18.00
Tilaa ennen 18.00: tilauk- sesi lähetetään samana päivänä! Toimitusajat

Elokuva- ja TV-opas

02 DEC 2008
Mamma Mia!

Komedia vuodelta 2008 ohjaus Phyllida Lloyd pääosissa Meryl Streep ja Pierce Brosnan.

4.8 - Arvostelu: Janne Ahlgren
Juoni/Käsikirjoitus:
Näyttelijät:
Ohjaus:
DVD-tuotanto:
Musiikki:
Mamma Mia! (arvosteltu)
5,95€4,95€
7,95€4,95€

"My Big Fat Greek Wedding...or not!"

Poikani (vanhin) tapaa muistuttaa, että minä ja puolisoni rva A olemme niin antiikkisia, että jopa dinosaurukset rakennettiin meidän jälkeemme. Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun naureskellen muistelemme jotain elokuvaa, joka on kuvattu ennen 2000-lukua tai poljemme jalkaa musiikin tahdissa, joka on peräisin ennen?. siis, sitä aikaa kun musiikin tekemiseen ei vielä käytetty tietokoneita ja muita teknisiä tehosteita. Ylpeänä ilmoitan, että olen syntynyt ja kasvanut aikana, jolloin musiikkia tekivät ihmiset eikä tietokoneet. Tuulettaakseni omaa mielipidettäni musiikista: Vihaan, vihaan, vihaan teknoa, hiphoppia, rappia ja kaikkia mahdollisia näiden yhdistelmiä. Musikaalinen omakuvani ei ole mitenkään erityisen edistyksellinen, se on pysähtynyt 70-luvulle ja osittain 80-luvulle, vaikka jotkut uusista artisteistakin joskus aina onnistuvat lyömään ällikällä.


Tuntuu omituiselta arvostella elokuvaa tai siis tässä tapauksessa musikaalia. Tiedän, että suuri osa lukijoista, noin puolet, ovat sellaisia, jotka eivät olleet syntyneet tai eivät olleet edes pilke isänsä silmäkulmassa, silloin kun Abba teki suurimmat hittinsä ja oli maailman suurin ja paras tunnettu yhtye. Länsimaissa ei ole ihmistä, joka ei osaisi hyräillä edes, jotain Abba sävelmää, vaikka ei tietäisikään mistä sävelmä tulee, mikä sen historia on ja miten se oli osa musiikin koneistoa, jollaista ei ole nähty ennen tai jälkeen maailman musiikki-näyttämöillä. Minulle ja vaimolleni, jotka olemme liki samanikäisiä kuin näyttelijät, jotka esiintyvät ja laulavat Mamma Miassa, tuo Abban musiikki mukanaan monenlaisia muistoja. Jotkut niistä liittyvät elämäntilanteisiin, joita ei voi koskaan unohtaa. Sain ensimmäisen suudelmani (poskelle) Honey Honeyn tahtien soidessa. Tämä tapahtui radiogramofonin sävelten tahdissa, naapuritalon ullakkokerroksessa, tällaista asiaa ei voi unohtaa koskaan. Myöhemmin meninkin sitten naimisiin pussaajan kanssa. Nämä rakkaat muistot säilyvät ikuisesti, vaikka avioliitto sitä ei tehnytkään.


Mielenkiintoista Mamma Miassa on se, että pojillani ei ole minkäänlaista suhdetta Abban musiikkiin, jotain mitä kuvittelin, että ei tarvitse olla, jotta voi täysillä nauttia elokuvasta. Raajat kyllä heiluvat tahdissa, mutta sydäntä riipaiseva tunne, tuntuu puuttuvan kokonaan. Musikaali ei myöskään ole poikieni iltahuvitusten toivelistan kärjessä, jos vaihtoehtona on \"ammu-pääsi-kappaleiksi\" online-peli tai kasvatuspsykologian tenttikirja. Joten jäimme rouva A:n kanssa kahden viettämään koti-iltaa ja katsomaan elokuvaa kankaalta. Ei kestänyt kauan, ennen kuin nenäliina vedettiin esiin ja rouva alkoi pyyhkiä kyyneleitä. Teeskentelin, että en nähnyt mitään, mutta ihmettelin, että ovatko kyseessä ilon vai liikutuksen kyyneleet. Sitten huomasin, että tietyt kappaleet aiheuttivat liikettä solar plexuksen tienoilla ja ennen kuin elokuva loppui, jouduin tunnustamaan, että nenäliina hiipi omaankin silmäkulmaani. Tämä on musikaali, joka vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla, voimakkaat tunteet voivat sekoittua siihen, mitä kuulemme.


Täytyy rakastaa musikaaleja ja tietää, miten ne on rakennettu, voidakseen yksityiskohtaisemmin analysoida elokuvaelämyksen. Elokuva, jossa on punainen lanka, kolme näytöstä ja todentuntuinen näytteleminen ei ole sama asia kuin filmattu musikaali. Mamma Mia ei ole tästä poikkeus. Tämä on teatteria elokuvan muodossa, jossa pääosat on täytetty julkkiksilla. Tarinan juoni on epätodellinen, mutta mukavaa katsottavaa. Vaikka tämä on Elokuva, niin kyseessä on kuitenkin täysiverinen teatteriesitys, teatteriohjauksineen ja teatteriammattilaisineen taustalla. Tarina kertoo Sophiesta, joka on menossa naimisiin. Hän on salassa pyytänyt vieraiksi kolme miestä, joista joku on hänen isänsä. Äiti Donna ei oikein ymmärrä tai pysty sopeutumaan tähän. Isäehdokkaat ovat yhtä hämmentyneitä ja kaikki tämä, johtaa vaikeisiin muistoihin ja koomisiin tilanteisiin. Tästä johtuen ei Mamma Mia ole todellakaan elokuva, johon pitää suhtautua vakavasti. Se on tehty nautittavaksi!


Elokuva on kaukana täydellisestä, eikä tule teknisesti tai visuaalisesti edes lähelle Moulin Rougea tai Chicagoa. Totuuden nimessä on myös todettava, että kukaan miespuolisista tähdistä, Pierce Brosnan, Stellan Skarsgård ja Colin Firth, ei osaa laulaa, ainakaan enempää kuin keskivertomies suihkussa. He kuitenkin laulavat ja tekevät sen täydestä sydämestään tietäen, että jotkut eivät enää koskaan pysty katsomaan elokuvia Golden Eye tai Pirates of The Caribbean muistamatta Waterloota elokuvan lopussa. Colin Firth selviytyy paremmin, koska on jo aikaisemmin \"häpäissyt\" itsensä erinäisissä englantilaisissa komedioissa. Miespuoliset laulajat osoittavat enemmän tahtoa kuin taitoa, mutta kun kreikkalainen aurinko laskee, ei miespuolinen mölinä ole se, mikä elokuvasta on jäänyt mieleen.


Meryl Streepin laulutaito ei ole mikään salaisuus. Hän on ollut 12 kertaa Oscar-ehdokkaana ja kaksi kertaa hän on voittanut sen. Hänellä, jos jollain on uskallusta, tehdä mitä hän haluaa. Hän osaa laulaa ja niin osaavat myös hänen kanssasisarensa Julie Walters ja Christine Baranski. Paras laulaja, jo ihan teknisestikin on nuori Amanda Seyfried Sophiena. Hän selviytyy jopa vaikeimmista kappaleista, joita Benny Andersson & Björn Ulvaeus saaneet aikaiseksi. Äijät ovat tuottaneet hitin toisensa jälkeen 60-luvulta alkaen ja ovat nyt musiikin multimiljonääreinä taas ottaneet musikaalisen vastuun, antaakseen maailmalle soundit, niin kuin ne on tarkoitettu esitettäväksi. Paluu studioon vanhan, esihistorialliselta ajalta olevan musiikin pariin, joka kerran oli ruotsalainen ilmiö, harmonian täydellinen puhtaus, virheetön äänimatto ja rallatusystävällinen kertosäe, alkaa taas. Tavalla, jota ei todellakaan tarvitse hävetä, herää Mamma Miassa henkiin se, mikä teki Abban musiikista yhden tunnetuimmista ja myydyimmistä maailmassa. Se kuulostaa ja näyttää hyvältä, joten Björn ja Benny voivat hyvällä omallatunnolla tuntea tyytyväisyyttä. Musikaaliohjaaja Phyllida Lloyd voi tuntea itsensä iloiseksi ensiesiintymisestään ja tuottajien lompakot ovat lihoneet entisestään, eikä kenenkään heistä tarvitse hävetä sitä. Ei edes Tom Hanksin, joka ei osaa laulaa laisinkaan, mutta osaa totisesti haistaa kohtuullisen voiton.


Minulle ja useimmille muillekin, jotka pitävät Mamma Miasta, on musiikki pääasia. Voin kuunnella soundtrackia ja saada samoja hyviä viboja, joita sain katsellessani elokuvaa kotonani kankaalta. Ellet pidä Abbasta, et myöskään pidä Mamma Miasta. Abba on täydellinen vastakohta jengirapille ja Yo Motherfucker, I´s gonna smoke ya ass-mentaliteetille, koska silloin ovat vastakkain moderni jykyti jykyti ja ruotsalainen tanssimusiikki, josta sattuman kautta tuli ilmiö maailmalla 11 vuoden ajaksi ja on sitä edelleen. Minun ei ole vaikea ymmärtää miksi jotkut eivät pidä lainkaan Mamma Miasta. Kun tekee netissä surffauspyrähdyksen, voi löytää lausumia kuten, I Love Abba and Musicals, mutta siellä, on myös toisenlaisia mielipiteitä, kuten, crappy swedish music ja The legal definition of torture has been much aired in recent years, and I take Mamma Mia! to be a useful contribution to that debate. Joten kaikki eivät todellakaan ole samaa mieltä kanssani.


Aion kuitenkin ylistää elokuvaa, sillä nautin sen jokaisesta flirttailevasta, laulumaan kannustavasta, hölmöstä ja fantastisen ilmavasta arjen karkottavasta sekunnista. Jos tällaisen elokuvan ottaa tosissaan niin on todellakin ulkona liukkaalla jäällä ja samalla kannattaisi tutkituttaa todellisuusaistit. Mamma Mia on niin lähellä itsensä sabotointia, että ollaan naurettavuuden riskirajoilla, mutta tilanne kääntyy kuitenkin voitoksi, joka osoittautuu hölmön rakastettavaksi, suurisuuntaiseksi egotripiksi, murskaavan charmantin lopun kera. Loppuun, jossa illuusiot Pierce Brosnanin ja Stellan Skarsgårdin tosissaan ottamiseksi, romuttuvat totaalisesti. Ihanaa!


Dvd on korkeampaa keskiluokkaa ihanan kuvan kera, joka vain ajoittain kärsii reunojen liian voimakkaasta tarkentamisesta. Yleisesti ottaen on elokuva värikylläinen ja tyylikäs kokonaisuus katsottavaksi. Ääni on suositustasoa, joka kestää voimakkuuden säätämisen sietokyvyn rajoille. Tosin Abban musiikki on aina ollut teknisesti ylivoimaista laatua. Lisämateriaali on odotetun omahyväistä, olin odottanut sentään vähän itsekritiikkiä. Minkäs teet? Asiat täytyy ottaa niin kuin ne ovat.

Minun ei ole vaikea ymmärtää, että elokuvasta/musiikista pitäville kasvaa halu muuttaa pikimmiten eksoottiselle kreikkalaiselle saarelle asumaan loppuelämäkseen. En toki minä, mutta muutaman viikon loma lämpimässä, olisi kyllä tervetullutta vaihtelua. Tai miten kauan dinosaurukset nyt sitten selviävätkin ulkoruokinnassa. Yhden illan ehkä. Mamma Mia esittelee keihäsmatkan, aivottoman ja hölmön, mutta niin perusteellisen mukaansatempaavan, että sitä todellakin kuivailee ilon ja liikutuksen kyyneleitä. Mamma Mia ei ole mikään täydellinen elokuva, mutta se on todellakin elokuva, joka saa katsojan hyvälle mielelle, haluaa sitä tai ei. Suosittelen ehdottomasti!


© Janne Ahlgren

Asiakaspalvelu

asiakaspalvelu@discshop.fi

Discshop Alandia Oy
Kirkkopuistikko 22 A 7 65100 Vaasa

Uutiskirje

Facebook

Liity faniksemme Facebookissa ja pysyt ajan tasalla! Tykkää meistä Facebookissa

Twitter

Seuraa meitä Twitterissä! Discshop Twitterissä

Instagram

Seuraa meitä Instagramissa! Discshop Instagramissa

Suomen Varmakauppa

Sertifioitu luotettava verkkokauppa Lue lisää

18:00

Tilaa ennen 18:00 - Tilauksesi lähetetään samana päivänä.

Valikoimissa yli

13 000 elokuvaa
3 000 peliä

Bonusohjelma

Tähtitarjoukset huippuasiakkaille! Lue lisää

Avoin kauppa

14 päivän palautus ja vaihto-oikeus. Lue lisää
© 2005-2019 Discshop Alandia Oy | Y-tunnus: 1932506-7 | Cookies
SF Anytime | Adlibris | Discshop.se