Elokuva- ja TV-opas

Sci-Fi vuodelta 2013 ohjaus Robert Schwentke pääosissa Ryan Reynolds ja Jeff Bridges.

2.0 - Arvostelu: Päivi Laajalahti

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

R.I.P.D. (Blu-ray) (arvosteltu)

Osta

7,95€

"Who You Gonna Call?"

Saksalaisen Robert Schwentken (Red) ohjaama, Dark Horsen julkaisemaan sarjakuvaan pohjautuva R.I.P.D. oli yksi vuoden 2013 "lippuluukkupommeja", jotka hankkivat vähemmän lipputuloja kuin mitä elokuvan tuotantoon käytettiin dollareita. Tästä syystä elokuvaa ei tuotu Suomessakaan valkokankaille asti vaan päätettiin julkaista suoraan kotiteatteriversiona.

Nick (Ryan Reynolds) on topakka poliisietsivä, joka parinsa (Kevin Bacon) kanssa on sattunut löytämään pidätyksessä epäilyttäviä kultakimpaleita. Nick haluaa toimia rehellisesti, mutta pikaveneestä haaveileva Hayes jurnuttaa vastaan. Seuraavassa piiritystilanteessa Nickille käykin huonosti.

Tämä ei ole spoileri, vaan koko elokuva perustuu kuolemanjälkeiseen elämään.

Haamukyttien pyssyt eivät suuresti tavallisesta eroa

Ennen siirtymistä viimeiselle tuomiolle Nickin henki nimittäin napataan talteen ja hänestä tulee osa R.I.P.D:tä, Rest In Peace Departmentia, haamuista koostuvaa poliisiyksikköä, jonka tehtävänä on huolehtia liian pitkäksi aikaa maahan jääneet kuolleet henget, ihmishahmoiset "raadot" eteenpäin kuolemanjälkeisellä matkallaan. Osa sadoista tuhansista sieluista kun pääsee välillä karkuun eikä malta jättää maallista elämää taakseen. Parikseen Nick saa kovanahkaisen oman tiensä kulkijan, villin lännen elkeet hallitsevan Royn (Jeff Bridges).

Nämä hahmot ovat elokuvassa varsin keskeisessä asemassa

R.I.P.D. on haamukyttien maailmaan sijoittuva buddy movie, jonka suurin viehätys on Reynoldsin ja Bridgesin kaverikemiassa. He pelaavat hyvin yhteen perinteisen epäsuhtaisena parivaljakkona, mutta molempia vaivaa jonkinasteinen kaavoihin kangistuminen: Reynolds on jälleen kerran se hieman surusilmäinen ja melankolinen, jalat maassa seisova ja fiksu kaveri, Bridges on länkkäriaksentilla mongertava, vähän jo höpsähtänyt koominen elementti. Kumpikaan ei tuo rooliinsa mitään uutta.

Elokuvan visuaalinen ilme on vahvasti sarjakuvamainen, mutta tässä piilee myös sen ongelma. Tyyli ei ole tarpeeksi outo (kuten vaikkapa Sin Cityssä tai Tank Girlissä), muttei myöskään tarpeeksi uskottava toimintaelokuvana. Tekijät tasapainottelevat näiden kahden tyylisuunnan välillä niin paljon, että elokuvasta katoaa persoonallisuus.

Mary-Louise Parker nähdään haamukyttien pomona

Eikä tarinakaan kovin persoonallinen ole, vaikka onkin toki muistettava, että elokuva pohjautuu sarjakuvaan. Haamukytät jahtaamassa haamuja -aiheesta nousee väkisinkin mieleen Ghostbusters. Erilaisella käsikirjoituksella ja ohjauksella tuttuun aiheeseen olisi saatettu saada aikaan enemmän potkua, mutta nyt R.I.P.D:sta puuttuu kunnollinen käsikirjoituksen dynamiikka ja jännitys, siitä puuttuu aito huumori, eikä toimintakaan nyt kovin kummoista ole.

Lisäksi elokuvan efektit näyttävät luvattoman huonoilta: "raatojen" oikeat naamat ihmishahmoisten avatariensa takana näyttävät liiallisen piirretyiltä, mikä nykymaailman elokuvaefektien laatustandardeihin verrattuna on suoraan sanottuna kamalan näköistä.

Jeff Bridges osaa maneerinsa

Lisämateriaaleja blu-rayllä on runsaasti -ehkä sillä pyritään kompensoimaan elokuvan huonoa laatua. Mukana on mm. kaksikin 5-minuuttista vaihtoehtoista aloitusta sekä koko joukko poistettuja kohtauksia. 8-minuuttisessa Making of -koosteessa elokuvan tekijät kertovat, kuinka kaikille oli suuri yllätys saada sellainen laatutähti kuin Bridges mukaan elokuvaan, hieman sitä lyhyemmässä koosteessa Filming the Other Side kerrotaan puolestaan kuoleman jälkeisen elämän kehittelystä ja kuvaamisesta. Kevin Bacon kuvailee elokuvan kuvaustapaa uniikiksi siinä käytettyjen nopeiden zoomien vuoksi. Lisäksi mukana on mm. mokaotoksia ja Nickin erilaisia avatareja testauksessa.

Ekstroja ei ole tekstitetty suomeksi.

© Päivi Laajalahti

• Kommentoi