Elokuva- ja TV-opas

Draama vuodelta 2013 ohjaus Terry Gilliam pääosissa Christoph Waltz ja Mélanie Thierry.

3.0 - Arvostelu: Päivi Laajalahti

Juoni/Käsikirjoitus:

Näyttelijät:

Ohjaus:

DVD-tuotanto:

Musiikki:

Zero Theorem (Blu-ray) (arvosteltu)

Loppu

The Zero Theorem (Tuonti Suom.Teksti)

Osta

9,95€

"Ohjaajansa näköinen Terry Gilliam -dystopia kurkistaa elämän tarkoitukseen"

Brittiläisen Monty Python -komediaryhmän ainoana amerikkalaissyntyisenä jäsenenä uransa aloittaneella Terry Gilliamilla on ollut viime vuosina epäonnea elokuviensa suhteen. Ikuisuusprojekti The Man Who Killed Don Quixote on edelleen "työn alla", eivätkä muutkaan hänen nykytuotannoistaan ole olleet samanlaisia menestyksiä kuin vaikkapa Brazil (jonka käsikirjoituksesta Gilliam on saanut toistaiseksi ainoan Oscar-ehdokkuutensa 1986) tai 12 apinaa vuodelta 1995. Vuonna 2009 ilmestynyt The Imaginarium of Doctor Parnassus jopa uhkasi jäädä kesken keskeisessä roolissa nähtävän Heath Ledgerin menehdyttyä elokuvan kuvausten aikana.

Gilliam on aina ollut elokuvantekijänä oman tiensä kulkija ja hänen elokuvissaan käsitellään usein yhteiskunnallisia ongelmia tieteiselokuvan keinoin. Hänen uusin elokuvansa on niin ikään kategorioitavissa tieteisfantasiaksi ja Gilliamin kädenjälki näkyy siinä vahvana.

Elokuvateatterikierroksen Suomessa väliin jättänyt Zero Theorem sijoittuu Lontoolta näyttävään tulevaisuuteen, missä Christoph Waltzin esittämä hiukseton ja kulmakarvaton tietokone-ekspertti elää omassa ylhäisessä yksinäisyydessään työskennellen kasvottomalle yritykselle ja odottaen salaperäistä puhelinsoittoa.

Waltzin Qohen on sisäänpäinkääntynyt introvertti, joka esimiehensä (David Thewlis) avustuksella saa mahdollisuuden loistaa saadessaan yrityksen Managementilta (Matt Damon) tehtävän selvittää Zero Theorem, nollateoria, jolla voidaan todistaa elämän tarkoitus (tai ainakin jotain sinne päin). Tehtävä on mahdoton ja Qohenin pää alkaa pimahtaa. Avuksi rientää Melanie Thierryn esittämä seksityöläinen ja salaperäinen, nuori Bob (Lucas Hedges). Sivurooleissa vilahtaa tuttuja kasvoja Tilda Swintonista Ben Whishawiin.

Zero Theorem on visuaaliselta ilmeeltään tuttua Gilliamia. Se kuhisee käsin kasaan kyhätyn näköisiä teknisiä härveleitä, televisioruutuja, neonvärejä sekoitettuna dystooppiseen rähjäisyyteen. Se näyttää kuin tohtori Parnassuksen värikäs maailma olisi sekoitettu Brazilin tieteisnäkymään ja koko paketti paiskattu tulevaisuuden ränsistyneeseen Lontooseen.

Juuri tämä visuaalisen omaperäinen tyylikkyys tuo Zero Theoremiin kiehtovan elementtinsä. Qohen asuu autiossa kirkossa teknisten vimpaintensa ja kolhiintuneen Jeesus-patsaan keskellä. Vanha kirkko on avoin, kaunis tila, vaikkakin ränsistynyt. Se on tietyllä tavalla myös Qohenin vankila, johon hän on itse itsensä teljennyt, odottamaan puhelinsoittoa, jota ei koskaan ehkä tule.

Dystooppisesta asetelmastaan huolimatta Zero Theorem tuntuu erittäin ajankohtaiselta: meistä moni pyörittelee mielessään turhia asioita, tekee työtä, jolla ei ole merkitystä, koko ajan odottaa jotakin muuta, ja unohtaa elää. Yhteiskunnallisesta kritiikistään huolimatta elokuvan tarina jää tasapaksuksi, vailla varsinaisia nousuja ja laskuja. Käsikirjoitus on täynnä kiinnostavia ideoita ja alkuja, mutta niitä ei saada vietyä loppuun saakka. Edes elokuvan hahmoista ei tunnu saavan kunnolla otetta, aivan kuin ne kumipuvuissaan lipsuisivat koko ajan otteestamme.

Blu-rayllä on perinteistä lisämateriaalia kulissien takaisista koosteista visuaalisten efektien, lavastuksen ja puvustuksen suunnitteluun. Yksinomaan blu-rayllä on lisäksi kuusi koostetta eri lokaatioista, Lontoon elokuvafestivaaleilla tehty Q&A Terry Gilliamin kanssa sekä The Rats -kooste.

© Päivi Laajalahti

• Kommentoi