18.00
Tilaa ennen 18.00: tilauk- sesi lähetetään samana päivänä! Toimitusajat

Elokuva- ja TV-opas

Prometheus (Blu-ray 3D)

Lisää arvosteluita
25 OCT 2012
Prometheus (Blu-ray 3D)

Sci-Fi vuodelta 2012 ohjaus Ridley Scott pääosissa Noomi Rapace ja Michael Fassbender.

5.0 - Arvostelu: Janne Ahlgren
Juoni/Käsikirjoitus:
Näyttelijät:
Ohjaus:
DVD-tuotanto:
Musiikki:

"Ei tämän vertaista, mutta jättää kysymysmerkkejä"

Perusfilosofiani vastaisesti - jota mielelläni jatkuvasti rikon - lähdin pari kuukautta sitten elokuvateatteriin kuten tavallista, ottaakseni osani elokuvamaailman uusimmasta tarjonnasta, sillä niin täytyy tehdä niin kauan kunnes videojulkaisut ja elokuva ensi-illat eivät ole synkattuja. Valitettavasti. Joten sain siis parin puolen kilon painoisia 3D-laseja (verrattuna 80 gramman kotimalliini) ja vieruskaverikseni tyypin, joka todennäköisesti ei koskaan ollut nähnyt science fiction-elokuvaa ja joka näpytteli puhelintaan hermostuneena niin ankarasti, että vaihdoin paikkaa. Hypestä huolimatta ei kaupungin elokuvateatteri ollut ääriään myöten täynnä Ridley Scott-ihailijoita tai Noomin stalkkereita. Se oli silloin se. Nyt sain katsoa koko homman kotona, juuri niin kuin sen halusinkin. Oikeilla asetuksilla ja ilman häiritseviä vierustovereita, rapinaa tai jotain muuta ällöttävää.

Uhri vai lahja?


Ihailen Ridleyä elokuvantekijänä, sillä minun mielestäni hänen CV:nsä on aika esimerkillinen, sisältäen vain muutaman tahran, jonka voisi poimia pois pelkästään valituksen vuoksi. Mielestäni Sir Scott on yksi maailman johtavista elossa olevista elokuvantekijöistä ja siksi minun mielestäni tämä asia on loppuun käsitelty. Noomi Rapace ei koskaan ole tehnyt minuun vaikutusta. Hän oli ok Lisbeth Salanderina, mutta mikään muu mitä hän on tehnyt ei ole sen kummoisempaa, kuin mitä kuka tahansa olisi tehnyt hyvän ohjaajan alaisuudessa. Tulevaisuus näyttää tosin hieman lupaavammalta, sillä hänen roolinsa Dr. Elisabeth Shaw?na Prometheuksessa antaa hänelle hieman enemmän liikkumavaraa ilmaisulle, sanoakseni asian kiltisti ja hän ei mokaa kuten ruotsin löytö, vaan on vakavasti otettava näyttelijä. Ainakin Prometheuksessa.

David on robotti, muttei mikä tahansa robotti.


Joten niin Noomi marssi kuvaan ja ajattelin itsekseni, että tämä ei lupaa hyvä. Standardi blaha-blahaa, pidetään kiinni käsistä, puhutaan vähän korostuksella. Ennen sitä Ridley oli saanut leuan tippumaan melkoisen mahtavilla luontokuvilla ja itsemurhalla joka ei muistuttanut tavallista seppukua, niin sanotusti. Vidoinkin pääsemme tutkimusalus Prometheukselle, joka sisältää 17 kanssamatkustajaa, jotka ovat jäädytettynä sopivaan avaruusuneen, samalla kun robotti David (Michael Fassbinder) valvoo heitä, lukee heidän uniaan ja katselee elokuvia. Hänellä on oma aikataulunsa, aivan kuin Scottin aiemmissakin elokuvissa sellaisilla tyypeillä on. Hän huolehtii itsestään ja on briljantin teollisuusmagneetti Peter Waylandin (Guy Pearce) tuote. Pian alus jarruttaa, ja katso ja hämmästy: he lähestyvät planeetta LV-223:a, tai onko se kuu vai asteroidi, sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Aika pian todetaan - sen jälkeen kun on herätty ja oksennettu - että maastruktuuri on liian tasainen ollakseen ilmestynyt itsestään ja luonnollisesti asiaa on tutkittava. Ihmiskunnan alkuperää, jonka uskotaan lähteneen juuri LV-223:lta, ollaan nimittäin juuri selvittämässä.

Selitys niille, joita ei ole briifattu maassa


Ja tokihan sieltä löytyy jotakin, mutta ei juurikaan mitään elävää. Ilmaa ei voi hengittää ja laakso johon on laskeuduttu on täynnä kupolimaisia struktuureja, jollaisia ei aiemmin ole nähty. Kupolien sisällä oleva ilma tosin on aivan kelpoa normaalille hapenkululle, eikä kestä kauaa kunnes loput olennoista löytyvät, joiden päivät eivät sitten loppuneetkaan erityisen epämiellyttävästi. David, joka on aivan eri tasolla kuin muut tiimin jäsenet, osaa jo tulkita seinäkirjoituksia ja onnistuu siksi avaamaan oven erääseen kammariin, mutta seuraukset eivät ole aivan odotetut. Ei riitä, että happi reagoi kammarin hermeettiseen tilaan, ulkona puhkeaa myös myrsky ja joukon täytyy vetäytyä Prometheukseen pikaisesti jotteivät he repeytyisi kappaleiksi, sillä nyt emme puhu mistään Hallandin trombista tai Öölanninmeren puhurista. Ah, dramatiikkaa, oi, jännitystä. Mukaansa he saavat löydön, mutta unohtavat pari ukkoa kupoliin. Tässä kohtaa voi alkaa laskea mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja etten pilaisi liikaa, voin varmaankin kertoa että elokuvan puolivälin jälkeen alkaa tapahtua asioita, jotka nostavat Noomin uudelle tasolle ja osoittavat että Scott on oikeassa elementissään.

The Real Queen Bitch


Prometheusta on kutsuttu Alien-prequeliksi ja aivan väärinhän se ei ole, sillä se vastaa moneen kysymykseen, jotka Alien herätti. Samoin yhtä monta uutta - ellei useampaakin - uutta kysymystä herätetään. Kun ihmiset pyörtyivät nähdessään, kun John Hurt repesi ruokasalin pöydälle, on olemassa yhtä monta syytä olla syöpöttelemättä kunnolla ennen kuin Prometheuksen katsoo, sillä Scott ei ole unohtanut miten luodaan kohtauksia, joissa virtaa veri, hiki ja kyyneleet, sekä suuret määrät limaa. Hänen henkilögalleriansa on sekin aika hyvin suunniteltu, kun Rapace on voimakas nainen, muttei Ripleyn butch-tyyppi joka selviää kaikesta, ennemminkin idealisti jolla on ollut hieman tuuria ja joka on enemmän inhimillinen. Sitten on Miss Vickers (Charlize Theron) - joka näyttelee Weyland Industriesin edustajaa - enemmän Ripley-tyyppiä, sillä hänellä on kivenkova asenne ja on täysin järkähtämätön. Laivan kapteeni saa pitää työnsä huolimatta siitä, että hän on oikeastaan vastuussa, vaikka asia ei olekaan niin. Vickersillä ja Davidilla on omat puolensa, joita muut eivät tunne ja Vickers uhraa kenet tahansa silmäänsä räpäyttämättäkään, kun taas David on ohjelmoitu tekemään asioita, joita tavanomainen tiede ei sallisi.

Laskeutuminen on alkanut


Mutta se siitä. Prometheus ei pettänyt ennakko-odotuksiani ja vaikkei se ehkä jääkään kuolemattomaksi sci-fi-elokuvien merkkipaaluksi kuten Alien, on se silti yksi mestarillisimmista visuaalisista elokuvista joka on olemassa ja kotimiljöössä jossa kamat ovat kohdillaan, on elämys uskomaton. Se, että elokuva on maksanut maltaita, näky ruudusta yksi, ja ettei käytännön efekteissä tai CGI:ssä ole säästelty, tekee elokuvasta niin mahtavan visuaalisen elämyksen, että tässä jopa Avatarkin jää alakynteen. Avatar on loistavampi värikylläisessä runsaudessa, mutta Prometheus on karussa yksinkertaisuudessaan uskottavampi. Prometheus on, Aliensin Nostromosta poiketen, täysin high end, mutta kuitenkin käytännöllinen kuin laiva, jonka tarkoituskin on vaeltaa vuosikausia avaruudessa. Visuaalisesti se ja avaruuskohtaukset ovat yksinkertaisesti täydellisiä. Scott & Co ovat antaneet paljon painoarvoa yksityiskohdille, jopa pieninkin näkyvä tomu on juuri siellä missä sen pitää, maksimaalisen ihastuksen takaamiseksi.

Kotiteatterijärjestelmä nitisee ja rytisee perustuksissaan


Jos menee elokuvan toiseen alukseen, tuntee Alienissa näkemänsä designin. Inhimillisen, mutta kuitenkin pelottavan orgaanisen ollakseen täysin teollisesti valmistettu ihmisten toimesta. Scott kuljettaa tarinaansa eteenpäin varmoin askelin, kuitenkaan hosumatta. Hän ei halua shokeerata tai mykistää jokaisessa kuvassa, eikä halua tehdä sensaatiota kaikista yksityiskohdista, vaan valitsee rakentaa atmosfäärin joka - kun aika on oikea - räjähtää jännityksen ja kauhun infernoon, sillä kyllähän homma kuumenee, jos asian varovaisesti esittää. Ridley Scott tuntuu myös olevan tietoinen siitä, ettei kykene ylittämään Alienia, koska se on klassikko ja uuden samanlaisen luominen, samassa aihepiirissä jonka itse on luonut, on miltei mahdotonta, joten hän antaa meidän sen sijaan hengittää sisään juuri tuota äärijännitystä, joka loi Alienin ja sen lisäksi antaa meille annoksen High Tech-elokuvatekniikkaa, ja se joka väittää että 3D-elämys oli paska, voi mennä piiloon. Ymmärrän, jollei 3D:stä selviä itse elämyksen huimasta luonteesta, päänsärystä tai näköongelmasta johtuen, mutta tämä on tulevaisuutta, get used to it! Scott tekee 3D:n joksikin, joka tuntuu (ainakin minulle) kaikkein luonnollisimmalle ja nyt kun olen nähnyt elokuvan kotona, en muuta lausuntoani - pikemminkin päinvastoin. Olin aluksi skeptinen 3D-teknologian suhteen, mutta en enää, vaikka toivoisinkin pääseväni ekstralaseista omien tavallisten lasieni päällä, sillä alan pian muistuttaa Elefanttimiestä kasvoiltani.

Mielenkiintoisia asioita löytyy...


Joten visuaalisesti saamme nähdä jotakin, joka tuskin nostattaa soraääniä. Mitä tulee äänisuunnitteluun, voi Prometheuksen tasolle yltävät elokuva laskea yhden käden sormilla. Kun Prometheus laskeutuu kaikki turbiinit energiaa puhaltaen, tietää, että pienet subbarit tulevat räjähtämään ja taulut putoavat seiniltä. Naapurissa. Ääni on puhdasta referenssiä ja kaikki mitä haluaa kuulla, on paikallaan jos vain varusteet kestävät alabasson murahtelun ja diskantin vinkuessaan korkeimpia nuottejaan. Kanavaerottelu on ilmiömäinen ja DTS 7.1 HD MA tekee elämyksestä rahojen arvoisen, jo yksistään. Paitsi että 3D-kuva on esimerkillinen 3D:ssä, on myös se suositusluokkaa Blu-ray-julkaisussa, joka on niin neulan terävä, että miltei silmiin sattuu. Löydä virhe jostakin ja saat saman tien työn elektronimikroskooppina kemiallis-fysikaaliselta instituutilta atominlaskijana. Jopa dvd-julkaisu on superkorkeaa laatua, joten ei valittamista siinäkään. Ekstramateriaalia on suhteellisen runsaasti, ellei jopa niinkin syvää luotaavasti että montaakaan kysymysmerkkiä tuskin jää jäljelle. Suurinta osaa elokuvan filosofiasta, josta keskustellaan lisää tekstin alaosassa, käsitellään ja sanoisinpa niin että mitä ekstramateriaaliin tulee, löytyy täältä kaikki ja sillä siisti. Voisihan mukaan puristaa vielä lisää, aina sitä voi, mutta 2,5 tunnin leffan -ja parin ekstramateriaalitunnin jälkeen on aika nuijittu olo ja kaikki on selvää, aina pienimmästä yksityiskohdasta The Big Pictureen. Esimerkillistä!

Kallo, muttei mikä tahansa kallo


Tietyssä merkityksessä reikiä ja pientä epäloogisuutta voi Scottin luomuksesta löytyä, mutta mitä tulee tekniikkaan ja suunnitteluun 74-vuotiaan leffoissa, ei pidä antaa itseään huijattavan sillä, että ukon olisi pitänyt jäädä eläkkeelle jo kauan sitten. Hän ja kaikki hänen tuottajansa osaavat kaikki asiansa, kun kysymyksessä on olemassa olemattomien asioiden kuvailu ja niiden saaminen aidon näköiseksi ja uskottavaksi. Jokainen yksityiskohta on Scottin suurennuslasilla tarkastama ja hyväksymä ennen kuin ne ovat päässeet meidän silmiemme eteen. Käsikirjoituksesta ei Scott credsejä ota, mutta hän on osallistunut siihen, että se kuulostaa siltä miltä se kuulostaa. Mutta ei pidä liioin unohtaa studion osallisuutta, varsinkaan elokuvan kehyksiä tehtäessä. Studiolla ja rahamiehillä on toki sanottavansa, mutta pois kauhistus, elokuva on Ridley-Scott-elokuva eikä mitään muuta.

David saa kokea asioita, joista muut saavat vain uneksia


Joten, Prometheus. Oletko pettymys vai elokuva joka täyttää kuilun Alienin ja muiden ohikulkeneiden viimeisten 30+ vuoden ajalta? Vastaatko kaikkiin kysymyksiin? Ei ja uudelleen ei! Ehdottomasti ei pettymys, pikemminkin mestariteos joka sai minut hurraamaan, jollei julkisesti kuten Tom Cruise Oprahin sohvalla, niin joka tapauksessa sisäisesti. Alien-universumissa Prometheus on vain nokanmitan jäljessä alkufilmi Alienista tunteen osalla ja teknisiä valovuosia kaikkia muita sarjan filmejä edellä mukaan luettuna James Cameronin bombastinen Aliens, joka käänsi volyymin 110:n, 50 asteen skaalassa. Lopuista emme edes puhu. Vastauksia saamme tietyissä määrin, mutta tilaa jätetään myös jatkotulkinnoille ja kehitykselle, joten ovea ei todellakaan ole suljettu. Toisekseen, itseään - tai elokuvaa - ei pidä ylianalysoida pilalle, sillä lopussa tämä on kuitenkin fantasiaelokuva, joka leikkii asioilla, joita ei ole olemassa. Alienia ei ole olemassa oikeasti ja Weylandilla ei ole aluksia uusissa maailmoissa. Ainakaan vielä. Joten vertailut Alieniin - jonka katsotaan olevan klassinen kulttifilmi (kaikki eivät muuten ole sitä mieltä) - eivät ole viisaita vaikka elokuvat jakavatkin tiettyjä osia. Tulevaisuus saa osoittaa jaksaako Scott jatkaa saagaa ja antaa enemmän lihaa luiden päälle. Toivon todellakin niin, mutta koskaan ei tiedä milloin kapasiteetti loppuu, mielikuvitus kuihtuu, tai jos veljen itsemurha laittoi lopullisen vaimentimen Sir Ridleylle. Ja Noomi, teit helvetin hyvän vaikutuksen, mutta Fassbender, olet hiisi vieköön sankari, josta tulee vain parempi ja parempi mitä useammassa filmissä esiinnyt. Katso Prometheus nyt!

Älä lepertele söpöjen asioiden kanssa, joka Ridley Scott on laittanut mukaan


HUOM! Älä lue eteenpäin mikäli pelkäät spoilereita tai Prometheukseen liityviä filosofisia mietiskelyjä. Katso elokuva ensin.

Siitä, että Prometheus ravistelee, ei ole epäilystäkään. Sir Ridley väittää melko häpeilemättä, että ihminen on saanut alkunsa valkoisesta albiinojättiläisestä, joka uhraa itsensä ja luovuttaa geneettisen massansa. Joten? maailmassa on pari kolme miljardia ihmistä, jotka luulevat että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhtä monta jotka eivät usko muuhun kuin sattumanvaraiseen evoluutioon. Ehkä miljardi, jotka tulkitsevat asian omalla erilaisella tavallaan, mutta tulkinnasta huolimatta - minkä Scott tekee - on hänen visionsa yhtä todistettu kuin kaikki muutkin. Kuulun itse niihin, jotka kallistuvat evoluutioteorian puolelle, mutta en voi olla 100 % varma siitä, etteikö prosessi olisikin älykkään kehittelyn tulos. Universumi luotiin tyhjästä, eivätkä tiedemiehetkään, edes kaikkein viisaimmat, ole yhtä mieltä teorioinensa. joten Scottin aika naiivi versio ei oikeastaan ole kummallisempi kuin muutkaan teoriat, mutta se antaa pohjan viihde-elokuvalle. Ei tarvitse olla äärimmäisen kouluja käymätön yleisö niin kuin DN:n kröönikko, fil tri Jerry Määttä väittä, mikäli nielee hänen väitteensä siitä, että Elokuva pettää realismin: Prometheus tuhoaa yhteiskuntakriittisen perintönsä.
Herttileijaa, mehän puhumme vain viihteestä, ei todellisesta uskonnosta tai ajankohtaisesta maailmanpolitiikasta. Koeta nyt laskeutua joskus!

Yeah, olet raskaana


Minä jatkan Prometheuksen puolustamista suvereenina viihteenä tuomalla esiin odotukset. Alien ja Blade Runner ovat klassikkoja ja ehkäpä Ridley Scottin parhaita töitä ? mahdollisesti elokuvia joita hän ei tule ylittämään. Mutta siitä on yli 30 vuotta, kun hän viimeksi teki sci-fiä! Hänen elokuviaan on arvostettu ja hänet on hukutettu kehuihin, mutta aivan toisissa genreissä ja jotkin elokuvat ovat olleet vain keskinkertaisia. Hänellä ei ollut mitään tekemistä Alienin jatko-osien kanssa ja nyt kun hän pitkän ajan kuluttua tarttuu asioihin jotka hipaisevat alkuamme ja Alien-genetiikkaa - jos niin saa sanoa - ovat odotukset äärimmäisen korkeat. Siksi hänen elokuvansa on luupin alla enemmän kuin mikään hänen aiemmista töistään, ehkä kaikella oikeudella, mutta ehkäpä ei. Mietitäänpä asiaa hiukkasen. Mitä me tiedämme?
Niin, vuonna 2023 Peter Weyland selittää, että ihminen on saavuttanut enemmän tai vähemmän jumalstatuksen luomalla robotteja, joita ei voi erottaa the real dealista, androideja jotka monessa ylittävät ihmisen kyvyt kaikilla mahdollisilla tasoilla. Tämä on tärkeää kokonaisuuden kannalta, sillä androideilla on ratkaiseva rooli ihmiskunnan leviämisessä universumissa. Ja niin kaukana AI:sta me emme todellakaan ole.

Rapace suorittaa leikkauksen...itselleen


Vuonna 2089 maasta löydetään jälkiä, jotka voivat selittää ihmisen alkuperän ja se johtaa Weyland Industriesin sponsoroimaan tutkimusmatkaan ? jonka tiedämme ajavan vain omia etujaan ? tutkimusmatkan ollessa mahdollinen vain siksi, että mukana on androidi joka huolehtii hauraista ihmisistä matkalla, joka kestää vuosia, sekä maksaa käsittämättömiä kasoja rahaa.

Kun tämä koputtaa ovelle, ei pidä avata


Vuonna 2093 saavutaan paikalle, josta ihmiskunnan kehdon toivotaan löytyvän, LV-223:lle. Mutta löytö on ihmisille pettymys, sillä ihmisten alkuperän sijaan löytyykin uusi rotu, jonka tarkoitusta ei oikeastaan tiedetä, mutta jotka osoittautuvat erittäin vaarallisiksi juuri ihmiskunnalle. Ne eivät ole silti samaa rotua tai sorttia kuin Alien, vaan pikemminkin samaa tyyppiä kuin se, joka uhrasi elämänsä luodakseen ihmisen. Miksi? Jaa, siihen emme tiedä vastausta ja monen hermoja kutkuttavan tapahtuman jälkeen onnistuvat androidi ja ihminen pakenemaan planeetalta, kun taas alkuperäisolento joutuu jonkun aivan muun uhriksi. Tässä on suurin Alien-yhteys, mutta ihminen ei ole se, joka joutuu suurimpiin vaikeuksiin. Vielä.

Matkaan etsimään ikuista elämää


Sen jälkeen hyppäämme nopeasti vuoteen 2122 ja vastaanottamaan signaalia planeetalta/kuulta LV 426 ja voidaan olettaa, ettei tämä sijaitse toisella puolella universumia, vaan LV 223:n välittömässä läheisyydessä. Weyland-Yutanilla, joka omistaa giganttisen tehtaan, on rahtialus - Nostromo - lähietäisyydellä ja se muuttaa kurssia tarkastaakseen signaalin. Mukana on androidi jonka tehtävä on tutkia ja viedä löydökset takaisin maahan. Mutta signaali onkin ehkä hätäsignaali - tai varoitus. Nyt eräät alkavat laskea yhteen yksi plus viisi. Nostromon ihmiset löytävät fossiloituneen ruumiin, jonka me nyt tunnemme, mutta myös syyn siihen miksi avaruusalus jonka hahmon näimme elokuvassa Prometheus ei ole lähtenyt LV-426:lta. Tai sitten se on. Ja jos nyt ajattelemme vielä uudelleen, ei Prometheus ole Alienin prequel, vaan aivan yksittäinen elokuva aivan yksittäisestä tapahtumasta joka tosin mielikuvituksen avulla voidaan kytkeä Alieniin. Eikä vain mielikuvituksella vaan jopa punaisella langalla, mutta kyseessä on aci-fi-action-filosofia vastaan sci-fi-kauhu, minun mielestäni. Parhaimmillaan voimme puhua, kuten Scott asian ilmaisi, elokuvista jotka jakavat DNA:n. Ei niin paljon yhtäläisyyksiä, muuta kuin se että Weyland on mukana kulmassa ja että he kohtaavat uhan, joka ehkä on sama kuin mikä kohtasi alkuoliota. Emme tiedä sitä, mutta voimme mielikuvituksessamme olettaa niin - tai antaa liian pikaisten johtopäätösten vetämisen vain olla.

Androidi näyttää epätavallisen tyytyväiseltä


Nämä asiat mielessämme tarkoitan, että Ridley Scott antaa meille visuaalisen juhlan, jossa hän pallottelee ihmisen mahdollisen alkuperän kanssa samalla, kun hän leikkii ajatuksella siitä, että ihminen on todellakin noussut tasolle, jossa hän voi luoda itsenäistä elämää ja ylimielisen tilan jossa kutsua itseään Jumalaksi. On helppoa vetää hätäisiä johtopäätöksiä kun näkee ennakkoluuloa sisältävän elokuvan, mutta toisaalta, kuinka selvitä ilman niitä? Scotthan on Alienin isä ja on sanonut, että Prometheus jakaa klassikon DNA:n.
Problematiikka on itse elokuvateollisuudessa ja ne jotka luulevat että Scott, Cameron tai edes Spielberg hallitsevat täysin kaikkia omien elokuviensa aspekteja saavat ajatella uusiksi, sillä nämä herrat ja muut ovat pikkunappuloita kun sijoittajat ja elokuvayhtiöt haluavat satsatut miljoonansa takaisin ja voitot vielä päälle. Ohjaaja/visionääri ei voi tehdä kovinkaan paljoa, kun studio laittaa markkinointinsa käyntiin ja Prometheuksen tapauksessa nähtiin kirkkaampi yhteys Alienin ja Promethuksen välillä, kuin mitä niiden luoja oli tarkoittanut. Koska kukaan ohjaaja ei voi repäistä miljardia taskustaan ja hoitaa elokuvan jakelua maailman ympäri, joutuvat he nielemään muutamia markkinoinnin epätotuuksia. Prometheus kiedottiin ekstreemiin salamyhkäisyyteen, mutta lipsautettiin tahallisesti huhuja, teaserseja jotka eivät edes näyttäneet mitään elokuvasta ja kuiskailivat, että elokuvilla on selvä yhteys. Tietenkin se kaikki laimentaa odotuksiamme. Siksi huhut ovat yksinkertaisesti vaarallisia ja kokeneet mainosten tekijät osaavat nähdä strategioiden läpi siinä missä tavalliset kuluttajat lankeavat uskomisen houkutukseen sen sijaan, että pitäisivät jäitä hatussa ja odottaisivat. Internetin välityksellä spekulaatiot leviävät salamannopeasti ja sitten meillä on tuote, jota kukaan ei ole nähnyt, mutta josta kaikilla on jo mielipide. Ja kun elokuva sitten ilmestyy, ollaan yhtä mieltä siitä, että se näyttää hyvältä, muta eihän sen nyt mikään Alien ollutkaan. Ei, ja se oli Scottin ajatuskin, muttei välttämättä markkinointi-ihmisten, koska he halusivat meidän uskovan niin. He halusivat meidän näkevän elokuvan ja sitten ostavan sen, ihan vain jos olisimme missanneet jotakin! En tapaa uskoa näihin bluffeihin, enkä tehnyt sitä nytkään, mutta niinkin on käynyt ja hitto vie, kuinka sitä tunteekaan ensin itsensä huijatuksi ja sitten vain tyhmäksi.

Edes minkäänlaisia flashbacksejä tästä?


Sitten näyttelemisestä, dialogista ja loogisista rei'istä voidaan olla mitä mieltä tahansa, sehän on jokaisen oma asia. Se, onko Vickers androidi tai Weylandin tytär jää kysymysmerkiksi, mutta ehkä se on kysymys, johon saamme vastauksen myöhemmin, mikäli jatkoa seuraa. Miksi Weyland on piilossa puolet elokuvasta? Sitä minäkin ihmettelin, mutta lopussa hänen esiintulonsa on vain osa kolmannen osan alkua, kickstart - aivan kuin sellaista olisi tarvinnut. Minulla ei ole vastausta, mutta arvaus on tässä kohtaa aivan yhtä hyvä kuin toinenkin veikkaus. Miksi Insinöörit luovat ihmisen ja sen jälkeen näkevät paljon vaivaa tuhotakseen ne? Ruokaa, just for fun vai onko sillä syvällisempi tarkoitus? Olisiko tässä jopa uskonnollinen sävy? Yksi näistä uhraa itsensä alussa ja sitähän uskonnolliset keulahahmot ovat tehneet miltei kaikissa uskonnoissa, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä. Sen jälkeen ovat uskonnot ja niiden tulkinnat ja suuntaukset johtaneet giganttisiin sotiin, vihaan ja suvaitsemattomuuteen läpi aikojen ja jotka jatkuvat tänäkin päivänä joka puolella - oikeasti. Voiko olla niin, että rotu ei ollut niin tyytyväinen luomukseensa? Tästä löytyy monta kysymystä, joita miettiä. Prometheus - siis titaani (mytologiassa) - itse uhrasi itsensä antamalla ihmiselle tulen. Ja katso mitä hän sai siitä hyvästä! Ikuisen kärsimyksen.

Nasty, aivan yksinkertaisesti nasty


No jaa, Insinööri/alkuolento juo mönjää, uhraa itsensä ja ihminen on luotu. LV-223:lta löydetään uurnia, joissa on mönjää ja näistä tulee jotakin aivan muuta. Onko tämä Insinööri alkulähde olentojen monimuotoisuuteen, joista yksi on Alien? Voisiko olla niin, että yksi rotu oli pettymys ja toinen puhtaasti vaarallinen? Tämä mielessämme voi ehkä vetää sen johtopäätöksen, että Insinöörit tavalla tai toisella jäivät maan päälle, tai vierailivat siellä ohjatakseen ihmisen kehitystä ja jättääkseen jälkiä itsestään, jotta kehittynyt ihminen voisi joskus etsiä vastauksia ja löytää ne. Niin, jokin meni vikaan, sillä LV-223:lla makaa Insinöörejä kasoissa, joten yksi luomuksista epäonnistui ja toinen, me, ehkä jouduimme keskelle sontaa vahingossa ja uteliaisuuttamme.
Musta lima sitten? Yksi elämän peruskulmakivistä, joka tarvitsee orgaanista materiaa kehittyäkseen ja tunteita luodakseen älykkyyttä. Eikö siis David ole täydellinen olento - tai vaikkapa Ash - käsittelemään materiaa ja luomaan jotakin, mitä ihminen (Weyland) haluaa luoda? Kun se päästetään laukkaamaan vapaasti, pitää se sen sijaan huolen kauhusta, pelosta ja kaikesta joka tässä tapauksessa on Insinöörejä vastaan ja ihmistä, jolla oli niin huono maku, että se laskeutui LV-223:lle.

Esikuva sille mitä on tulossa?


Se, että Shaw tulee raskaaksi voitaisiin tulkita niin, että se on tapahtunut jumalisen vaikutuksen voimasta koska hän ei oikeastaan voi tulla raskaaksi, ja että jälkeläinen tulisi olemaan silminnähden erikoista tyyppiä. Aivan kuin tämä olisi tapahtunut aiemmin, vaikkei täsmälleen näin, mutta uskonnollinen tematiikka tästä löytyy, mikäli niin haluaa. Ota askel eteenpäin ja muista, että Marian raskaudesta kertoi enkeli, joka on käsityskykymme ulottumattomissa oleva olento. Shawn tapauksessa on kertojana on David, hänkin tyyppi josta ei oikein voi sanoa mikä hän oikeastaan on. Ja mikä on Vickersin homma? Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä onko hän androidi vai Weylandin tytär. Hänen agendansa on vanhan ajan sorttia: Hän haluaa saada isänsä firman ja omaisuuden, eikä hän kaihda mitään keinoja. Vickers-problematikka on oikeastaan koko elokuvan perinteisin osa. Se, että viimeinen Insinööri repii Davidin paloiksi osoittaa vain hänen turhautumisensa kun ihminen - tässä tapauksessa Weyland - on tehnyt yksinkertaisesti sen mikä kesti evoluutiolta miljoona vuotta: tuskastusta?
Mutta Alien sitten? Voiko tämä olla koe täydellisen organismin kehittämiseen, joka kestää mitä tahansa ja on olemassa vain lisääntyäkseen kaikissa mahdollisissa olosuhteissa? Onko Alien oikeastaan ase? Voiko löytää symboliikkaa siinä, että kuten Scott näkee asian, ei Jumala ole virheetön, vai onko muna oikeastaan vain matkamuisto toisesta maailmasta? Alienhan on primitiivinen, elää maailmassa -ja maailmasta, ja voi tuskin rakentaa omia avaruusaluksiaan. Se on täydellinen hyönteinen, jolle ideaalisissa olosuhteissa ei löydy vastiketta. Voiko tämä olla Insinöörien suurin menestys ja giganttisin virhe?

Joten, kysymysmerkkejä löytyy ja pienin niistä on se ilmeisin, että ihminen tekee tyhmiä asioita, menee huoneisiin joihin ei pitäisi mennä, reagoi kummallisesti tai ei ollenkaan tiettyihin tapahtumiin, tai että miksi tekee niin tai näin. Jos kaikkiin kysymyksiin olisi vastaus, katsoisimme dokumenttia. Tämä ei ole dokumentti, vaan spekulaatiota viihdytystarkoituksessa ja nyt olen tehnyt sen, mitä yritän aina välttää: ylianalysoimisen, mutta minulle elokuva antaa näiden ajatusten jälkeen enemmän vatsan täytettä, kuin päinvastoin ja sitten se on loppujen lopuksi niin pahuksen hieno ja muuta ei kukaan voi väittää. Lopuilla, noilla loogisilla aukoilla jne. ei oikeastaan ole mitään suurempaa merkitystä ja jos jokainen elokuva analysoitaisiin niin sarkastisesti kuin olen Prometheuksen analysoinut, ei IMDB:n top 250-listalla olisi montaakaan filmiä jäljellä. Sen voin luvata.


©Janne Ahlgren

Asiakaspalvelu

asiakaspalvelu@discshop.fi

Discshop Alandia Oy

Uutiskirje

Facebook

Liity faniksemme Facebookissa ja pysyt ajan tasalla! Tykkää meistä Facebookissa

Twitter

Seuraa meitä Twitterissä! Discshop Twitterissä

Instagram

Seuraa meitä Instagramissa! Discshop Instagramissa

Suomen Varmakauppa

Sertifioitu luotettava verkkokauppa Lue lisää

18:00

Tilaa ennen 18:00 - Tilauksesi lähetetään samana päivänä.

Valikoimissa yli

13 000 elokuvaa
3 000 peliä

Bonusohjelma

Tähtitarjoukset huippuasiakkaille! Lue lisää

Avoin kauppa

14 päivän palautus ja vaihto-oikeus. Lue lisää
© 2005-2021 Discshop Alandia Oy | Y-tunnus: 1932506-7 | Cookies
SF Anytime | Adlibris | Discshop.se