ohjasivat koneen putoamaan keskelle peltoa asutuksen sijaan. Draamatrillerin tiivistä tunnelmaa korostaa tositapahtumiin pohjautuvuus.

Kevyempääkin lentokoneviihdettä toki on. Yksi suosikkejani 80-luvulta on tietenkin Jim Abrahamsin ja kumppaneiden ohjaama härökomedia Hei, me lennetään!. And don't call me Shirley!

Mikä on sinun suosikkisi lentokone-elokuvista?
Päivi

]]>
2012-02-13
Remake - onko se aina huono asia? http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/remake_onko_se_aina_huono_asia/B524

Alexander Skarsgård pahiksena Rod Lurien versiossa Olkikoirista


Lähipäivinä dvd-ensi-iltansa Suomessa saa Rod Lurien ohjaama uusintafilmatisointi Sam Peckinpahin 1970-luvulla tunnetuksi tekemästä elokuvasta Olkikoirat (Straw Dogs).

Uusintafilmatisoinneista voidaan olla monta mieltä. Osalle elokuvien ystävistä remaket ovat punainen vaate, joka auttamattomasti tarkoittaa huonoa elokuvaa. Osa taas pitää uudistettuja versioita hyvänä vaihtoehtona.

Välillä uusintafilmatisointi on paikallaan. Olkikoirista en vielä pysty sanomaan juuta enkä jaata, sillä vasta odottelen elokuvan näkemistä. Kerron teille sitten, mitä mieltä olin!

Eurooppalaisia laatuelokuvia on viime aikoina julkaistu useampiakin uusittuina, amerikkalaisina versioina. Yksi näistä oli parin vuoden takainen ruotsalainen kauhuelokuva Ystävät hämärän jälkeen, joka aikoinaan palautti nykyaikaisiin vampyyrielokuviin uskottavuutta. Matt Reeves ohjasi tästä elokuvasta jenkkiversion, joka tottelee nimeä Let Me In. Näin elokuvan viime kesänä Espoo Cinessä ja olin sitä mieltä, että se oli oikein mallikas elokuva -mutta täydellisen turha. Se ei nimittäin tuonut elokuvaan mitään uutta englanninkielisen dialogin lisäksi, sillä se oli lähes yksi yhteen kopio alkuperäisestä.

Onko uusintafilmatisoinnissa mitään järkeä, jos tarkoitus on tehdä sama uusiksi? Otetaan esimerkiksi Alfred Hitchcockin Psyko (1960), josta Gus Van Sant teki uuden version vuonna 1998 - kuvaten elokuvan aivan yksi yhteen alkuperäisen kanssa. Molemmat elokuvat olivat hyviä, mutta oliko Van Santin elokuva tarpeen? Itselleni ainakin riittää hyvin Hitchcockin alkuperäinen.

Hetki sitten elokuviin rantautui David Fincherin versio niinikään ruotsalaisesta laatutyöstä. The Girl With The Dragon Tattoo on komea, vauhdikas ja toimiva elokuva, joka varmasti olisi päräyttänyt enemmän, mikäli tarinasta ei olisi vasta pari vuotta sitten tehty Noomi Rapacen vereslihalla tähdittämää ruotsalaisversiota.

Amerikkalaistetuista elokuvista löytyy ilmeisesti kuitenkin oikein hyviäkin. Näin ainakin jotkut Kaunan ja The Ringin ystävät ovat vakuuttaneet. Itse en näitä kauhukammoisena ymmärrettävästi ole nähnyt -aasialaisina alkuperäisinä versioina tai amerikkalaisina remakeina.

Mutta onko yksikään elokuva niin "pyhä" että siitä ei koskaan tehtäisi uutta versiota?

Päivi

]]>
2012-02-10
If you're gonna build a time machine into a car, why not do it with some style? http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/if_youre_gonna_build_a_time_machine_into_a_car_why_not_do_it_with_some_style/B522 Viime kerralla laitettiin Bemarin peltiä ruttuun, mikä innoitti muistelemaan elokuvissa ja tv-sarjoissa nähtäviä autoja. Usein autolla, vaikka pelkkä tekninen lisähärpäke onkin, on suuri rooli tai ainakin merkitys tarinan tai päähenkilön kannalta.


Autot voivat olla persoonia, kuten Knight Riderin, omassa lapsuudessani Ritari Ässänä tunnetun tv-sarjan KITT (Knight Industries Three Thousand). Tämä puhuva ja ajatteleva Trans Am oli monen, myös allekirjoittaneen, mielestä koko sarjan paras ja mielenkiintoisin hahmo ja David Hasselhoff vain sen tylsä, mutta välttämätön ihmisseuralainen. Kukapa ei olisi lapsuudessaan 80-luvulla halunnut itselleen läppävaloilla varustettua, mustaa ja sulavalinjaista Trans Amia? KITT oli varmaankin se ensimmäinen, joka sai minut aikoinaan kiinnostumaan autoista.

Autot ovat usein cooleja. Vai mitä sanotaan Paluu tulevaisuuteen-elokuvien perhosovisesta DeLoreanista? KITTin jälkeen hieman hassahtaneen tohtori Brownin (Christopher Lloyd) rakentama aikakone oli coolein auto koskaan. Perhosen tavoin ylöspäin avautuvat ovet olivat samanlainen ihana erikoisuus kuin KITTin avautuvat ajovalot. DeLorean ei ole aivan samanlainen persoona kuin KITT, mutta kyllä sen kiihdyttäminen 88 mailiin tunnissa vaatii hieman persoonaa kuljettajaltaan.

Jos 80-luvulta hypätään kuitenkin nykyaikaan, populaarikulttuurissa nähtävistä autoista ensimmäisenä mieleen tulee Supernatural-tv-sarjassa nähtävä Impala, jonka sarjan fanit ovat rakkaudella Metallicariksi nimenneet. Nimi johtuu siitä, että sarjan päähahmo Dean (Jensen Ackles) pitää autoa silmäteränään ja siinä saa kuunnella ainoastaan hyvää musiikkia eli raskaampaa rokkia. Metallicarista on muodostunut yksi sarjan keskeisistä hahmoista, sillä sen tehtävänä on ollut toimia sarjan veljesten tukikohtana maailmaan ja välillä siitä tuntuu löytyvän jopa äidillistä turvaa.

Ghostbustersin ECTO1, Kill Billin Pussy Wagon, Gran Torinon Gran Torino, Christinen Christine, Riemukupla... Mikä on sinun suosikkisi elokuvien ja tv-sarjojen autoista?

Päivi

]]>
2012-02-09
Bemarin peltiä ruttuun! http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/bemarin_peltia_ruttuun/B519 Olen työskennellyt päivätyössäni markkinointialalla ja sen tuloksena minulle on kehittynyt hupaisa harrastus elokuvien katselun lomassa. Olen nimittäin alkanut bongailla, aluksi ihan tiedostamattani, elokuvissa ja tv-sarjoissa esiintyvää tuotesijoittelua. Tuotesijoitteluhan on nykyisin mitä ilmeisemmin valtava bisnes - ja onhan se yksi tapa hankkia rahoitusta elokuvan tekoon, kaikilla tekijöillä kun ei ole taustalla rahakkaita tuotantoyhtiöitä.

Yksi tuotesijoittelun näkyvimmistä kohteista ovat autot ja koska olen huomannut itsestäni löytyvän pienoisen heikon kohdan autoja kohtaan, huomaan helposti ainakin tietyt elokuvissa käytetyt automerkit. Viimeksi kiinnitin asiaan huomiota viikonloppuna Mission: Impossible - Ghost Protocol -elokuvassa (josta kirjoittelin eilen). Elokuvassa ajetaan nimittäin lähes pelkästään Bemareilla ja päähenkilö Ethan Huntilla (Tom Cruise) on selkeä preferenssi kyseiseen automerkkiin, sen verran kiihkeästi hän nimittäin pistää kyseistä peltiä ruttuun.

Ethan Hunt ja futuristisen näköinen bemari


Bemari oli keskeisessä osassa myös pari vuotta sitten ilmestyneessä, Roman Polanskin ohjaamassa trillerissä Ghost Writer. Siinä automerkki hyppäsi vielä MI4:stakin selkeämmin silmille, kun kamera oikein zoomasi citymaasturin keulan logoon.

James Bondeissa auto ja sen merkki on myös aina ollut keskeisessä asemassa. Vuosien varrella Bond on ajanut useammallakin merkillä, joskin Aston Martin on tainnut Bondin alla olla useimmin. En tarkistanut asiaa, mutta tällainen hytinä minulla on, korjatkaa jos olen väärässä.

Joskus automerkit eivät nouse niin selkeästi esille, vaikka autoja paljon elokuvassa esiintyisikin. Esimerkiksi Fast & Furious -sarjasta ei pahemmin ole jäänyt mikään automerkki ihmeemmin mieleen.

Autoja miettiessä tulikin sitten mieleen, että olikohan Trans Amilla sponsorinäppinsä pelissä Ritari Ässän auton kohdalla? DeLorean tuskin nyt kuitenkaan kovin kummoisesti Paluu tulevaisuuteen -elokuvia on sponsoroinut, mutta mistäpä sen tietää!

Päivi

]]>
2012-02-07
Jännäämistä viikonloppuna - Ethan Huntin seurassa http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/jannaamista_viikonloppuna_ethan_huntin_seurassa/B518 Mielenkiintoiset vaalit ovat nyt takanapäin ja Suomelle valittu uusi presidentti. Tsemppiä Haavistolle ja onnea Niinistölle!

Viikonloppuna bloggarinne jännitti kuitenkin varmaan enemmän leffateatterissa, kun kävi katsastamassa uuden Mission: Impossible - Ghost Protocol -elokuvan. Kyseessä on nimittäin toimintaelokuvana taidokas, ja joka ilmiselvistä juonenkäänteistään huolimatta onnistui pitämään jännityksen yllä uskomattomine stuntteineen.

Vaikka kuinka tietää, että Tom Cruisen esittämä agentti Ethan Hunt selviää lähes naarmuitta maailman korkeimman rakennuksen seinällä kiipeilystä, silti huomasin jännittäväni mukana niin, että jossakin vaiheessa piti oikein tietoisesti rentouttaa hartialihaksensa! Elokuvassa seikkaillaan niin Kremlissä, Dubaissa kuin Mumbaissakin, mutta juuri Dubain pilvenpiirtäjäkohtaus on äärettömän tyylikäs. Se ja takaa-ajo hiekkamyrskyssä olivat komeimmat toimintakohtaukset valkokankaalla vähään aikaan.


Kunnia kuuluu suurelta osin pääosassa nähtävälle Cruiselle, jonka ei uskoisi täyttävän tänä vuonna 50 vuotta. Juoksustaan kuuluisa näyttelijä näyttää nuoremmilleen miten vauhdikasta toimintaelokuvaa tehdään.

Hattua on myös nostettava elokuvan ohjaajalle Brad Birdille, joka ensimmäisessä oikeilla ihmisillä näytellyssä elokuvassaan tekee loistotyötä. Aikaisemmin animaatioita (Rottatouille, The Incredibles ja The Iron Giant) ohjannut Bird lunastaa paikkansa toimintaohjaajana laadukkaammin kuin moni muu.

Mukava oli nähdä mukana menossa myös kotimainen Samuli Edelmann, joka saa yllättävän paljon valkokangasaikaa ja toimii kovanaamaisena superpahiksen apupoikana erinomaisesti.

Tästä jäi nyt sitten sellainen hytinä, että tekisipäs mieli katsastaa ne kolme edellistä elokuvaa uudestaan...

Päivi

]]>
2012-02-06
Tuleva Bridget Jones -elokuva jäihin? http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/tuleva_bridget_jones_elokuva_jaihin/B517 Lienenkö ainoa, joka on oikeastaan ihan tyytyväinen uutisista, joiden mukaan uusi Bridget Jones -elokuva lykkääntyy tai jopa peruuntuu kokonaan?

Vaikka yleisesti ottaen en ole mikään romanttisten komedioiden ylin ystävä, hullaannuin aikoinaan täysin ensimmäiseen Bridget Jones -elokuvaan. Vuonna 2001 julkaistu komedia esitteli meille kolmekymppisen, hieman pullukan sinkkutytön, jonka rakkauselämä oli melkoinen katastrofi. Tuota brittityttöä oli palkattu esittämään Teksasin lahja maailmalle eli Renee Zellweger.


Helen Fieldingin loistavaan kirjaan perustuva elokuva oli kaikessa koomisuudessaan täydellisen ihastuttava. Hugh Grantin ja Colin Firthin esittämien kilpakosijoiden suihkulähteessä käymä käsikähmä on yksi hupaisimpia miesten välisten tappeluiden visualisointeja.

Vuonna 2004 julkaistiin tuolle elokuvalle jatko-osa Elämä jatkuu, joka ei aivan tavoittanut ensimmäisen elokuvan tunnelmaa.

Tänä vuonna oli tarkoitus kuvata sarjalle kolmas osa. Käsikirjoituksen mukaan se kertoisi noin nelikymppisestä Bridgetistä ja elokuvan nimenä kulkee Bridget Jones's Baby eli Bridget Jonesin vauva. Sen ohjaajaksi oli ensin kiinnitetty Morsiusneitojen ohjaaja Paul Feig, mutta hän irrottautui projektista luovien erimielisyyksien vuoksi.
Sittemmin ohjaajan paikalla on nähty Peter Cattaneo, joka tunnetaan parhaiten Housut pois -komedian ohjaksista.

Uusin elokuva on nyt laitettu jäihin, kun Hugh Grant oli kritisoinut sen käsikirjoitusta. Jotkut ovat sanoneet, että projekti olisi sen mukana "kuollut", mutta tuottajat väittävät elokuvan olevan edelleen tekeillä. Elokuvan idea ei kuitenkaan kuulosta kovinkaan omaperäiseltä ja tuntuisi kummalliselta, että Oscar-voittaja Colin Firth lähtisi tässä vaiheessa uraa mukaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Toivoa toki sopii, että Grantin kritisoimasta käsikirjoituksesta muokataan tarpeeksi eläväinen, jos elokuva todella jossakin vaiheessa katsojien silmien eteen tuodaan!

Päivi

]]>
2012-02-03