Filmguiden

Action från 1990 av Paul Verhoeven med Arnold Schwarzenegger och Sharon Stone.

3.8 - Recension av: Janne Ahlgren

Handling/Manus

Skådespelare

Regi

DVD-produktion

Musik

Total Recall (Comic Book Collection) (Blu-ray) (recenserad)

Köp

9,95€6,95€

Total Recall - Ultimate Edition (Blu-ray)

Köp

9,95€

Total Recall (Comic Book Collection)

Köp

6,95€

"HD ei tee Ahhhnoldista parempaa näyttelijää, mutta?"

TOTAL RECALL on hollantilaisen Paul Verhoevenin elokuva, eikä tämä mies ole tunnettu elokuviensa softaamisesta. Sisuskalut roiskuvat sinne sun tänne, hirviöt ovat pelottavampia ja verenhimoisempia, rikolliset tavallistakin pahempia, seksiä tihkuvat kohtaukset vuorottelevat outojen visioiden kanssa, efektit ovat mehukkaampia ja moraalia on hyvin niukalti. Joskus homma pelaa ja joskus - niin, ei niin hyvin. Jotkut osat ovat läpeensä mätiä.

Mars on herra Quaidin unipaikka

TOTAL RECALL on hyvä, yksi Verhoevenin parhaista, minun mielestäni miellyttävin Basic Instinctin & Black Bookin jälkeen. Hän vie meidät mielettömällä vauhdilla miehen ajatusmaailmaan, muistoihin ja matkalle planeetta Marsille, jossa verenhimoinen johtaja imee rikkauksia universumin hulluna keisarina. Tapahtumia heitellään kahden käsikirjoituksellisen äkkikäänteen ja spektaakkelimaisten tapahtumien välillä ja näitä saa kestää sankarimme, jota näyttelee Arnold Schwarzenegger. Kaikki tämä luksuspakkauksessa, jossa F/X-ukkelit saavat yhden jos toisen sulan hattuunsa. Tai pikemminkin saivat, sillä tänä päivänä monet efekteistä ovat aika naurettavia verrattuna siihen, mitä kotikoneella ja hitusella mielikuvitusta saa nykyään aikaan. Toki, elokuva on edelleen visuaalisesti huomiota herättävä, eikä budjetissa ole pihistelty audiovisuaalisen osaston rahoja. Mutta ennen kuin ryhdyn aivan liian lyyriseksi voimme paneutua leffan huonoihin puoliin, joita määrällisesti on aika vähän.

Aaaarrrggghhh itävaltalaisamerikkalaisittain

Yksi huonoista puolista on valitettavasti Arnold itse. Hän on melko surkea näyttelijä, mallia veneen lepuuttaja hampaiden kera, ja hänen tulisi pitäytyä rooleissa, joissa on minimissään yksi ja maksimissaan 18 repliikkiä. Tässä hänen itävaltalainen meuhkaamisensa murteellisella englannilla vaikuttaa vain typerältä. TOTAL RECALLissa kankaalla high defitionissa on ilmiselvää, että mies kuuluu historian huonoimpiin näyttelijöihin, vaikka hän onkin täydellinen joihinkin näyttelemiinsä rooleihin. Toinen haittapuoli on tietyt erikoistehosteet, jotka tänä päivänä, 22 vuotta ensi-illan jälkeen, vaikuttavat lähinnä naurettavilta, enimmäkseen koomisilta. Silmänpulpahdus on yksi niistä ja herra A:n nenäleikkaus on toinen. Lammasmateriaalia, mutta neljäsosasukupolvea sitten aivan käyttökelpoista materiaalia, jota oikeasti hämmästeltiin. Muutoin voi vain kiittää ja kumartaa, vaikka tarinan asetelma ja fysiikan lait antavat melko laimean mahdollisuuden päästä ?Hall of Realityyn?. Niin, niin, jos digitaalijuttujen luojat tekisivät leffan tänään, näyttäisi se aivan toisenlaiselta, mutta täytyy muistaa, että tämä ei ole enää uusi elokuva ja se on kuitenkin säilynyt aika hienosti ajan hampaassa. Mutta hei, tänä vuonna tulee ulos uudelleenfilmatisointi, jossa Aahhhnoldin hahmoa esittää Colin Farrell, joten saamme nähdä miltä homma näyttää toisissa käsissä ja toisella tekniikalla.

Tältä Arnoldin kuuluu näyttää. Ilmeettömät kasvot, ase kourassa.

Plussana voidaan mainita se, että elokuvan jännittävä action ei koskaan menetä otettaan. Paul Verhoeven on, kuten Walter Hill, Sam Peckinpah & John Milius, ollut tarpeeksi viekas esittäessään kaiken väkivallan niin yliammutussa skaalassa, että sitä tuskin voi ottaa tosissaan. Hän sekoittaa joukkoon huumoria, jottei vaikuttaisi liian väkivaltaiselta ja hänen näyttelijänsä, lukuun ottamatta Big Arnoldia, ovat hyvin valittuja ja kuin valettuja rooleihinsa. Erityisen hauskaa on nähdä Michael Ironsiden näyttelevän kunnon sikaa (taas), Sharon Stone on valehteleva bitch ja Rachel Ticotin on söpö, mutta kova tyttöystävä. Verhoeven pitää punaista lankaa suhteellisen tiukasti käsissään, eikä salli turhan montaa ylilyöntiä, vaikka niitäkin on. Loppujen lopuksi emme edelleenkään tiedä onko kyseessä uni vai todellisuus. Vai? Se, minkä Verhoeven unohtaa fantasiassaan on logiikan polun seuraaminen, jossa asiat ja tapahtumat ovat helposti ymmärrettävämpiä ja jossa paha mies ei pelkästään uhkaa aseella, vaan myös tekee jotakin sen sijaan että odottaisi raudan painuvan omiin pehmytkudoksiinsa. Logiikka ei koskaan ole olut Verhoevenin vahvoja puolia, mutta sci-fi yhteyksissä hän saa anteeksi melko paljon. Ei silti kaikkea.

Spektaakkelimaisia efektejä vuonna 1990

Vaikka TOTAL RECALL ei olekaan sci-fi-genren peruskulmakiviä, on se hyvä visioiden ja erikoistehosteiden edustaja. Siinä on melko paljon sellaisia asioita, joita useimmista muista sci-fi-filmeistä puuttuu, nimittäin ultraväkivalta ja kirosanat, joiden ansiosta tämä elokuva selvästikin on perheleffana mahdoton. Se on myös melko kaukana Philip K. Dicksin alkuperäiskertomuksesta. Verhoeven on silti säilyttänyt peruskertomuksen koskemattomana. Tämä on niin kaukana perheystävällisestä LOST IN SPACEsta ja STAR TREKista kuin vain mahdollista, niin hyvässä kuin huonossakin. Arnold-filmiksi on TOTAL RECALL hitusen huonompi, kuin TERMINAATTORI, mutta viihdytysarvoltaan enemmän tai vähemmän samanarvoinen. Arnoldin ei tulisi yrittää toimia, hänen kuuluu olla olemassa, ampua, heittä itseironisia kommentteja ja antaa tyypeille turpiin. Niin me hänet haluamme, niin me haluamme hänet nähdä. Nyt, kuvernööripostin jälkeen, saattaa hän ehkä palata leveine aksentteineen ja väkivaltaisine maneereineen, sillä mikään Oscar-kandidaatti hän ei koskaan parhaassa miespääosassa tule olemaan, ja jos hän sen tekee, syön silmälasini suorassa lähetyksessä.

Ihana roisto

Coohagen on tyhjiin imijä numero 1

Blu-ray-julkaisua kutsutaan Comic Book Collectioniksi ja se eroaa tavallisesta Blu-raysta miten? Kansi on sarjakuvamainen tiettyä taiteellista vapautta käyttäen. Sisältö koostuu leffasta, budjettivariantin ääni- ja kuvakalibroinnista ja that?s it. Ei mitään ekstramateriaalia. Pelkästään se saa minut hieman huolestuneeksi. Taustatarina on hiisi vie yhtä kiinnostava kuin elokuvakin, sillä Arnold ei ollut ensimmäinen valinta Quaidiksi, vaan mukana olivat nimet kuten Richard Dreyfuss & Patric Swayze. Dino deLaurentiis oli jopa rakentanut osan kulisseista kun hän teki vararikon ja Arnold ylipuhui Carolco Picturesin ostamaan oikeudet, ja loppu onkin historiaa, mutta nämä jutut sitä haluaa nähdä ekstramateriaalissa! Ei edes mainintaa siitä, että elokuva sai Special Achievement Award-Oscarin, mutta olkoot sitten.

Sharon Stone heittää seksiä kehiin Arnoldin kanssa

Sen lisäksi minun täytyy tunnustaa, että leffan kuvaominaisuudet eivät ole hyvät, eivät hyvällä tahdollakaan, vaikka kuva onkin huomattavasti parempi kuin dvd-versio. Värit valuvat aavistuksen jossakin, epätarkkuutta löytyy ja kuvassa on melko paljon naarmuja ja kökköä, sama ongelma kuin Special Edition-julkaisulla oli muutama vuosi sitten. Kuvan yksityiskohdat ovat paremmat, mutta vain marginaalisesti. Sen sijaan elämys on syvempi. Kohinaa on hieman liian suurissa määrin, muttei sietämättömän paljoa. Ääni sen sijaan on mahtipontisempi ja vaikka emme edes lähentele suosituslaatua, saavat kaikki kaiuttimet kyytiä. Hyvä äänielämys, jossa vain syvin basso puuttuu, mutta kiertää muuten kalloa koko rahan edestä.

Aurinkosuojakerroin 2 miljoonaa on suositeltavaa Marsilla. Muuten?

TOTALL RECALL on vanhentunut, muttei juurikaan tarinana. Sen miniatyyrit ja sen suuren skaalan CGI:n puute tekevät sen mielenkiintoiseksi elokuvaksi, joka pitää edelleen pintansa. Väkivaltainen todellisessa Verhoeven-hengessä, aika typerä roolirakenne, mutta myös tarpeeksi fiksu ollakseen selittämättä yksityiskohtaisesti jokaista asiaa joka kuvassa tapahtuu. Verhoeven on todistetusti hullu, Arnold kuiva näyttelijä ja rahoittajat rohkeita. Tulos on kultti ja HD-elämys ihan ok:n rajalla. Blu-rayn arvosana voi vaikuttaa epätavallisen alhaiselta, mutta koska elokuvan puutteet ja viat ovat näkyvissä HD:ssäkin, tippuu tulos reilummin, sillä tänä päivänä on olemassa laitteistoja, jotka yksinkertaisesti pesevät ongelmat pois, jos nyt haluaa restauroida tuotteensa kunnolla. Niille, jotka eivät ole nähneet elokuvaa on tämä julkaisu silti ihan okei ja nykyhintaansa ajatellen oikea löytö. Jos tästä 1990-vuoden elokuvasta ilmestyy vielä yksi versio, toivon sen olevan se, jonka USA:n sensuurivirasto MPAA veti väärään kurkkuun, koska se oli liian väkivaltainen ja jota leikattiin, jotta sai X-ratingin sijaan R-ratingin. Ja tätä katsoessaan voi kyllä ihmetellä, että miten se edes on mahdollista, sillä Total Recall on verinen ja raaka. Ehkei niin paljon seksiä, muttei täysin vaatteet päälläkään.

© Janne Ahlgren

• Kommentera