Elokuva- ja TV-opas

Kauhu vuodelta 2018 ohjaus Ari Aster pääosissa Toni Collette ja Zachary Arthur.

4.0 - Arvostelu: Helinä Laajalahti

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

Hereditary (Blu-ray) (arvosteltu)

Osta

16,95€7,95€

Hereditary

Osta

14,95€7,95€

"Kauhuelokuva kuin synkkä perhedraama"

Ari Asterin ohjaama ja käsikirjoittama Hereditary on kauhuelokuva, joka on kuitenkin kaukana usein suhteellisen kepoisistakin säikyttelyelokuvista. Hereditary on kuin hidastempoinen perhedraama, mutta häijyllä ja loppua kohden mystiseksi kääntyvällä vivahteella. Ei siis mitään kertakäyttöistä joka kodin kauhua, vaan viipyilevän mielenkiintoinen elokuva, joka lopussa paljastaa häiriinnyttävän käänteensä.

Hereditary kertoo Grahamien perheestä, joka isoäidin kuoleman jälkeen alkaa tutkia menneisyyttään. Erilaisia miniatyyrirakennelmia kotioloissa luova perheenäiti joutuu synkkien salaisuuksien äärelle perhetragedioiden seuratessa toisiaan. Pikkuhiljaa salaperäiset ja kammottavat totuudet alkavat avautua. Niitä ei kuitenkaan avata ilman uhreja.

Grahamin perheen äitiä esittää vakuuttava Toni Collette ja isänä nähdään Gabriel Byrne. Isoveljenä toimii uudessa Jumanjissakin nähty Alex Wolff ja erikoista pikkusiskoa esittää erittäin vaikuttavan esikoisroolisuorituksensa tekevä Milly Shapiro. Muissa keskeisissä sivurooleissa nähdään muun muassa Ann Dowd, joka viime aikoina on vaikuttanut The Handmaid's Tale -tv-sarjan täti Lydiana.

Hereditary on niitä omaperäisiä ja fiksuja kauhuelokuvia, mitä silloin tällöin putkahtelee ilmoille kuin harvinaisia helmiä. Se nojaa äkkisäikyttelyjen sijaan ahdistavuuteen ja tunnelmaan, hitaaseen tarinankerrontaan, joka kaivautuu katsojan mieleen ja elokuvan loppuessa jättää jälkeensä erittäin epämiellyttävän tunteen. Tämä on vaikuttava perhedraama, mutta synkillä sävelillä soitettuna.

Hereditaryn monitulkintaisesta juonesta ei voi paljoa paljastaa, sillä se latistaisi elokuvan tunnelmallista vaikuttavuutta. Hyytäväksi kasvava tarina avautuu pikkuhiljaa, ja tämän tunnelman osalta onkin parempi, mitä vähemmän tarinasta tietää etukäteen.

Kauhudraamassa tutkitaan muun muassa sitä, miltä läheisen ihmisen menettäminen tuntuu. Menetys voi lamauttaa ihmisen täysin, saada näkemään harhoja ja tekemään kaikkensa saadakseen jälleen kuulla läheisensä äänen. Samoja harhakuvitelmia kikkaillaan myös katsojan nähtäville ovelalla valaistuksella.

Visuaalisesti hieno Hereditary käyttää hyväkseen perhedraaman luomaa, vahvaa tunnelmaa ja sekoittaa sen perinteisiin kauhuelokuvan elementteihin sekä mielikuvituksen, harhojen ja lopulta synkän ja salaperäisen totuuden kanssa. Lisäpanoksen elokuvan visuaalisuuteen antaa perheenäidin luomat, yksityiskohtaiset ja oikeaa elämää kopioivat miniatyyrit.

Hereditary onnistuu vakuuttamaan tavalla, joka jättää elokuvan pyörimään mieleen pitkään lopputekstien jälkeen, mikä on mielestäni merkki erittäin onnistuneesta elokuvasta. Se myös yllättää katsojansa useammin kuin kerran.

Elokuvaa voi suositella kaikille niille, jotka nautiskelevat ajoittain myös synkistä ja tunnelmallisista kauhuelokuvista äkillisten ääniefektien ja säikyttelyiden täyttämien elokuvien vastapainona. Se on kuitenkin myös erittäin ahdistava, minkä vuoksi herkempien katsojien kannattaa harkita katsomista kahteen kertaan.

Tunnelmallinen kauhuelokuva on ohjaaja-käsikirjoittaja Asterin ensimmäinen pitkä elokuva. Asterista varmasti kuullaan vielä.

Elokuvan lisämateriaalit eivät olleet tätä kirjoitettaessa saatavilla.

© Helinä Laajalahti

• Kommentoi