Filmguiden

Skräck från 2011 av Ti West med Sara Paxton och Pat Healy.

3.4 - Recension av: Janne Ahlgren

Handling/Manus

Skådespelare

Regi

DVD-produktion

Musik

The Innkeepers (Blu-ray) (recenserad)

Köp

16,95€12,95€

The Innkeepers

Köp

14,95€9,95€

"Hotelli, johon en jalkaani pistäisi!"

En epäröi hyvän kauhuleffan edessä, sillä mielestäni adrenaliini ja koko kehon jännittäminen ovat hyväksi sielulle. The Innkeepers lupasi tätä silmällä pitäen aika paljon ja linnoittauduinkin mukavasti sohvalle saadakseni annoksen kylmiä väreitä ja pystyyn nousseita karvoja.

Kyllä, aivan selvästi potentiaalinen hotelli

Lähtökohta on yksinkertainen, ja miksi piestäkään itseään verille löytääkseen uusia kikkoja, kun vanhat toimivat hyvin. KUN ne toimivat, tahtoo sanoa. Keskellä uneliasta kaupunkia on hotelli, jota ollaan lakkauttamassa. Kaksi viimeistä työntekijää Luke & Claire saavat periaatteessa vartioida tyhjää rakennusta. Luke ylläpitää sivustoa kummituksista ja on ladannut pienen leikkeen äänineen ja on vakuuttunut siitä, että tönössä kummittelee, ja on saanut mukaansa Clairenkin, joka nauhoitusvarusteineen tepastelee ympäriinsä tyhjissä huoneissa ja käytävissä. Viimeiset vieraat lähtevät, mutta sisään tulee vanha, tunnettu näyttelijä, joka haluaa huoneen ja pian sen jälkeen vanhempi mieshenkilö, joka haluaa ehdottomasti huoneen jo tyhjennetystä kolmannesta kerroksesta. Nimenomaan erään tietyn huoneen. Ja kuin tilauksesta kuulee Claire jotakin kuulokkeistaan.

Claire ja Luke käyttävät viimeisiä päiviään hotellihenkilökuntana omien keksintöjensä parissa

Tämän enempää ei sisällöstä oikeastaan pitäisi kertoa, mutta täältä löytyy kellari, jossa ei pitäisi käydä ja menneen ajan tapahtumia, jotka kyllä voivat olla syynä siihen, että Clairen ja Luken ihastukseksi tönöstä saattaakin löytyä jotakin yliluonnollista. Njaa, ihastukseksi alussa, mutta ei sitten enää. Näyttelijä on lisäksi myös meedio ja vanha mies yksinkertaisesti pelottava, joten kyllä ohjaaja ja käsikirjoittaja Ti West on osannut luoda edellytykset väristyksien saamiseksi koko rahan edestä. Mutta asia ei ole aivan niin. Kansi väittää meidän näkevän jonkin enemmän tai vähemmän uraa uurtavan klassikon, mutta Ti West, kuinka monta fania hänellä sitten onkaan, tekee leffansa hyvin perinteisesti ja poikkeaa harvoin kauhuleffojen ohjekirjasta. Hänen päähenkilöään näyttelee Sara Paxton & Pat Healy, jotka ovat juuri sopivan laiskoja, veteliä ja passiivisia luodakseen tunteen tavallisista ihmisistä epätavallisessa tilanteessa. Kelly McGillis näyttelee näyttelijämeediota, mutta vaikka hänellä onkin muutamia jäisiä kohtauksia, tuntuu hän kuitenkin aika tavalliselta. Vanha mies on pelottava, siitä ei ole puhettakaan, mutta kokonaisuudessaan ei ole ollenkaan kyse mistään erityisen erikoisesta.

Ehkäpä kone päässä kuulee paremmin?

Ti West ruiskuttaa annoksen huumoria elokuvaan, joka pääosin käsittelee sitä, etteivät ihmiset yleisesti ottaen ole niin vakavia. Claire ja Luke heittävät läppää ja jutustelevat, ja siinä on osa hauskuutta. Kun asioita tapahtuu, niin sanotusti, on kyse tavanomaisista kummitusilmentymisistä, pianoista jotka soitavat itsekseen ja hahmoista, jotka ilmestyvät vääriin paikkoihin. Minusta elokuva tuntui hyvältä, mutta värisin tasan kaksi kertaa. Nämä olivat tosin tehokkaita väristyksiä, mutta sitten kaikki hajosi kommentteihin kuten et saa mennä kellariin, olet hengenvaarassa, ja mitä sitten tapahtuu? Jep, sitten mennään kellariin. Se, että West pelaa parhaat korttinsa tekemällä niin kuin kaikissa kummitusfilmeissä tehdään, on tyhmää, koska tunnelmaa olisi riittänyt omienkin keksintöjen luomiseen. Ti West tekee oikein kun ei paljasta liian paljoa ja leipoo johtolankoja mm. leffansa dialogeihin, mutta sen sijaan että hän satsaisi olennaiseen, yrittää hän rakentaa yhtenäistä henkilögalleriaa, jossa me todella tunnemme asianosaiset hyvin ja voimme sympatisoida heitä. Hyvä ajatus, mutta se toimii loppujen lopuksi huonosti.

Asioita, joita ei halua hotellihuoneessaan nähdä

Ja lopuksi, The Innkeepers ei ole erityisen pelottava, mutta kylläkin kiinnostava. Aivan selvästi kiitettävä kummitusjuttu, vaikkakin ennalta-arvattava, eikä se tuo mitään uutta genreen. Kauhun sijaan saamme olla osallisina mysteerissä ja se on ihan okei, mutta loppujen lopuksi tuntuu siltä, ettei Ti West ole keksinyt mitään omaa, vaan lainaa reippaasti jokaisesta mahdollisesta suunnasta, eikä vähiten The Shiningistä. Mitä elokuvasta löytyy, on hyvä kemia Luken ja Clairen kesken ja se pelastaa enemmän, kuin mitä elokuva ansaitsisi. Nämä henkilöt toimivat kutakuinkin niin kuin sitä itse toimisi samanlaisessa tilanteessa. Paitsi että itse juoksisin päätä pahkaa ensimmäisen varoituksen tultua, kun piano soittaisi ensimmäistä kertaa itsekseen, tai kun ensimmäinen pelottava kummitus tuntuisi olevan samassa huoneessa kuin minä. Fuck the salary, I?m off! Tämän sanottuani ovat säikähdyshetket aika harvassa, hyvässä ja pahassa. Hyvältä puolelta löytyy jännityksen kehittäminen ilman sotkuisia efektejä ja huonolta puolelta se, että oma materiaali täytyy tuntea todella hyvin, mikäli nämä efektit aikoo jättää pois. Ti West ei hallitse tätä täydellisesti, mutta tarpeeksi hyvin pitääkseen mielenkiinnon yllä.

Hotellin kanta-asiakkaat alkavat haurastua pikku hiljaa

Otan ilolla vastaan tällaisen vanhan ajan charmin kauhuelokuvassa, mutta julkaisu on juuri ja juuri sellainen, johon voi olla tyytyväinen. Voi toki olla, että vain minun kappaleeni ääni oli ällöttävän epäsynkassa jonkin millisekunnin ruudusta 1 alkaen, juuri sen verran, ettei oikein mikään istu täsmälleen oikein. Osittain oli A/V-synkkaus aivan kohdallaan ja osittain epäsynkka oli ärsyttävää laatua. Yleisesti ääni oli keskiluokkaa. Kuva samaten. Emme puhu edes hyvästä kuvasta, sillä tämä muistutti eniten hyvää dvd:tä, ei terävää ja silmiä hivelevää Blu-ray:tä. Voi olla, että kuvan laatu on tarkoituksella surkea ja siksi tyylikysymys, mutta se ei ollut minun makuuni. Ekstramateriaalia on jonkin verran, muttei mitään, joka tekisi elämyksestä ymmärrettävämmän tai herättäisi ahaa-fiiliksiä. Musiikki on jännittävä ja sopiva kaikin mahdollisin tavoin. Hyvä!

Kelly McGillis on kaukana Top Gunista, mutta täyttää paikkansa The Innkeepersissä

The Innkeepers on leffa, jossa oli potentiaalia, mutta joka nojaa kliseisiin enemmän kuin omaan innovaatioonsa. Kun sitten tapahtuu asioita, jotka ovat erikoisia tavallaan, on jo liian myöhäistä paikata vahinkoa. Tarkoitukset olivat hienot, tulos keskinkertainen. Ti West esittää kysymyksiä joiden pitäisi saada meidät polvilleen hänen elokuvansa idean edessä, mutta kun on aika lyödä kortit pöytään, ei hän oikeastaan anna mitään vastauksia, ja hänen genreä mullistava yrityksensä sai minut miettimään tähtäsikö hän koomisiin korkeuksiin ja sopeutti elokuvan kauhuun, vai päinvastoin? En tiedä, mutta täytynee tunnustaa, että olen pettynyt. Ti Westin House of the Devil oli sekin hieman retrotyylinen, mutta oikeastaan parempi. Katso se tämän sijaan.

©Janne Ahlgren

• Kommentera