Kampanjer
- NY2 elokuvaa 8€
- NYBrittisarjat
- NYCSI-boksit alk. 14,95
- NYDiscshop 8 v.
- NYDisneyPixar ALE
- NYDreamworks
- NYElokuvat - Rahtikuluitta
- NYHurjapäät
- NYJurassic Park
- NYKevät-ALE
- NYMarvel-kampanja
- NYTop Gear
- NYTv-sarja kampanja
- NYTV-sarjoja kaikille
- NYUuno & Spede
- NYVarastontyhjennys
- Boka med fri frakt
- Inhemska
- 2 för 10€
- 3 för 10€
- Max 6,95€
- Max 9,95€
- Alla kampanjer
DVD
Filmguiden
Filmbloggen
Kauhistuttava (kiehtova!) kauhu
Mainitsin eilen kirjoituksessani poistuneeni viikonloppuna mukavuusalueeltani mentyäni katsomaan kauhuelokuvaa leffateatteriin yksin. Jotkut blogejani seuranneet lukijat saattavat tietääkin, että bloggarinne on ollut vuosikaudet kauhuelokuvien suhteen ihan onneton reppana. Jokin aika sitten päätin vihdoinkin alkaa karaista itseäni genren suhteen, etten enää hyppisi seinille pienimmästäkin risahduksesta ja tämä projekti on nyt alkanut kantaa hedelmää.
Minulle kauhu elokuvissa on ollut pienestä pitäen liian pelottavaa, en siis ole halunnut sitä katsoa yksinkertaisesti siitä syystä, että mielikuvitukseni on alkanut laukata liikaa ja kauhuleffan jälkeen olen pelännyt esimerkiksi liikkua yksin pimeässä.
Muutamat nuorena nähdyt kauhuelokuvat jättivät traumoja vuosikausiksi, ja edelleenkin esimerkiksi tropiikissa matkustellessa mennessäni mereen uimaan minut saattaa vallata käsittämätön pakokauhu ja vedestä on pakko päästä pois. Ja kaikki tämä sen takia, että pienenä olen nähnyt Tappajahain. Tuo pelko on täysin epärationaalinen, enkä ymmärrä sitä ollenkaan näin tavallisessa elämässä.
Cabin in the Woodsissakin paetaan verissä päin
Suurin kunnia karaistumisesta kuuluu tv-sarjalle Supernatural, jonka ensimmäinen tuotantokausi koostui pienistä kauhutarinoista. Sarjan ensimmäinen kausi onkin Supernaturalin historiassa pelottavin, sillä kun katsoin muutamia jaksoja ollessani yksin kotona, täytyy myöntää, että menin nukkumaan valot päällä. Mutta kun vähän aikaa sarjaa oli seurannut, kauhuelementteihin alkoi selkeästi turtua, eivätkä ne enää vaikuttaneet niin pelottavilta kuin alussa.
Viikonloppuna näkemäni kauhuelokuva The Cabin in the Woods ei ehkä ole kauhua puhtaimmillaan, sillä se sisältää huomattavan paljon komediallisia elementtejä. Mutta vielä muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään mennä katsomaan sitä. Olin iloinen, että uskaltauduin elokuvan katsomaan, sillä pidin siitä todella paljon. Kauhu ei enää pelkästään pelota, se on myös alkanut kiehtoa.
Karaistumisprojektini on siis jonkin verran edistynyt, vaikka edelleenkin tutkin "kauhuksi" merkittyjen elokuvien tiedot tarkkaan ennen katsomispäätöstä. "Kidutuspornoa" en suostu edelleenkään katsomaan, ja jo Saw -elokuvien posteritkin saavat minussa aikaan inhon väristyksiä. Mutta kaikkea kai ei tarvitsekaan katsoa, eihän?
Millainen suhde sinulla on kauhuelokuviin?
Päivi
jjreaper: Minulla omasta leffakokoelmasta varmaan kolmannes on kauhuleffoja tai sitä tavoittelevia piinaavia trillereitä. Olenkin tottunut katsomaan verenvuodatusta ja mitä eriskumallisempia katsojan pelottelukeinoja jo aika nuoresta pitäen, joten kovin helpolla ei mikään elokuva saa hiuksiani pystyyn vaikka sellaisiakin elokuvia on kyllä edelleen muutamia. Painajaisia tai muita univaikeuksia en ole kauhuelokuvista saanut varmaan reilusti yli 20 vuoteen. Kuten olen jo aiemmin maininnut, tuo ns. kidutusporno ei minuakaan oikeasti suuremmin kiehdo, mutta kauhuelokuvien suurkuluttajana on tullut niitäkin nähtyä lukemattomia siinä toivossa, josko jotain uutta ja mielenkiintoisempaa ideaa olisi tarjolla. Valitettavasti näin ei ole suurimmassa osaa kyseisentyyppisiä elokuvia, vaan lähestulkoon samat graafisen tarkat kidutuskekeinot toistetaan elökuva toisensa jälkeen; tuo lajityyppi on hieman rauhoittunut, mutta lähes nollabudjetin edustajia tulee edelleen tasaiseen tahtiin. Minulla on muutama kaveri, joilla on suurinpiirtein sama elokuvamaku kuin minulla, joten heidän kanssaan tulee usein käytyä elokuvissa. Täytyy myöntää, että eniten tulee silti nautittua elokuvan katsomisesta yksin. Itsekin käyn usein juurikin viikonloppuaamuisin samasta syystä kuin sinä. Cabin in the Woods oli hyvä, vaikkei aivan niin hyvä mitä hypetys maailmalla antoi odottaa. Hypetyksen vuoksi minulla ei juuri koskaan ole korkeita odotuksia elokuvista, koska tuntuu että makuni eroaa suuresta maailmasta välillä reippaastikin. Muutamat mukaantuoduista komediallisista elementeistä toivat väistämättä mieleeni Sam Raimin kieli poskessa toteutetun Evil Dead -kulttikauhutrilogian. josta siis jokaisessa Raimin Spidermanissa pienessä sivuroolissa vllahtanut Bruce Campbell edelleen parhaiten muistetaan.
jjreaper: Bongasin Cabin in the Woodsista lähes suoria viittauksia ja lainauksia ainakin 5-6 vanhasta kauhuklassikosta eli Whedon ja kumppanit ovat ainakin ammentaneet ideoitaan ja inspiroituneet asianmukaisista lähteistä eivätkä tehneet vain helpolla halpisteinikauhuilua joita pursuaa monesta maasta enemmän kuin tarpeeksi. :)
Mer i bloggen
Fler blogginläggJotkut 80-luvun komediat toimivat yhä
Minun 80-lukuuni kuuluivat erottamattomana osana kaikenlaiset höpsöt nuorisoelokuvat sekä tietenkin hömppäkomediat. Varsinkin vuosikymmenen lopulla muistan katsoneeni niitä läjäpäin ja monet... Läs mer
Rupsahda rauhassa, rakas näyttelijä!
Jos meillä tavallisilla kuolevaisilla on joskus haasteita ikääntymisen mukanaan tuoman fyysisen rupsahtamisen kanssa, niin se ei ole mitään verrattuna siihen, miten raa'alla tavalla näyttelijät ja... Läs mer
Pääsisipä joskus Cannesiin!
66:tta kertaa järjestettävät Cannesin elokuvajuhlat ovat täydessä käynnissä ja me tavalliset elokuvankatsojat luemme innolla siellä pyörivien toimittajien kommentteja ensiesityksensä saavista... Läs mer
Puheenaiheena tissit
Tänään leffateattereissa saa ensi-iltansa Harmony Korinen ohjaama Spring Breakers . Elokuva näytettiin aikaisemmin keväällä Night Visions -festivaaleilla, eikä sitä suunniteltu tuotavaksi... Läs mer
Kiintoisa näkökulma zombeihin - World War Z
Yksi asia johtaa usein toiseen. Kun joitakin kuukausia sitten ensimmäisen kerran kuulin elokuvasta nimeltä World War Z , se herätti kiinnostuksen ensin pelkästään siksi, että elokuvan pääosassa... Läs mer
Hupsis, 2 vuotta tuli täyteen huomaamatta!
Viikonloppuna tajusin ihan vahingossa, että toukokuun alussahan tuli täyteen kaksi vuotta Discshopin leffatoimittajana ja bloggarina! Hiphei ja kuohuviinistä korkki auki! :) Tuntuu kuin... Läs mer
Hyvää äitienpäivää!
Ihana kevät -joissakin paikoin Suomea melkein jo kesä!- on vihdoin saavuttanut meidät suomalaiset pitkän ja kylmän talven jälkeen. Valkovuokot kukkivat, ilmassa tuoksuu aurinko ja ihmisten... Läs mer
Julkkisbongausta New Yorkissa
Vielä hetkinen jatketaan New York -aiheella. Kuten kaikki elokuvia katselevat tietävät, tuo kaupunki on tuttu elokuvasta jos toisestakin ja tästä(kin) syystä kaupungin kaduilla saattaa ihan... Läs mer
Onko tarina näyttämöllä aina parempi kuin elokuvana?
Itselläni New Yorkin reissuun olennaisena osana kuuluu Broadwaylla teatterissa käynti, sillä nuo suuren maailman näytelmät ovat yleisesti ottaen upeita ja pääseehän niissä usein myös näkemään... Läs mer
Terveiset New Yorkista!
Viikko Isossa Omenassa on nyt takana ja paluu arkeen aloitettu. Reissu oli onnistunut kaikin puolin: lennot sujuivat aikataulussa, säät suosivat ja New Yorkista löytää aina jotain uutta ja... Läs mer
