11.30
Tilaa ennen 11.30: tilauk- sesi lähetetään samana päivänä! Toimitusajat

Elokuva- ja TV-opas

Taru Sormusten Herrasta - Extended Trilogy (6-disc Blu-ray + 9-disc DVD)

Lisää arvosteluita
20 JUL 2011
Taru Sormusten Herrasta - Extended Trilogy (6-disc Blu-ray + 9-disc DVD)

Seikkailu vuodelta 2001.

5.0 - Arvostelu: Janne Alhgren
Juoni/Käsikirjoitus:
Näyttelijät:
Ohjaus:
DVD-tuotanto:
Musiikki:

"Turtunut ihailusta!"

Jaahas, no niin. Nyt olen kuluttanut tunnin toisensa jälkeen, päivän toisensa perään, ja vihdoinkin on 15 levyn mega-bauta-boksi Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen Ritarit, Kaksi Tornia & Kuninkaan Paluu käyty läpi. Kestää kyllä hetken ennen kuin teen tämän uudestaan, sen voin luvata. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta, kun näin filmit. Elokuvaevoluutio on siis luonut leffaversiot 2001, 2002 ja 2003 ja tavanomaiset dvd:t edellisistä, sekä Extended Editionit niille, jotka eivät saaneet tarpeekseen, jotka halusivat nähdä elokuvantekijöiden viimeisimmät erikoisefektien viimeistelyt ja tietokonevoimien taian, sekä enemmän tätä kaikkea, ja jotka halusivat kuluttaa lukemattomia tunteja nähdäkseen kuinka kaikki oli toteutettu, kahlaamalla läpi käsittämättömät määrät dokumentteja.

Luulisi, että mitään ei puutu, mutta luonnollisestikin jotakin uupuu. Koko homma haluttiin saada Blu-ray- kokemuksena, ei pelkästään tavallisena dvd:nä ja kyllä, sen tässä saa karvoine kaikkineen. Mutta peruutetaan hieman, ennen kuin meistä tulee aivan hysteerisiä. Blu-ray julkaisut ovat täsmälleen ne samat, jotka me olemme jo nähneet. Sillä erotuksella, että ne ovat korkearesoluutioisia. Jopa ekstramateriaali on sama, joka oli 4-disc Extended- versioissa, kun ne saapuivat postikonttoriin. Joten se, mitä me saamme, on 1080p, DTS HD 6.1 ES + Costa Botesin kevyemmät kulissien takana - elokuvat, jotka löytyvät kolmelta erilliseltä levyltä ja jotka jatkuvat tuntikausia. Vaikutuksen tekeviä paloja elokuvahistoriasta, joka tapauksessa, ja pesee useimmat kulissien takana - elokuvat mennen tullen.

Sormus vaikuttaa Bilboon kauan


Sitä, mistä kaikki kertoo, on tuskin tarpeellista toistaa vielä uudelleen. Minä tuskailin sen kanssa, että arvostelut täytyi kirjoittaa vielä kerran, koska näin retrospektiivisesti eivät tekemäni alkuperäisarvostelut ole oikeastaan enää täsmällisiä. Joten tässä seuraa muokatut mielipiteet, vaikka sitä voisikin käyttää Kevin Smithin versiota Clerks II:ssa, joka tekstimuodossa näyttäisi tältä:
Kaksi kundia, ehkä vähän homoja, tekevät kävelylenkin vuorelle. He kompastuvat matkalla, heittävät sormuksen laavaan ja lentävät kotiin kotkilla. Loppu.
Ja ehkä kuvaus ei ole niin kaukana totuudesta, mutta tällä sipulilla on enemmän kerroksia, kuin itse kävelylenkillä. Sormustarina on mahtava kertomus hyvän ja pahan vastaisesta taistelusta, se on täynnä metaforeja, ja kertomusta voi tulkita usealla sosiaalisella tasolla, uskonnollisena tekstinä ja myös allegoriana Tolkienin nykyajasta jollakin kummallisella tavalla. Ehkä Tolkien oli yhden sortin rasisti, kun hän kuvaili eri kansoja ja rotuja, jotka olivat eriarvoisia Keski-Maassa? Kuka tietää, Tolkien on kuollut ja sen enempää ei hänen suustaan enää lähde, mutta jos hän eläisi, kiusaisi varmasti joku raivoisa, nuori reportteri häntä kasalla hemmetin typeriä kysymyksiä.

Gondorkin haluaisi sormuksen, toteaa Boromir


Takaisin asiaan. Kaikki kolme leffaa ovat siis extended, jaettuna seuraavasti: kaksi levyä elokuvaa ja kaksi levyä ekstramateriaalia + Costa Botesin dokumenttilevy. Tämä x 3. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana tavannut yhden alle kolmekymppisen ihmisen, joka ei ole nähnyt sarjan ensimmäistä osaa. Tämä tapahtui joitakin vuosia sitten, kun pidin esitelmää yläasteen yseille siitä, kuinka elokuva voitaisiin/täytyisi/pitäisi katsoa, jotta siitä saisi mahdollisimman paljon irti. Käytin esimerkkinä Tarua ja menin aivan neuvottomaksi, kun eräs tyttönen oli tuskin kuullutkaan asiasta. Pian kymmenen vuotta lastinaan, ovat elokuvat tuskin vanhentuneet ja Blu-ray-versiot ovat enemmän tai vähemmän juuri niin täydellisiä, kuin elokuva voi teknisesti ottaen olla. Minun mielestäni on edelleen olemassa kolme kohtausta, jotka olisi voinut tehdä paremmin CI:tä ajatellen, mutta kaikkea ei voi saada. CGI-ammattilaiset voivat varmasti löytää satoja, mutta sehän on heidän harminsa.

Taistelu Morian kaivoksilla


Ennen Blu-rayn julkaisua on kuvaa luonnollisesti putsattu entisestään jonkin verran lisäämällä DNR (Dynamic Noise Reduction) jotta periaatteessa kaikki kuvaan liittyvä surina on poistettu, ja siinä on onnistuttu hienosti ilman, että esim. kasvojen lähikuvat (jotka tässä tapauksessa tapaavat tulla hieman vahamaisiksi) kärsisivät siitä. Nythän on niin, että elokuva jo ennen Blu-raytä näytti osittain Photoshopatulta, Arwen ja Galadriel näyttävät niin täydellisiltä, että hienofilttereiden määrä lasketaan tusinoissa. Tai pikimmin potentiometreissä ja ohjaimissa, koska koko homma on tehty massiivisella tietokonevoimalla ja vähemmän objektiiveilla. Sellainen voi olla häiritsevää, mutta ei silloin, kun kyseessä on fantasia, jonka odotan näyttävän joltakin, joka ei ole tästä maailmasta. Hieman eteeriseltä, kuten kuuluukin.

I want my ****ing ring!


Vastineeksi ovat törkyiset ja hirveät niin teräviä kontrasteja kauniille ja satumaisille, että se itsessään tulee shokkina. Örkit tulevat tuskin kauniimmiksi, eikä tällä tajuttomalla terävyydellä yksikään yksityiskohta jää huomaamatta. Katsoin koko homman kankaalta Full HD:ssä hyvin pimennetyssä huoneessa. Ja olen pahoillani siitä, että olen nähnyt elokuvat sadattakymmenettä kertaa? Ei, en ole. Osaan tarinan tässä vaiheessa, mutta kun kuvasta tulee viisi kertaa parempi kuin se, minkä aiemmin olen nähnyt ja kymmenen kertaa parempi, kuin se, minkä näki elokuvissa kauan sitten, täytyy sitä vain hymyillä onnelleen. Vanha Extended oli hyvä, parhainta mitä dvd voi tarjota, mutta Blu-ray pesee sen yksinkertaisesti. Kysymys on oikeastaan vain se, että kannattaako hankkia vielä yksi julkaisu (sanoo se, jolla on kolme tällä hetkellä) vain sen takia? Ei, se on tietysti tyhmää, mutta myös pakollista, mikäli on esim. päivittänyt kotiteatterilaitteistonsa ja yksinkertaisesti haluaa parasta mahdollista, mitä Sormustaruun tulee. Tämän paremmaksi ei kuva voi tulla! Ja siitä asiasta en enää muuta sano.

Romanssi käynnissä


Ääni vaatii varustelunsa, muuten voi osa tästä hienosta suositusäänestä mennä harakoille. Tässä on kohtauksia, jotka vaativat subbarin, joka todellakin osaa ravistella kämppää. Mielellään painava ja iso pömpylä, joka voi siirtää massoittain ilmaa. Balrog, taistelut, Minas Morgulsin herääminen, jaa, leffassa on useita esimerkkejä kohtauksista, joissa pikkubasso Pihinäeetu vain tuhauttelee ja saa aikaan nollat pohjaan ja 100 % takuutuskastumisen. Toisaalta, mikäli ei ole muuhun tottunut, ei liioin tiedä mistä jää paitsi. Dialogi istuu kuin hanska ja kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, kulkee osa dialogista aivan kuin elokuvan nopeutta olisi hidastettu, jotta on saavutettu taikamainen tunnelma. Sen kuluu olla sellainen. Aktiivinen surround vaatii myös jonkun verran laitteistolta, ja kohtaukset, jossa kaiku on tärkeä, hoituvat myös halvemmalla varustuksella, mutta massiiviset surround-kohtaukset, joissa on voimakas basso ja tarkkuus keskirekisterissä, kuten pääkallovyöry Kuoleman Kulkutiellä voi saada pienet muoviesineet halkeamaan pelosta. Lyhyesti ja sydämestä sanottuna: Jos sinulla ei ole varustusta, joka selviää paljosta, kuten siitä mitä tämä massiivinen BD-julkaisu voi tarjota, voit yhtä hyvin tyytyä vanhaan Extended-boksiin.

Jos nyt ääni ja kuva ovat suositusmateriaalia, niin voi helposti sanoa, että ekstramateriaali on sitä myös. En luettele kaikkea mitä mukana on, mutta sanon vain sen sijaan, että kaikkea löytyy! En kaipaa mitään, ja mitä ekstramateriaalin määrään tulee, niin en voi muistaa mitään elokuvakokoelmaa, joka pääsisi edes lähelle. Ehkä Star Wars, kun se tulee BD:lle, mutta se jää nähtäväksi.

Tanskalainen ja amerikkalainen ovat inspiroineet monen vastasyntyneen nimen


Mutta onko kaikki kultaa, joka kimaltaa? Kyllä, jopa boksi on hienonhieno magneettilukkoineen kaikkineen. Mutta elokuvat sitten? Ovatko ne täydellisiä? Eivät, eikä sellaista päivää ole vielä tullut, että elokuvan katsottaisiin olevan täydellinen. Mikään filmi ei ole, kaikkein viimeisimmäksi sarjan viimeinen, jossa koko homman kasaan kääriminen kestää 45 minuuttia. Siinä vaiheessa alkaa maximus gluteus valittaa, tai suoraan sanottuna: perse puutuu. Ja hommasta tulee hieman pitkäpiimäinen, mutta sen kanssa saa vain elää. Kirjatkaan eivät ole kovin helposti luettavia, ja jos fanit haluaa pitää kohtuullisen tyytyväisenä, tarvitaan loppu, joka ei ole aivan Hollywoodia.

Tässä seuraavat elokuvien arvostelut, huomattavasti lyhennettyinä, koska ne löytyvät jo sivustolta, mutta mukana on muutama uusi kommentti, ihan huvin vuoksi.

TARU SORMUSTEN HERRASTA: SORMUSTEN RITARIT

Loistava, nerokas, fantastinen!

Se on kommentti- ja kritiikkivapaa lyhytversio elokuvasta TARU SORMUSTEN HERRASTA: SORMUKSEN RITARIT.
Ole hyvä.

Kaksi aika pahaa miestä


Tässä seuraa syvempi analyysi lukuintoisille yksilöille:
John Ronald Reuel Tolkien syntyi Etelä-Afrikassa ja muutti vanhempineen Englantiin neljän vuoden ikäisenä vuonna 1896. Hän sai perusteellisen koulutuksen, ja vaikutti professorina niin englannin kielessä, kuin kirjallisuudessakin perinteikkäässä Oxfordissa. 1936 alkoi Tolkien kirjoittaa kirjaa nimeltään The Hobbit, josta julkaisunsa aikaan tuli laajasti keskusteltu. Ja miksei? Jo vuosi ennen julkaisua oli Tolkien luonut uuden maailman ja uuden kielen, ja kun kirja julkaistiin, tuntui se kaikki niin luonnolliselta, että harva kyseenalaisti fantasian. Ja sitä haluttiin lisää, joten Tolkien taivuteltiin kirjoittamaan jatkoa, jotakin, josta oli tuleva Taru sormusten herrasta, kuten me sen tunnemme. Myöhemmin jakoi kustantaja romaanin kolmeen osaan, ja tänään tunnemme Tolkienin parhaiten hänen trilogiastaan mystisestä sormuksesta, jota pahuus halajaa.

Että joku hullu Uusiseelantilainen, jolla oli muutamia splatterfilmejä takanaan, onnistui suostuttelussaan ja sai rahamiehet sijoittamaan yli 300 miljoonaa dollaria uudelleenfilmatisointiin, on yhtä suuri mysteeri, kuin itse elokuvan sormus. Mutta tämä Peter Jackson oli päässyt suurinimisten ystäväpiiriin, työskennellyt heille hieman, ja hänellä oli visio, joka suuruudessaan oli miltei mahdoton toteuttaa, ja niin suurenmoinen, että rahakukkarot aukesivat. Ja suurella rahalla voi ostaa tietokonevoimaa, F/X ja kuuluisia näyttelijöitä. Puhumattakaan alan parhaasta työvoimasta. Sen lisäksi halusi Jackson tehdä koko trilogian huiskauksessa, mikä tarkoittaa sitä, että aika kuluu ja rahat eivät tule takaisin välittömästi. Niinpä päätettiin tehdä valmiiksi osa yksi ja julkaista se samanaikaisesti, kun osien kaksi ja kolme tehosteita työstettiin. Kun osan kaksi ensi-ilta tuli, aloitettiin osan kolme efektien teko. Jacksonin mukaan tehosteet olivat niin erikoisia, että käytettyjä ohjelmia ei ole edes vielä keksitty. Uskoo ken tahtoo. Nyt tiedämme paremmin. Nyt uskomme.

I wantsss it,sihisee Gollum


Mutta tietokonevoimaa on runsaasti ja päivän tarkastelukohde olisi ilman CGI:tä vain hauska teatteriesitys sinisten ja vihreiden kankaiden edessä. Ja puolet elokuvasta puuttuisi kokonaan. Nojaa, en ole kuitenkaan kuullut yhdenkään elokuvakriitikon negatiivisesti hyökännyt TARU SORMUSTEN HERASTA: SORMUSTEN RITARIT kimppuun. Kaikki nyökyttelevät hyväntahtoisesti ja ovat sitä mieltä, että elokuva on uskomaton kokemus. Kenelläkään tuntemallani ihmisellä, joka on nähnyt elokuvan, ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa siitä. Ja minä? Vain kuolleet kalat seuraavat virtaa. Olenko minä kuollut kala? Vastaus on tässä tapauksessa ilmiselvä: KYLLÄ!
Koska elokuva TARU SORMUSTEN HERRASTA: SORMUSTEN RITARIT on niin riivatun kunnioitusta herättävä, etten koskaan ole nähnyt vastaavaa. On olemassa parempia leffoja, mutta juuri nyt en voi muistaa yhtään muuta, joka visuaalisella painotuksellaan voisi murskata Sormustrilogian kokonaisuudessaan ja kokonaisuudessahan tätä massiivista taideteosta täytyy arvioida, ei enää kuin erillisiä elokuvia, mitä ne olivat, kun ne luotiin.

Peter Jackson näyttää, että hän on mestari. Hänen energiansa, se huolellinen tempo ja se action, jonka hän tarjoaa, saa useimmat muut elokuvat näyttämään aneemisilta. Hän sekoittaa käsittämättömän kauniin Uusiseelantilaisen luonnon visuaalisen magian kanssa ja saa meidät katsojat kuolaaman vuolaasti. Jackson kiristää jännityksen miltei sietämättömiin mittoihin ja antaa sitten katsojan koota itsensä uskomattoman kauniiden maisemien ja mystisten, kauniiden olentojen parissa. Hän lisää mukaan pieniä määriä huumoria, muttei koskaan unohda muistuttaa meitä siitä, että Sormustarina on painajaismatka, jossa yksinäisyys, lojaalius ja epäilys ovat keskeisiä elementtejä. Jackson on, viisaasti kyllä, pysytellyt Tolkienin utopiassa, mutta laajentanut innovatiivisesti omaa visiotaan sisältämään sekä mukana olevat henkilöt, että ympäristön. Hän on ollut uskollinen, muttei konservatiivinen.
Luonnollisestikin on Peter Jacksonilla ollut apunaan alan kyvykkäimmät ihmiset. Näistä haluaa erityisesti muistaa Andrew Lesnien joka on antanut meille kuvan. Ne, jotka ovat käyneet Uudessa-Seelannissa tietävät, miltä siellä voi näyttää ja Lesnie on vanginnut kauneimmat näistä maisemista. Minulla on ollut se ilo. Julkaisujen ekstramateriaali paljastaa tosin, että Jacksonin vaimo ja muut avustajat ovat olleet hyvin tärkeitä nappuloita visuaalisen luomisessa. Tärkeämpiä, kuin uskaltaa uskoakaan.

Gandalf lähtee sotaan kuolemansa jälkeen. Hmm?


Erikoisefektien määrää ei pidä halveksia. Sen sijaan niitä pitää kiittää siitä, etteivät ne ole liian efektimäisiä. Kaikki näyttää ja tuntuu aidolta, vaikka tiedämme, että asia ei ole niin. Aivan yhtä vähän tulee halveksia näyttelijöitä, jotka tulivat spektaakkeliin mukaan. Kaikki, ja tarkoitan kaikki ovat olleet niin pahuksen sopivia rooleihinsa, että on vaikea nähdä edessään jotakuta vielä sopivampaa näyttelijää. Uusia nimiä sekoitetaan veteraanien kanssa ja tulos on näyttelijöiden osalta yhtä nautittava, kuin visuaalinen kokonaisuuskin. Jankutan tuosta visuaalisesta, mutta tosiasia on, että jokaisella Tolkienia lukeneella on mielessään oma kuva siitä, miltä kaiken pitää näyttää. Me saamme olla osallisia Jacksonin visiosta ja se on ilmiömäinen. Itse nielen sen karvoineen päivineen.

TARU SORMUSTEN HERRASTA: KAKSI TORNIA

TARU SORMUSTEN HERRASTA: KAKSI TORNIA jatkaa sitä, mihin TARU SORMUSTEN HERRASTA: SORMUKSEN RITARIT loppuu. Loppu, joka sai puolet leffasalista hyppäämään kattoon. Jatkoa seuraa ei selvästikään ollut kaikkien mieleen. MATRIX RELOADED sai muuten jokin aika sitten saman reaktion aikaan. Aivan niin kuin ei muka käsittäisi, että trilogia = jatkoa seuraa! Vai kuinka?
Joka tapauksessa näemme viimeisen kohtauksen, jossa Gandalf tippuu syvyyteen Balrogin kanssa, toisesta, laajennetusta kuvakulmasta, musiikin kera, jota ei aivan tunnista ensimmäisestä osasta. Sen jälkeen palaamme ripeästi sinne, missä Frodo ja Sam kamppailevat edelleen ja sinne missä Merry ja Pippin ovat joutuneet vihollishirviön vangitsemiksi. Ja niin edelleen. Mutta ei aivan. Peter Jackson, mies joka aloitti uransa eritasoisten splatterleffojen amatöörikuvaajana, on tätä viekkaampi. Ei vain Jackson, vaan myös kirjoittajat ja tuottajat. He pitävät huolen siitä, että TARU SORMUSTEN HERRASTA: KAKSI TORNIA on yhtä ihmeellinen, kuin TARU SORMUSTEN HERRASTA: SORMUKSEN RITARIT, mutta kuitenkin erilainen. Ja millä tavalla ykkönen eroaa kakkosesta?

Tähden valo voi olla hyvä olla olemassa


Saaga 1 löi meidät ällikällä lähinnä onnistuneiden efektiensä, miniatyyriensä ja digitaalisten hauskuuksiensa takia. Jackson vei kertomuksensa eteenpäin taidokkuudella ja tarjosi tasaisin väliajoin sellaisia huippukohtia, että lattiaa lähentyvien leukojen määrä laskettiin leegioissa. Jackson seurasi tarkasti parrakkaiden ohjaajien (Cameron, Spielberg, Lucas) manuaalia, jossa selvästi ja näkyvästi selvitetään, että yleisö ei pidä epämotivoituneesta tyvenestä, huonoista näyttelijänsuorituksista, tai halvoista efekteistä. Niinpä Jackson ei voinut epäonnistua. Ja sen me olemme kaikki nähneet, vai kuinka. Niin, paitsi sinä, joka periaatteesta valitat aivan kaikesta? ;-)

Saga 2, Tornisaaga, jatkaa samalla polulla, kuin saga 1. Parrakkaiden ohjaajien manuaali luku 3, § 14 toteaa, että ohjaajan täytyy, mikäli tekee jatko-osaa, edelleenkehittää hyvin, mutta varovasti sitä kultaista lehmää, jonka on luonut ja pitää huoli siitä, että sellaista silmänruokaa on tarjolla, jota yleisö ei vielä ole nähnyt, tai ei edes osaa odottaa. Samaten täytyy tempoa nostaa jonkun verran. Niin lukee manuaalissa ja niin teki Peter Jackson.

Paljon itkua ja hammastenkiristelyä löydettävissä.


Actionkohtausten/taistelukohtausten määrä KAKSI TORNIA -elokuvassa on moninkertainen verrattuna SORMUSTEN RITAREIHIN. Silmänruokaa tulee mielenkiintoisten puiden, vaikuttavien maisemien, ja makeiden, digitaalisten efektien muodossa, jotka Blu-ray -resoluutiossa näyttävät naurettavan hyviltä. Laajojen, pyyhkäisevien maisemapanoraamojen lukumäärä on vähentynyt ja lyödäkseen yleisön täydellä hämmästyksellä, loivat he täysin digitaalisen (mutta kuitenkin elävän hahmon näyttelemän, katso bonusmateriaali) hahmon, Gollumin, ja hänestä tuli niin hyvä, että Oscareista ja muista palkinnoista alettiin puhua hurjasti.
Gollum tasapainottaa puutteen kauniisti & suurenmoisesti ja niin kuin se skitsofreeninen olento joka hän/se on, vetää hän osan saagasta alas aika synkkään ja pimeään maailmaan. KAKSI TORNIA on monella tapaa melankolisempi kuin SORMUKSEN RITARIT, vaikka synkeyttä keventäviä ilostuttaviakin hetkiä on. Tämä laajennettu versio lisää myös jonkin verran huumoria, mutta kokonaissävy on edelleen raskas. Ja edelleen jatkuu kultasade Jacksonin päälle, koska KAKSI TORNIA osoittaa, että hän kykenee olemaan kopioimatta itseään ja niitä kohtauksia, jotka nostivat SORMUKSEN RITARIT arvoon arvaamattomaan. Bravo!

Onko KAKSI TORNIA parempi, huonompi, vai tasapäinen verrattaessa SORMUSTEN RITAREIHIN? Vastaus on jylisevä KYLLÄ kaikkiin pisteisiin.

1. KAKSI TORNIA menee suoraan asiaan. Tässä ei ole suuria mahdollisuuksia hahmojen ja ympäristön rauhalliseen tutustumiseen. Siitä huolimatta syventyy Jackson tiettyjen hahmojen historiaan ja siitä me kiitämme häntä. Varsinkin Enternan historia tulee selvemmäksi. Raivoisaa actionia ja päätähuimaavia kuvia alusta loppuun saakka. SORMUSTEN RITARIT sisälsi pitkän intron, ja ne jotka nukahtivat sen puolituntisen aikana, saavat oikeutta. Jackson painaa, ja painaa kunnolla!
2. KAKSI TORNIA ei esitä oikeastaan mitään, jota SORMUSTEN RITARIT ei jo näyttänyt. Efektit ovat erilaisia ja Gollum on ilmiömäinen, mutta ei tunnu siltä, että näkisi jotain ilmiömäistä ensimmäistä kertaa. Uutuuden magia on poissa, jäljellä on vain sisään ajettu moottori, jota piinataan täysillä. Mutta se kestää hyvin.
3. Ne, jotka rakastivat SORMUSTEN RITAREITA tuntevat tuskin itseään vedätetyiksi. KAKSI TORNIA tarjoaa loistavuutta ja eeppisyyttä niin, että liitoksissa natisee. Ne oikotiet, joita Jacksonin on ollut pakko käyttää, eivät tuhoa mitään ja jos haluaa, voi SAAGAN itse asiassa nähdä kolminäytöksisenä, jossa SORMUKSEN RITARIT oli johdanto. KAKSI TORNIA on eri juonien intermezzo ja KUNINKAAN PALUU on Grande Finale.

TARU SORMUSTEN HERRASTA: KUNINKAAN PALUU

Tämä elokuva merkitsee zeniittiä ehkä kaikkein täydellisimmälle elokuvaelämykselle nykyajassa, jossa harvaa leffaa voi pitää edes kilpailijana. Ehkä Avataria teknisesti, mutta sisällöltään, njaa. Tolkienin klassinen mestariteos saa loppujen lopuksi päätöksensä, ihailijat saavat vihdoinkin itkeä tunteilu - ja ilonkyyneleitään oman leffahuoneensa pimeydessä ja Peter Jackson voi, kunnia tallessa, jatkaa elämäänsä. Se, mikä olisi voinut olla varovaisempi loppu menestyksen tyydyttämälle sormusleffakavalkadille, osoittautuu joksikin, jota ei aiemmin ole nähty, ja joka on jo rajapyykki useille elokuvateknisille, ohjauksellisille ja erinäisille tehostekategorioille. BAD TASTEn splatterukko on näyttänyt missä kaappi seisoo ja todistanut, että aiemmin pyylevä mieshenkilö ihmeellisellä aksentilla, hirveällä hiuspehkolla ja rumilla silmälaseilla, maasta maapallon toiselta puolelta, saattoi tulla elokuvateollisuuden kuumimmaksi nimeksi pitkään, pitkään aikaan.

Mordorin hevoset eroavat hiukan Rohanin vastaavista


Jotta voisi antaa oikeudenmukaisen kuvan elokuvasta TARU SORMUSTEN HERRASTA: KUNINKAAN PALUU tulee muistaa, että se ei tarinankerronnan osalta yksittäisenä elokuvana pärjää kovin hyvin. Sillä on edeltäjänsä, sarjan osat 1 & 2 ja se korostaa vain sitä, minkä muut ovat rakentaneet, jotain, jota voidaan pitää hyvänä asiana, kun puhutaan trilogiasta. TARU SORMUSTEN HERRASTA: KUNINKAAN PALUU ei ole mitenkään täydellinen kaikin osin, ei edes pidennettynä versiona, mutta virheettömiä elokuvia ei ole olemassakaan. Minä sen sijaan epäilen, että päivän tarkasteluobjektit tulevat niin lähelle täydellisyyttä kuin vain voi, niin kauan kun meillä ei ole hologrammiteattereita kotona, joten saamme tyytyä perinteiseen elokuvataiteeseen parhaimmillaan, ja tässä BD:nä se ON parasta!
Kriittiset ovat huomauttaneet välillä, että koko trilogia perustuu tietokoneiden, tai miniatyyrien luomien efektien ihastusvoimaan. Minä väitän, että Jackson on tosin käyttänyt enemmän tietokonevoimaa ja erikoistehosteita, kuin kukaan ennen häntä, mutta myös, että hänen elokuvatrilogiansa on kertomus, jossa on suuri sydän keskellä. Niin kuin kuuluukin, luo TARU SORMUSTEN HERRASTA: KUNINKAAN PALUU päätöksen pitkälle kertomukselle ja samalla kertaa meille tarjotaan harvinaislaatuinen audiovisuaalinen orgasmi. Hämmästyttäviä kuvia, koskettava ja jännittävä kertomus ja ääniräjähdys, joka saa silmät vettymään. Ja korvat, mikäli silmät ovat kaukana toisistaan.

Vuoden Revlon-malli


Sen lisäksi näemme näyttelijäntaitoja, jotka saavat parkkiintuneimmankin meistä miettimään, että kuinka täydellinen voi näyttelijäkaarti oikeastaan olla? Kukaan, ja tarkoitan KUKAAN, ei tee huonoa työtä, tai puolinaista näyttämötaiteen näytöstä. Ja jos näistä täytyisi valita paras, on semianimoitu Gollum se, joka vie parhaan taiteilijan palkinnon. Mutta tässäkään en halua erottaa yhtä toisesta, koska kaikki kantavat suuren vastuun toisiaan kohtaan ja tukevat toisiaan uskottavien yksilöiden luomisessa, kuuluivatpa he sitten hyviin, tai pahoihin. Voidaan väittää, että näytteleminen ja dialogi ovat hieman teatraalisia, hieman retroja ja jopa hieman jäykkiä, mutta täytyy muistaa, mitä kertomuksen takana on, nimittäin Tolkienin erittäin runollinen kertomus ja jotakin, jota ei tunnelmaltaan ole ollut helppoa viedä kankaalle. Jackson ja hänen työtoverinsa ovat silti onnistuneet yli kaikkien odotusten. Samalla tavalla, kuin näyttelijäkaarti on saanut uhrata elämänsä osallistuakseen tähän mastodonttitrilogiaan, kuvastaa elokuvan sisältö moraalisesti oikeaa tietä, jossa uhrautuminen ja pysyvä ystävyys kuuluvat kunniasanoihin. Joillakin hahmoista on korostetummat luonteenpiirteet erikoisuuksien, tai erityisen käytöksen saralla, teatraalisia maneereita, tai jopa klichémäisyyksiä, mutta kaikki on suunniteltu luomaan erityinen tunnelma elokuvaan ja erottamaan se suuri määrä näyttelijöitä, joilla on merkitsevä rooli, toisistaan. Kolme vuotta kuvauksia on tehnyt myös sen, että näet näyttelijöiden vanhenemisen, ja tämän voidaan sanoa olevan ultimaattinen metodi saada lisättyä uskottavuutta elokuvatrilogiaan, joka venyy pitkän ajan yli, ja jossa hahmojen elämän täytyy olla täynnä kipua ja koettelemuksia.
Trilogian pidennetyt versiot lisäävät palapeliin paloja, jotka selittävät osan tästä, mutta jotka myös tuovat esille yksityiskohtia ja tilanteita, jotka voivat vaikuttaa hieman hätiköidyltä elokuvassa. Kun Pippin löytää Saurumanin Palantírin kaikennäkevän silmän vedessä, ei elokuvaversio selitä, miksi se on siellä. Tämä erikoisversio sen sijaan kertoo sen, sekä tuo myös Sauronin ja Käärmekielen takaisin kuviin.
Myös kohtaukset vuoren sisällä, jossa kuolleiden armeija painaa, ovat paremmin selitettyjä, pidempiä ja sana pääkallovyöry on jotain, minkä voi huomata. Merirosvot ja heidän lyhyt tarinansa saa hieman enemmän tilaa ja romanttinen liekki syttyy. Tämän lisäksi on muutama muukin kohtaus saanut hieman lisää rakennetta, kehitystä ja parhaiden joukossa on Mustan Portin avaaminen ja Sauronin hymyilevä sanansaattaja.

Peter Jackson antaa meille elokuvan, jossa koko eteläisen pallonpuoliskon koottu viihdytysenergia kulminoituu taisteluun, jonka vertaista ei ole ennen filmillä nähty. Keski-Maan taistelu on visuaalisesti hämmästyttävä, niin on muuten loputkin leffasta. Mahtavista ympäristön maisemista huikeisiin efekteihin, kuin jotkut hirviöt uivat suoraan liiveihin, on TARU SORMUSTEN HERRASTA: KUNINKAAN PALUU unohtumaton elämys. Ja ne oikotiet, joita Jackson on käyttänyt, tai ne virheet, jotka hän on tehnyt, huuhtoutuvat pois, kuin eilispäivän sade, koska lopputulos on niin mahtava. Vahingossa ajattelen muutamia muita trilogioita ja filmisarjoja, jotka ovat alkaneet uskomattoman hyvin, mutta Jacksonin työstä poiketen menettänet voimansa lopussa. MATRIX-trilogia on yksi minun silmissäni täydet pisteet saanut, mutta eikö viimeinen osa kaipaakin sitä energiaa ja uudistusvoimaa, jonka osa 1 antoi meille. KUMMISETÄ- trilogia on ehkä hienoin olemassa oleva elokuvartriologia ilman erikoisefektejä, mutta vaikka osa kolme olikin makuuni, on osalla yksi etumatka, jota ei saa kiinni. STAR WARS alkoi hyvin, mutta uudet osat teilataan konossöörien toimesta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Mutta sarjassa onkin kuusi osaa, kuuluuko se arvostella silloin sarjana? Minun mielestäni kyllä, mutta selvää on, että osat täytyy arvostella erillisinä osina kun ne ilmestyvät. Nyt minun on vaikeaa arvioida yhtä niistä ajatelmatta muita. INDIANA JONES on selvinnyt hyvin, mutta kyllähän osa yksi oli parempi, kuin osa kolme? Ja nelonen? Jaa, mutta sarjana arkeologin seikkailuista edelleenkin vaikka kuinka hyvä.

Ruotsalaiset hammaslääkärit suosittelevat Colgatea


Tarkoittako tämä sitä, että Steven Spielberg, George Lucas, Coppola ja Wachowsky-veljekset/sisarukset ovat sitkeämpiä, tai huonompia ohjaajia, kuin Peter Jackson? Ei, kysymys on visiosta ja Jacksonin visio ei aina ole liioin ollut vedossa sekään. Kysymys on, vision lisäksi, kestävyydestä, johdonmukaisesta toiminnasta visiota kohtaan, hyvästä tuottajasta, hyvästä käsikirjoittajasta, rahasta, näyttelijöistä, kameraoperaattoreista, juoksupojista, cateringista, yhteisöllisyydestä jne. Kaikkien yksityiskohtien tulee natsata, jotta lopputulos olisi täydellinen. Jacksonilla on ollut visionsa lisäksi onni työskennellä niiden kanssa, jotka ovat yhdessä hänen kanssaan luoneet TARU SORMUSTEN HERRASTA-trilogian, eikä nyt saa halveksia alkuperäiskirjailijan panosta, kuvittajan visioita, tai vain sitä faktaa, että elokuvatrilogia ilmestyy juuri nyt, kun kiinnostus fantasiaa ja massiivisia kohtauksia kohtaan ovat katossaan. Toisessa ajassa tämä olisi ehkä upottanut New Line Cineman. Ken tietää, mutta saamme olla kiitollisia siitä, että elokuvayhtiöllä nyt on ylimääräistä rahaa voidakseen antaa meille elokuvia, joista nauttia. Ja lopuksi on Jacksonilla ollut mahdollisuus filmata kaikki osansa samanaikaisesti. Se merkitsee tässä yhteydessä kokolailla paljon.

Lopettelen nyt surullisin mielin, jälleen kerran, Sormustarun I, II, III katsomisen, koska nyt ei ole mitään yhtä suurta ja mahtavaa tulossa pitkään aikaan. Vaikka supernörteillä on vielä toivoa. Jackson on vauhdissa The Hobbitin kahden osan kanssa, ja hänellä on sormensa syvällä Tintin kertomuksissa. Sen pitäisi tyydyttää fantasianörtit ja digihurahtaneet.

Voiko tämä olla viimeinen ja ultimaattinen julkaisu Taru Sormusten Herrasta? Ehkä joku näprää kasaan superspesiaalin, director's cut extraordinarien, ja jos niin käy, näemme ehkä boksin, joka maksaa 2000 euroa, sisältää säilötyn ruohontupsun Uudesta-Seelannista, palan örkkilateksia kehystettynä rajoitetun erän keräilytauluna tekomithrilistä, Jacksonin nimmarilitografian, kirjan kuinka boksin magneetti tehtiin, Wellingtonin turisti-infon muovipienoismallin, sekä 12 levyä filmiä, 23,5 tuntia ja 22 levyä bonusmateriaalia sisältäen kaiken, mitä Jackson ja hänen porukansa on koskaan filmannut. Sekä dokumenttilevyn siitä, kuinka se on mahdollista, että joka toinen Ruotsissa syntynyt vauva 2000-luvun puolessa välissä on nimeltään Viggo, tai Arwen, ja kuinka Uuden-Seelannin turistielinkeino nykyään kukoistaa parhaiten maailmassa, sekä sisäpiirin kurkistuksen vuoden firmajuhlaan New Line Cinemalla, jossa Jackson on todennäköisesti edelleen jumala.

© Janne Ahlgren

2012-08-16 00:38
janstein: Olipas siinä aivan mielettömän hienot arvostelut!!! Kiitos ja kumarrus. ps. nyt vasta näpit syhyykin että koskas se posti-Pate ton boxin mulle kotiin kantaakaan..:)
2015-06-18 00:06
jarith: Erittäin hyvä ja PITKÄ arvostelu. Mutta mitä tulee taaasen tuohon Bluray Extended versioon niin pikku moitteen sana tuosta boxista. Odotin, että LOTRit olisi sisältänyt myös teatteriversiot kuten on DVD Extended versiossa jossa sai valita, että katsotko teatterin vai extended. Samoiten oli DVD limited versioissa. Ja toinen napina on se, että oletin, että tästä bluraysta olisi löytynyt myös Howard Shore - Creating The Lord Of The Rings Symphony DVD ja Capturing Movie Memories - The Gollum (Taru Sormusten Herrasta) DVD plus 46 sivuinen kirja. Jotka olivat LOTRin Extended Collectors edition versioissa. Jos nämä olisivat olleet mukana niin voisi sanoa, että TÄYDELLISIN LOTR Bluray kokoelma.

Asiakaspalvelu


Discshop Alandia AB

Uutiskirje

Facebook

Liity faniksemme Facebookissa ja pysyt ajan tasalla! Tykkää meistä Facebookissa

Suomen Varmakauppa

Sertifioitu luotettava verkkokauppa Lue lisää

11:30

Tilaa ennen 11:30 - Tilauksesi lähetetään samana päivänä.

Valikoimissa yli

13 000 elokuvaa
3 000 peliä

Bonusohjelma

Tähtitarjoukset huippuasiakkaille! Lue lisää

Avoin kauppa

14 päivän palautus ja vaihto-oikeus. Lue lisää
© 2005-2021 Discshop Alandia AB | Y-tunnus: 1932506-7 | Cookies
SF Anytime | Adlibris | Discshop.se