18.00
Tilaa ennen 18.00: tilauk- sesi lähetetään samana päivänä! Toimitusajat

Elokuva- ja TV-opas

21 JUN 2012
Coriolanus

Toiminta vuodelta 2011 ohjaus Ralph Fiennes pääosissa Ralph Fiennes ja Gerard Butler.

4.4 - Arvostelu: Janne Ahlgren
Juoni/Käsikirjoitus:
Näyttelijät:
Ohjaus:
DVD-tuotanto:
Musiikki:
Coriolanus (arvosteltu)
4,95€

"Äärimmäisen ajankohtainen Shakespeare-modernisointi!"

Cajus Marcius Coriolanus on kansan päävihollinen. Hän, roomalainen aatelinen joka on tullut Rooman kansan viholliseksi. Hän sanoo kansalle:
Mitä pyydätte, rakit? Ette halua sotaa ettekä rauhaa.. Toinen pelottaa teitä, toinen antaa ylpeyden aihetta? Vihatuista tulee jaloja ja arvostetuista kurjia? Mitä tarkoitatte, kun taistelette senaattia vastaan - joka jumalten turvin jaksaa ihmetyttää teitä?Menkää. Menkää kotiin - mitättömät. Menkää takaisin!

Marcius kyykyttää omiaan tarpeen vaatiessa


Cajus Marcius on Rooman vapauttaja. Hän on taistellut tusinoittain taisteluja vihollista vastaan, ja erityisesti Tullius Aufidiusta vastaan, joka on Volskien valtakunnan hallitsija. Usein he ovat taistelleet jopa kahdestaan veitsin ja väkivalloin, mutta Marciuksen on aina katsottu voittaneen taistelut vaikeista vammoistaan huolimatta. Taistelun jäljet näkyvät hänessä ja niitä käytetäänkin sekä hänen menestyksensä symboleina, että pyrkimyksessä konsuliksi nousemiseen. Patriisit (senaattorit) tukivat häntä, mutta ystävät olivat harvassa plebeijien (kansan) joukossa, joiden rikkaudet hän oli pyyhkäissyt pois sodankäynnillä ja joiden nk. oikeus demokraattiseen vapauteen haihtui sotamenestyksen varmistamiseksi. Konsuliksi pääsemiseen hän tosin tarvitsee kansan ääniä, ja aluksi saakin niitä siitäkin huolimatta, että on karski ja karu sotilas, mutta eräät patriisit yllyttävät kansan häntä vastaan ja hän joutuu häpeissään jättämään maansa, karkotettuna ja kantaen mukanaan suurta epäkiitollisuuden määrää.

Aufidius on sotien päävastustaja


Häpeissään hän kuljeksii ympäri valtakuntaa ja loppujen lopuksi hänen kostosuunnitelmansa muotoutuu niin hirvittäväksi, että hänen oman äitinsä täytyy anella armoa. Hän liittoutuu entisen vihollisensa Aufidiuksen kanssa, joka ottaa avosylin vastaan voittajansa, joka on Roomassa saanut kunnianimen Coriolanus, taistelussa joka käytiin kaupungissa jolla on soinnukas nimi, mutta joka repii Volskien korvia häpeästä. Volskien armeijan kärjessä ottaa Marcius Rooman uudelleen haltuunsa ja asettuu sen porteille, jossa valtamiehet ja jopa hänen oma perheensä anovat armoa. Mutta aiemmin karkotettu sotaherra on kova kuin kivi, kunnes?Hänen asemansa ja kasvavan suosionsa mukana tulee entisestä vihollisesta, joka muuttui ystäväksi, jälleen vihollinen, sillä Marcius on nyt pettänyt Volskitkin pelastaessaan Rooman.

Coriolanus ottaa osaa taisteluun kenraaliudestaan huolimatta


Ralph Fiennes on lavastanut William Shakespearen näytelmän nykyaikaan ottaen vahvasti mukaan Shakespearen alkuperäistekstin ja ne lukemattomat näytökset, joita aiheesta on tehty. Hän on itse näytellyt Royal Shakespeare Companyn vetonaulana, joten hän osaa kertomuksen ulkoa. Tämä on hänen ensimmäinen ohjaustyönsä ja sellaisenaan ei projekti ole pelkästään massiivinen, vaan myös yksi vaikeimmista, sillä voidaan sanoa, että Coriolanus voi olla yksi Shakespearen poliittisimmista kertomuksista ikinä. Ehkä tehtävä olisi sopinut paremmin Shakespeare-tulkitsija Kenneth Branaghille paremmin? Ei, Fiennes tekee loistavaa työtä niin ohjaajana, kuin pääroolissakin. Itse asiassa on hänen panoksensa enemmän tai vähemmän ilmiömäinen. Hän on luonnollisesti kerännyt ympärilleen brittiläisen teatteri- ja elokuvamaailman eliitin, Vanessa Redgraven, Brian Coxin, James Nesbitin ja karismaattisen Gerald Butlerin, joka näyttelee hänen arkkivihollistaan Aufidiusta.

All hail Coriolanus


Fiennes saa sanan Rooma soimaan kaikkien korvissa, mutta maahan voisi aivan yhtä hyvin olla joku mainitsematon maa Lähi-idässä, tai miksei vaikka juuri Roomassa, jossa todellisen Coriolanuksen oletetaan eläneen noin 400-luvulla eKr. Tai Balkanissa ei niin kauan sitten? Fiennes laittaa näyttelijöiden suuhun myös vanhan puhetavan ja sanonnat, joten ne jotka kokevat teatraalisen elokuvan hankalaksi, vaikka nykyaikaisia aseita käytetäänkin veren lentäessä, tulevat huomaamaan elokuvan erilaiseksi, ehkäpä jopa, jaa-ah, intellektuelliksi nykyaikaiselle yleisölle, jota täytyy syöttää lapioin ja normein tullakseen kylläisiksi. Eli nykyaikaa vanhalla puhetavalla. Poliittiset vehkeilyt eivät eroa siitä, mitä ne olivat 2000 vuotta sitten, 500 vuotta sitten, tai nyt. Fiennesillä, joka vain 10 vuotta sitten näytteli Coriolanusta näyttämöllä, on syvät tunteet tätä kovan ulkokuoren takana olevaa henkilöä kohtaan ja hänen rakkauttaan omiansa kohtaan, vaikka hän onkin kykenemätön näyttämään sitä. Tämä on tragedia vertaansa vailla, jossa kunnia, perhe, lojaalius, petos ja kosto tekevät elokuvasta (ja kertomuksesta) terävän poliittisen trillerin, joka on noin 500 vuotta vanha. Itse henkilökohtaisesti istuin silmät tapillani ja tunsin, kuinka imeydyin poliittisen ketunpelin perustuksiin, kun näyttelijät antoivat osaamistaan kuin eivät koskaan aiemmin.

Maasta karkotettu


Ralph Fiennes on vaikuttava näyttelijä ja on ollut sitä siitä lähtien, kun näin hänen epookkimaisen suorituksensa Amon Goethina Schindlerin Listassa. Sen jälkeen ovat hänen suorituksensa olleet omaa luokkaansa, poikkeuksena aidon Shakespearelaisessa hengessä massiivisesti ylinäytellyt Clash of the Titans ja Wrath of the same. Sellaiset voi ohittaa, koska siinäkin hän täyttää tarkoituksensa. Verisenä, kaljuna ja armottomana Coriolanuksena on hän pelottava. Todella pelottava. Hänen pistävät silmänsä voivat polttaa reikiä ja hänen ylivoimaisuutensa tuntuu kuvan läpi ja pistää suoraan sydämeen. Gerald Butler vastanäyttelijänä ei tee asiaa huonommaksi, sillä hänkin huokuu miehistä voimaa, jota miltei kadehtii. Kun Aufidius ymmärtää, että hänen uusi liittolaisensa on ottamassa hänen valta-asemaansa itselleen, muuttuu myös Butlerin näytteleminen. Mutta mikään ei voita Vanessa Redgravea Coriolanuksen äitinä, kunnianhimoista ja riidanhaluista äitiä, jonka täytyy polvistua poikansa edessä. Yksi hänen parhaista roolisuorituksistaan ikinä, siitä ei ole kysymystäkään. Brian Cox saa kantaa välittäjän raskasta roolia ja englantilainen exellence on tapa, jolla hän tekee sen.

Vanhat ystävät anovat armoa



Taistelut ovat intensiivisiä ja verisiä, miltei kuin otantoja sotadokumentista, mutta niinpä on Fiennes hankkinut mukaan kameraspesialisti Barry Ackroydin, joka viimeksi teki nimeä Hurt Lockerissa. Erittäin fiksua, sillä elokuva näyttää mielettömältä! Samanaikaisesti kun elokuva loistaa modernia kuvakieltä, sukeltaa Fiennes syvälle poliittiseen dialogiin, jossa voi havaita kaikkea antiglobalisoinnista sotavaatimuksiin ja poliittisiin paskiaisiin, joilla Januksen tavoin on kahdet kasvot, yhdet valitsijoille ja yhdet suljetulle yleisölleen senaatissa. Kun sotilas tulee politiikan keskukseen Roomaan, ei hänellä ole tietoa heidän puukotuksistaan, jotka yleensä osuvat selkään, ja kuin mies, joka on viettänyt parhaat vuotensa veren seassa ja ruumiskasojen juuressa, on hän kykenemätön ymmärtämään hienoa puhetta ja niitä siivottomia metodeja, joita poliitikot käyttävät. Hänen oma muutoksensa sankarista, karkotetuksi ja psykopaatiksi, on ilmiömäinen, vaikka eroavaisuudet eivät ole niin massiivisesti liioitellut. Fiennes ei ruiskuta huumoria elokuvaan vain huvin vuoksi ja hän karttaa kuin ruttoa elokuvan tekemistä miksikään muuksi, kuin yhden miehen pimeäksi odysseksi.

Siinä mielessä elokuva on hankala. Se on läpeensä synkkä ja ne, jotka eivät arvosta hitaasti etenevää teatteritaidetta kameran edessä, uudelleenorganisoidussa mallissa, voi kokemus olla niin negatiivinen, että he haluavat vain lähteä pois, jonka yksi seurueestamme tekikin. Ne, jotka eivät yleensäkään ottaen pidä teatterista, puhumattakaan Shakespearesta, voivan varmaankin unohtaa tämän elokuvan ja myös ne joiden mielestä Branaghin kevyet komediat ovat hauskuuttavia, näkevät, että Corolianus on hankala ja tumma asia, joka ei sovi kaikille yleisöryhmille. Kriitikot yleisesti ovat arvostaneet elokuvaa, mutta näidenkin joukossa on marisevia tyyppejä, jotka joko vihaavat tämän tyyppisiä elokuvia, tai eivät ymmärrä tyylilajia. Minä hyväksyn tämän, koska kaikki eivät voi pitää kaikesta ja kriitikot ovat ihmisiä hekin, vaikka muitakin mielipiteitä asiasta varmasti on. Se, mikä puhuu actionia vaativaa yleisöryhmää vastaan, on leffan hidas tempo. Fiennes käyttää aikaa kasvattaakseen puitteita ja säilyttääkseen suuren osan dialogia, vaikkakin hänen ohjauksensa taistelukohtauksissa on yhtä perusteellisesti ajateltu ja erittäin vaikuttava. Fiennesin elokuvaa voi pitää hieman vanhanaikaisena lisänä nykypolitiikassa, mutta sitä se ei ole. Politiikka ja sota ovat aina näyttäneet tältä, tekevät niin edelleen ja ainoa muuttuva asia ovat fyysiset ihmiset, aseet ja pukeutuminen. Tässä yhteydessä ylinäyttelemisestä puhuminen on miltei typerää, koska katsohan vain mitä tahansa poliittista keskusteluohjelmaa tai poliitikkojen haastattelua uutisissa, emmekä näe mitään normaalia, kaikkein vähiten normaalia käytöstä ja kielen käyttöä.

Perhe anoo armoa


Valitettavasti tämä elokuva julkaistaan vain dvd-versiona, vaikkakin melko hyvänä sellaisena, sillä en oikeastaan kyennyt löytämään suurempaa vikaa esityksestä. Kamera on Aaton Penelope ja se kykenee käsittelemään sekä 35 mm filmiä, että digitaalista kuvaa, mutta luulen heidän käyttäneen filmiä, sillä tästä löytyy sävyjä, jotka ovat tyypillisempiä tavalliselle filmille ennen sen digitalisointia. Kuten sanottua, ei suurempia vikoja, mutta Bd-julkaisu olisi ollut parempi homma. Ääni on dialogipainoista, mutta silloin kun repeää, niin repeää kunnolla, myös syväbassossa. Ei niin räjäyttävän vaikuttavaa edes dvd-yhteydessä, mutta tarpeeksi hyvä ollakseen ärsyttämättä kitisijöitä. Mikä minua hieman kitisyttää on se, ettei ekstramateriaaliin olla satsattu ollenkaan, vaan saamme pelkän barebone-julkaisun ilman mitään muuta, kuin kannen ja levyn. Luulen, ettei elokuvaan olla uskallettu satsata enempää kuin pakollista, sillä pelkona on se, että nuoret satsaavat rahansa mieluummin The Avengersiin, kuin 500 vuotta vanhaan draamaan poliittisine sävyineen. Elokuvan musiikki on valikoitua ja välillä mietin onko tässä scorea ollenkaan. Mutta kyllä se löytyy ja se on hyvä.

Sotilas ilman arpia ei ole sotilas


Joten valitettavasti useimmat, näin luulisin, nykyaikaisesta yleisöstä jotka ostavat liput Prometheus:n ja odottavat Skyfallia & Batmania eivät varmaankaan jaksa katsoa filmiä enempää kuin 10 minuuttia ennen kuin se lentää koneesta ulos. Harmi, sillä Shakespearea ja niitä, jotka häntä ovat kauan tulkinneet, ei tulisi vähätellä. Vähätellä ei tulisi varsinkaan arkaimistisen puhetavan takaa löytyvää poliittista trilleriä, sillä värssyistä veisaamatta on kyseessä terävä kertomus tulikuumasta tilanteesta, joka ei paljoa eroa siitä, mitä meitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Elokuvan loppu kulkee samoissa nuoteissa monen muun diktatuurin lopun kanssa.

©Janne Ahlgren

Asiakaspalvelu

asiakaspalvelu@discshop.fi

Discshop Alandia Oy
Kirkkopuistikko 22 A 7 65100 Vaasa

Uutiskirje

Facebook

Liity faniksemme Facebookissa ja pysyt ajan tasalla! Tykkää meistä Facebookissa

Twitter

Seuraa meitä Twitterissä! Discshop Twitterissä

Instagram

Seuraa meitä Instagramissa! Discshop Instagramissa

Suomen Varmakauppa

Sertifioitu luotettava verkkokauppa Lue lisää

18:00

Tilaa ennen 18:00 - Tilauksesi lähetetään samana päivänä.

Valikoimissa yli

13 000 elokuvaa
3 000 peliä

Bonusohjelma

Tähtitarjoukset huippuasiakkaille! Lue lisää

Avoin kauppa

14 päivän palautus ja vaihto-oikeus. Lue lisää
© 2005-2019 Discshop Alandia Oy | Y-tunnus: 1932506-7 | Cookies
SF Anytime | Adlibris | Discshop.se