18.00
Tilaa ennen 18.00: tilauk- sesi lähetetään samana päivänä! Toimitusajat

Joulukalenteri

Elokuva- ja TV-opas

Red State (Blu-ray)

Lisää arvosteluita
23 FEB 2012
Red State (Blu-ray)

Toiminta vuodelta 2011 ohjaus Kevin Smith pääosissa John Goodman ja Melissa Leo.

4.4 - Arvostelu: Janne Ahlgren
Juoni/Käsikirjoitus:
Näyttelijät:
Ohjaus:
DVD-tuotanto:
Musiikki:
Red State (Blu-ray) (arvosteltu)
5,95€
4,95€2,95€

"Brutaali ja epämukava filmi - ja ripaus huumoria kaupan päälle"

On olemassa niitä, jotka eivät koskisi Kevin Smithiin pitkällä tikullakaan ja näiden joukossa on sellaisia, joiden mielestä hänen elokuvansa ovat loukkaavia tavalla tai toisella. Vahvemmin konservatiivisen uskonnolliset kiskaisivat öylätin ja ehtoollisviinin väärään kurkkuun, kun häneltä ilmestyi kirosanojen- ja väkivallan kyllästämä Dogma, joka tuskin silitti uskontoa myötäkarvaan, ja nyt saamme osamme Red Statesta, elokuvasta, joka headbuttaa ultrauskonnollisia fanaatikkoja, sekä USA:n viranomaisvallankäyttöä.


Minun vaatimattoman mielipiteeni mukaan on Kevin Smith ohjaajana ollut mukana vain yhdessä huonossa elokuvassa, Jersey Girlissä, ja loput ovat suvereenin ja hyvän väliltä. Dogma on henkilökohtainen suosikkini, eikä Jay & Silent Bob Strikes Back jää siitä kauas. Red State alkaa esityksellä odotetusta ryhmäseksistä ja sitä seuraavalla jutustelulla. Kolme teiniä keskustelee suunnitellusta tilaisuudesta rouvan kanssa, jonka he ovat löytäneet Internetistä, ja tuohon asti kaikki on niin Smithiä kuin vain olla voi. Ja mitä muuta voisikaan tehdä, kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja lähteä kaupungin ulkopuolella olevalle asuntovaunulle ja valmistautua pienen hetken tuheroleikkiin. Matkalla he tapaavat sheriffin, niin sanotusti, ja perillä koko homma loppuu tavalla, jota nämä kiimaiset nuoret eivät odottaneet.


Alueella riehuu The Five Points Church, jonka malli on otettu todellisuuden Westboro Baptist Churchista. WBC:t ovat niitä hulluja, jotka juhlivat, kun tsunami tappaa ihmisiä Thaimaassa, kun sotilaita haudataan ja homoseksuaaleja tapetaan. Kaikkia muita, kuin WBC:n jäseniä vihataan syvästi ja pastori Fred Phelpsin pilkka on osunut jopa Ruotsin kuninkaaseen. Kun näkee näiden pellejen hihhuloivan, iskee pimeän pelko ja ahdistus siksi, että näin hullut yksilöt saavat käyskennellä vapaana. Smith rinnastaa Phelpsin perheen TFPC:iin pastori Abin Cooperin (Michael Parks) hänen fanaattisen perheensä kera. Cooperin kirkko inhoaa kaikkea juutalaisista homoihin, ja luodakseen selvemmän tien paratiisiin ottavat he käyttöön keinot, jotka perustuvat erittäin primitiivisiin tulkintoihin Raamatun sanasta. Siksi homoseksuaalit ovat paha, jonka voi päästää päiviltä ilman ongelmia, niin myös seksinostajat, kuten kolme nuortamme.


Yhtäkkiä löydämme itsemme kirkon salista, jossa Cooper saarnaa synnistä, enkä voi juuri nyt kuvitella kenenkän muun tekevän tätä paremmin, kuin mitä Parks tekee. Hän on vakuuttava ja karismaattinen. Hänen pieni seurakuntansa on hänen sanansa vallassa, he kutsuvat häntä isäksi ja paapaksi, ja uskovat jokaista hänen suustaan lähtenyttä sanaa. Vangitut nuoret joutuvat todistamaan, kuinka Cooper ja hänen fanaattinen perheensä kohtelevat erästä vangittua yksilöä. Brutaalisti, ja pojat ymmärtävät että mikäli mitään ei tehdä, tullaan heidätkin tappamaan kuin teuraseläimet. Mutta samanaikaisesti on poikien tapaama sheriffi lähettänyt apulaisensa etsimään poikien autoa, ja sen hän löytää kirkon mailta. Yksi asia johtaa toiseen ja pian ATF-agentti Joseph Keenan (John Goodman) on saanut juonesta kiinni ja on iskujoukkoineen Cooperin farmin ulkopuolella. Mikään ei mene odotetulla tavalla ja pian Keenan saa käskyn, joka ravistaa häntä perustuksiaan myöten.


Ei epäilystäkään, Red State ei ole leffa heikkosydämisille. Se ei ole kauhufilmi, tai trilleri. Se on yksinkertaisesti shokeeraava brutaalissa suoruudessaan. Smith ei ole koskaan väistellyt kiistanalaisten elokuvien tekemistä, eikä hän tee sitä nytkään. Elokuva on halppisbudjetin elokuva, mutta sitä ei oikeastaan edes huomaa, koska Smith hyödyntää maksimaalisesti näyttelijöiden suvereeneja suorituksia ja sitä faktaa, että hän ei tee kärpäsestä härkästä, vaan antaa substanssin olla substanssia ilman kiertelyä. Smith käy suoraan asiaan tuomitessaan uskonnolliset ekstremistit, ilman hienotunteisuutta. Hän on kuitenkin tarpeeksi viisas ollakseen maalaamatta sitä mustavalkoiseksi ja antaa pastorin kumppaneineen olla inhimillisiä, vaikkakin eksytettyjä ja fanaattisia. He todella uskovat olevansa oikeassa, joten siinä mielessä he eivät usko kamalien tekojensa olevan väärin.


State jumittuu aivoihin. Ei riitä, että sitä huomaa kuinka hulluiksi asiat voivat mennä, kun on uskonnollinen fanaatikko, sitä tajuaa myös, että näitä sekopäitä on kaikkialla. Olen ensimmäinen kunnioittamaan ihmisten mielipiteitä, vaikka ne poikkeaisivatkin omistani, mutta tämän tyypin fanaattisuutta ja vihaa en vain voi ymmärtää. Smithillä on kyky uida nahan alle, ja näin käy harvoin, mutta tällä kertaa värisin aidosta inhosta, vaikka elokuvassa onkin mukana instansseja, jotka kantavat Smithin karaktääristä sairasta huumoria. Huumori tulee esiin Goodmanin fantastisessa suorituksessa ja Parksin uskottavassa ja karismaattisessa saarnaamisessa. Samaan aikaan Smith ryöpyttää lisää odottamattomia tapahtumia ja väkivaltaa niin, että iltapalaleivän nakertaminen loppuu. Smithiä parhaimmillaan!


Mutta elokuva ei ole aivan virheetön, jos sitä katsotaan kriittisin silmin. Elokuvan kolmas näytös päästää hieman otettaan kamaluudesta ja loppu voi vaikuttaa hieman yksinkertaiselta. Smith on sanonut, että hänen alkuperäinen loppunsa olisi ollut samassa linjassa Dogman kanssa, mutta loppujen lopuksi hän valitsi uskottavamman, vaikkakin tylsemmän lopputuloksen. Loppu ei ole huono, mutta sillä on taipumus menettää elokuvan isku, jonka se juuri oli rakentanut niin hyvin ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä. Hänen rinnastuksensa kohuttujen viranomaissatsausten kanssa Wacossa, Texasissa ja juuri WBC:ssä tekee siitä hieman yksinkertaisen ja tavallaan tuntuu siltä, että Smith on tehnyt elokuvan yleisölle, joka pitää Smithistä ja paskat välittää sitä, mikä lopputulos on. Mielestäni lopputulos on suurimmaksi osaksi suvereeni, mutta aivan samalla tavalla täytyy myöntää, että ilman Parksia ja Goodmania, sekä Oscar-voittaja Melissa Leoa olisi Red State aika stereotyyppinen ja karrikoitu, mitä näyttelemiseen tulee.


Blu-ray-julkaisu on pelkkää namia silmille ja korville. Täysdigitaalisena nauhoitettu ja siten täydellinen sekä kankaalle, että TV:n. En kyennyt löytämään virheitä esityksestä, joten olen tyytyväinen. Ääni on sekin täydellinen ja on pellin paukkuessa ja saarnojen aikaan aivan linjassa sen kanssa, miltä sen tulisikin kuulostaa. Ekstramateriaalia riittää melkein tunniksi ja se on, kuten tavallista Smithin filmeissä, katsomisen arvoista. Muuta musiikkia, Parksin esittämää ja loppumusiikkia lukuun ottamatta ei löydy, mutta näissä onkin ihan tarpeeksi.

Pelottava ja epämukava elokuva. Smith osoittaa, että hän osaa tehdä iskeviä elokuvia minimaalisella budjetilla ja että hänellä on taito kiskoa näyttelijöistä esiin heidän parhaat suorituksensa. Red State ei ole Kevin Smithin paras elokuva, mutta se on tarpeeksi erilainen antaakseen hänelle jälleen uuden sulan hattuun. Brutaali, kyyninen ja kriittinen. Me like!

©Janne Ahlgren

Asiakaspalvelu

asiakaspalvelu@discshop.fi

Discshop Alandia Oy
Kirkkopuistikko 22 A 7 65100 Vaasa

Uutiskirje

Facebook

Liity faniksemme Facebookissa ja pysyt ajan tasalla! Tykkää meistä Facebookissa

Twitter

Seuraa meitä Twitterissä! Discshop Twitterissä

Instagram

Seuraa meitä Instagramissa! Discshop Instagramissa

Suomen Varmakauppa

Sertifioitu luotettava verkkokauppa Lue lisää

18:00

Tilaa ennen 18:00 - Tilauksesi lähetetään samana päivänä.

Valikoimissa yli

13 000 elokuvaa
3 000 peliä

Bonusohjelma

Tähtitarjoukset huippuasiakkaille! Lue lisää

Avoin kauppa

14 päivän palautus ja vaihto-oikeus. Lue lisää
© 2005-2019 Discshop Alandia Oy | Y-tunnus: 1932506-7 | Cookies
SF Anytime | Adlibris | Discshop.se