Filmguiden

Kotiteatterin 3D testissä

Nyt se vihdoin toimii, kotiteatterissa 3D!

Joulun tienoilla hommasin entisen, rikki menneen television tilalle uuden 55-tuumaisen Sony Bravian, joka tukee 3D:tä. Laseja tekniikan katsomiseen ei kuitenkaan tuolloin tullut hankittua ja vasta nyt kesällä pääsin vihdoinkin noviisina testaamaan, miltä 3D näyttää kotiteatterissa.
3D-soittimenani toimii blu-ray-käytössä oleva Playstation 3, joten erillistä laitetta 3D-levyjen katsomiseen ei onneksi ole tarvinnut hankkia. Joten ei muuta kuin testaamaan!

Elokuvateatterin suureen valkokankaseen tottuneelle television ruutu tuntuu 55-tuumaisenakin pieneltä kolmiulotteisuudelle. Mutta kun tähän kokorajoitukseen pienen totuttelun jälkeen tottuu, alkaa 3D toimia myös kotiteatterissa.

Nyt kun kotiteatteriin on kehitetty oikeat 3D-lasit niiden kammottavien pahvisten lärpäkkeiden (jotka veivät kuvasta kaikki värit ja tekivät siitä niin tumman, ettei laseja ensitestauksen jälkeen tehnyt mieli käyttää) sijaan, tekniikka alkaa tuntua toimivalta. Toki lasit ovat -aivan samoin kuin elokuvateatterissakin- hieman hankalat kookkautensa takia. Olenkin ollut sitä mieltä, että 3D-tekniikka toimii oikein vasta sitten, kun sen katsomiseen ei tarvita mitään turhia laseja.

Ensimmäinen testielokuvani oli Martin Scorsesen ohjaama Hugo (josta kirjoittelin arvostelun tavallisen blu-ray-version pohjalta hieman aikaisemmin). Loistava valinta ensikokemukselle, sanoisin, sillä elokuva näytti erinomaiselta 3D:nä leffateatterissakin.

Hugon kolmiulotteisuus on luotu laadulla, eikä missään kohti tule vastaan tunnetta hätiköiden tehdystä, tarinan kustannuksella pyörivästä tekniikasta. Heti elokuvan alussa leikitellään herkullisesti syvyysvaikutelmalla Hugo-pojan liikkuessa ahtaissa käytävissä rautatieaseman seinien sisällä. Pojan liukuessa alemmalle tasolle katsoja tuntuu vetäistyksi mukaan liikkeeseen. Ja tämä tunne tulee myös kotiruudulta katsottaessa.

Visuaalisesti monipuolinen, täydellisen kaunis ja kirkas kuva saa jännittävää lisäpontta kolmiulotteisuudesta, vaikka elokuva hyvin toimiikin myös ilman sitä. Hugossa 3D:n toimivuutta lisää se, että kamera liikkuu tarpeeksi maltillisesti ja jättää aikaa silmälle tottua liikkeeseen. 3D:n suuri ongelma leffateatterissa on nimittäin omalla kohdallani ollut se, että toiminta usein jyrää eteenpäin sellaista vauhtia, että 3D-lasien läpi katsottuna silmäni eivät ole ehtineet tarkentua liikkeeseen tarpeeksi nopeasti ja kuvasta tulee helposti sotkua. Tämä syö kokonaisuutta, sillä tarinan kannalta on kuitenkin tärkeää tietää, kuka hahmoista tekee ja mitä.

Ensimmäistä kertaa Hugossa kolmiulotteisuutta käyttänyt Scorsese on haastattelussa sanonut 3D:n olevan vain yksi ulottuvuus ja tekniikka muiden elokuvatekniikoiden joukossa. Tämä maanläheisyys näkyy Hugossa selvästi, sillä 3D tukee kokonaisuutta, mutta ei tee sitä tarinan, muun visuaalisuuden tai laadun kustannuksella.

Kotiteatterin 3D oli ensikosketuksensa jälkeen varsin positiivinen kokemus. Palaan vielä aiheeseen tulevaisuudessa!

Päivi

• Kommentera

Jotkut 80-luvun komediat toimivat yhä

Minun 80-lukuuni kuuluivat erottamattomana osana kaikenlaiset höpsöt nuorisoelokuvat sekä tietenkin hömppäkomediat. Varsinkin vuosikymmenen lopulla muistan katsoneeni niitä läjäpäin ja monet... Läs mer

• 1 kommentar

Rupsahda rauhassa, rakas näyttelijä!

Jos meillä tavallisilla kuolevaisilla on joskus haasteita ikääntymisen mukanaan tuoman fyysisen rupsahtamisen kanssa, niin se ei ole mitään verrattuna siihen, miten raa'alla tavalla näyttelijät ja... Läs mer

• 3 kommentarer

Pääsisipä joskus Cannesiin!

66:tta kertaa järjestettävät Cannesin elokuvajuhlat ovat täydessä käynnissä ja me tavalliset elokuvankatsojat luemme innolla siellä pyörivien toimittajien kommentteja ensiesityksensä saavista... Läs mer

• 1 kommentar

Puheenaiheena tissit

Tänään leffateattereissa saa ensi-iltansa Harmony Korinen ohjaama Spring Breakers . Elokuva näytettiin aikaisemmin keväällä Night Visions -festivaaleilla, eikä sitä suunniteltu tuotavaksi... Läs mer

• 1 kommentar

Kiintoisa näkökulma zombeihin - World War Z

Yksi asia johtaa usein toiseen. Kun joitakin kuukausia sitten ensimmäisen kerran kuulin elokuvasta nimeltä World War Z , se herätti kiinnostuksen ensin pelkästään siksi, että elokuvan pääosassa... Läs mer

• 2 kommentarer

Hupsis, 2 vuotta tuli täyteen huomaamatta!

Viikonloppuna tajusin ihan vahingossa, että toukokuun alussahan tuli täyteen kaksi vuotta Discshopin leffatoimittajana ja bloggarina! Hiphei ja kuohuviinistä korkki auki! :) Tuntuu kuin... Läs mer

• 3 kommentarer

Hyvää äitienpäivää!

Ihana kevät -joissakin paikoin Suomea melkein jo kesä!- on vihdoin saavuttanut meidät suomalaiset pitkän ja kylmän talven jälkeen. Valkovuokot kukkivat, ilmassa tuoksuu aurinko ja ihmisten... Läs mer

• 1 kommentar

Julkkisbongausta New Yorkissa

Vielä hetkinen jatketaan New York -aiheella. Kuten kaikki elokuvia katselevat tietävät, tuo kaupunki on tuttu elokuvasta jos toisestakin ja tästä(kin) syystä kaupungin kaduilla saattaa ihan... Läs mer

• 1 kommentar

Onko tarina näyttämöllä aina parempi kuin elokuvana?

Itselläni New Yorkin reissuun olennaisena osana kuuluu Broadwaylla teatterissa käynti, sillä nuo suuren maailman näytelmät ovat yleisesti ottaen upeita ja pääseehän niissä usein myös näkemään... Läs mer

• 1 kommentar

Terveiset New Yorkista!

Viikko Isossa Omenassa on nyt takana ja paluu arkeen aloitettu. Reissu oli onnistunut kaikin puolin: lennot sujuivat aikataulussa, säät suosivat ja New Yorkista löytää aina jotain uutta ja... Läs mer

• 1 kommentar