Elokuvablogi - Discshop.fi http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi Elokuvablogi - Discshop.fi fi Juhannusviikon leffauutuuksia https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/juhannusviikon_leffauutuuksia/B2328


Juhannusviikolla julkaistaan kotiteatteriversiona kaksi erittäin mielenkiintoista mutta keskenään erilaista elokuvaa. Toinen niistä on Joe Wrightin ohjaama historiallinen draamaelokuva Synkin hetki (Darkest Hour), josta pääosassa nähtävä Gary Oldman voitti sekä miespääosan Golden Globen että Oscarin.

Synkin hetki sijoittuu Toisen maailmansodan alkuhetkiin, jolloin Britannian hallitus oli alkaneen sodan vuoksi myllerryksessä. Tätä myllerrystä perkaamaan nimitettiin pääministeriksi Winston Churchill - jota elokuvassa siis esittää Oldman.

Elokuvassa keskitytään niihin hetkiin, jolloin Saksa uhkaa Euroopan valloituksen jälkeen porskauttaa Englannin kanaalin yli valloittamaan myös Britannian. Tilannetta tukaloittaa se, että lähes koko Britannian armeija - 300 000 brittisotilasta - on motissa Ranskan rannikolla Dunkerquen rannalla.

Christopher Nolanin ohjaama Dunkirk kertoo samasta hetkestä, mutta sotarintaman näkökulmasta. Synkimmässä hetkessä puolestaan painitaan sotaan liittyvien poliittisten päätösten parissa Westminsterissä.

Nämä kaksi hyvin erinäköistä elokuvaa voikin katsoa mielenkiintoisena double-featurena: Synkin hetki Dunkirkin esiosana.

Toinen kiinnostava uutuus on elokuva elokuvan tekemisestä. James Francon Oscar-ehdokkuuden arvoisesti ohjaama ja tähdittämä The Disaster Artist kertoo "maailman huonoimman elokuvan" eli Tommy Wiseaun ohjaaman The Roomin tuotannosta. Franco esittää elokuvassa itse Tommya ja hänen veljensä Dave Franco tämän yhteistyökumppania Greg Sesteroa.

The Disaster Artist kertoo siitä, kuinka aloitteleva näyttelijä Greg Sestero tapaa omalaatuisen Tommy Wiseaun, joka ehdottaa Gregille yhteisen elokuvan tekoa. Tommy ei tiedä elokuvan teosta mitään, mutta rahaa hänellä kuitenkin tuntuu olevan. Miesten välille kasvaa yhteistyökumppanuuden lisäksi jonkinasteinen ystävyys. Tommy on kuitenkin lievästi sanottuna outo tapaus, mikä rassaa miesten välejä ja uhkaa myös koitua heidän elokuvansa turmioksi.

Vuonna 2003 valmistunut The Room on niin huono elokuva, että se on vuosien saatossa noussut kulttielokuvaksi, jota näytetään edelleen vakituiseen elokuvafestivaaleilla. The Disaster Artistissa The Roomin kohtaukset on luotu kuva kuvalta samoiksi, mikä lisää autenttisuuden tuntua. Lisäksi Franco on erikoisen Tommyn roolissa suorastaan loistava.

Jos Tommy Wiseau on jäänyt tuntemattomaksi, kannattaa kaivaa muutama video hänestä YouTubesta katseltavaksi. Niiden sekä tietenkin itse The Roomin valossa The Disaster Artist on erittäin mielenkiintoinen ja myös traagisen hauska elokuvatapaus.

-Helinä Laajalahti



]]>
2018-06-16
Viiden tähden rakkaustarina https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/viiden_tahden_rakkaustarina/B2326


Tiedättekö mikä on epäreilua? Se, että ei koko talvena sairastanut yhtään flunssaa ja kun kesä tulee - pam! - kesäflunssa iskee eikä suostu pois lähtemäänkään. Vie voimat ja kestää kuin nälkävuosi, ei tunnu talttuvan vaikka mitä poppaskonsteja apteekin hyllyjen antimien lisäksi kokeilisi.

Olin muutaman päivän Irlannissa reissussa tuon samaisen flunssan kourissa, ja kuulkaa lapset, välttäkää lentomatkailua flunssassa! Se nimittäin sattuu ihan himputisti korviin ja poskionteloihin. Irlanti oli kuitenkin oikein mukava ja etenkin Game of Thronesin ystäville suositeltava matkakohde - sarjastahan on noin 80 % kuvattu Pohjois-Irlannissa ja siellä ne olivat jälleen kameroidensa kanssa pyörimässä ja teitä tavallisilta ihmisiltä kuvaustensa takia sulkemassa. Viimeistä tuotantokauttahan tuosta maailman suurimmaksi kasvaneesta tv-sarjasta nyt kuvataan.

Täällä kotimaan suunnalla on juuri julkaistu kotiteattereihin yksi suurimpia suosikkejani viime vuodelta. Ja uskokaa tai älkää, kyseessä on vieläpä romanttinen elokuva. Toiminnasta ja fantasiasta pitävä leffabloggarinne nimittäin vallan herkistyi tämän elokuvan viime syksynä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla nähdessään.

Kyseessä on Luca Guadagninon (A Bigger Splash) ohjaama Call Me by Your Name. Sen tarina sijoittuu 1980-luvun Italiaan, missä asuva amerikkalaisprofessori (Michael Stuhlbarg) saa kesäassistentikseen salskean Armie Hammerin. Arrogantilta tuntuva nuorukainen aiheuttaa hämmennystä professorin teini-ikäisessä pojassa (Timothée Chalamet) ja saa tämän pohtimaan omaa seksuaalisuuttaan.

Call Me by Your Name on ihastuttava coming of age -draama, jossa on elämää suuremman rakkaustarinan aineksia. Teini-iän kesäinen ensirakkaus on aina jotain niin viatonta ja herttaista, ja tämän Guadagnino tavoittaa mestarillisesti. Koskettava ja kaunis rakkaustarina pitää myös sisällään mainion suhteen lapsen ja tämän vanhempien välillä.

Elokuva oli tänä keväänä neljän Oscarin ehdolla ja käsikirjoittaja James Ivory voitti niistä yhden (sovitettu käsikirjoitus, elokuvahan pohjautuu André Acimanin kirjoittamaan romaaniin). Triviatiedon ystäville tiedoksi, että Ivory on nyt vanhin Oscar-voittaja, sillä hän oli palkinnon saadessaan 89-vuotias. Onkin viehättävää ajatella, ettei romantiikka aina kuole ihmisten ajatuksista iän karttuessa, vaan jopa lähes 90-vuotias voi kirjoittaa tarinan teini-ikäisen näkökulmasta uskottavalla tavalla.

Call Me by Your Name on koskettava, mutta samalla herttainen rakkaustarina aikuiseksi kasvamisen aikana. Se ei raasta samalla tavalla vereslihalle kuin vaikkapa Ang Leen ohjaama Brokeback Mountain, vaan siinä on jotain samaa viatonta lämminhenkisyyttä kuin brittidraamassa God's Own Country, jota myös voin lämpimästi suositella rouheiden, keskiöönsä miespuolisia hahmoja ottavien rakkaustarinoiden ystäville.

-Helinä Laajalahti

]]>
2018-06-14
Uskomattomat tositarinat - Molly's Game https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/uskomattomat_tositarinat_mollys_game/B2325


Elokuva on siitä viehättävä taiteen muoto, että sen myötä voi päästä seuraamaan täysin sepitettyjä fantasiatarinoita. Mutta monesti tuotakin mielenkiintoisempaa on nähdä kerrottuna uskomattomiin tositapahtumiin pohjautuva tarina elokuvamuodossa, etenkin jostain sellaisesta aiheesta, joka on ennestään täysin tuntematon.

Mestarillisen Aaron Sorkinin käsikirjoittama ja ohjaama Molly's Game kertoo tällaisen tarinan. Se pohjautuu Molly Bloomin kirjoittamaan, omaan elämäänsä pohjautuvaan kirjaan ja kertoo naisesta, joka tahdonvoimallaan käänsi elämänsä suunnan täysin.

Molly Bloom oli nuorena olympiatason hiihtourheilija, päämäärätietoinen ja periksiantamaton nainen, jonka urheilu-ura katkesi vakavaan onnettomuuteen. Paranemisensa jälkeen hän suuntasi Hollywoodiin etsimään elämälleen uutta suuntaa ja päätyi lopulta pokerin pariin. Pian päättäväinen nuori nainen nousi Hollywoodin pokerikuningattareksi järjestämällä luksusluokan yksityisiä pokeriturnauksia kuuluisuuksille.

Elokuvassa Bloomia esittää Jessica Chastain, hänen juristiaan Idris Elba ja Kevin Costner pyörähtää Mollyn isän roolissa.

Molly's Game on niitä elokuvia, jotka tyydyttävät tirkistelyn tarvetta, sillä sen myötä pääsee kurkistamaan johonkin kulissien takana käytävään ja tavalliselta ihmiseltä salaiseen elämään. Hieman samaan tapaan kuin vaikkapa Martin Scorsesen ohjaama ja Leonardo DiCaprion tähdittämä The Wolf of Wall Street, joka antoi tavallisille ihmisille mahdollisuuden seurata ihmisen nousua Wall Streetin superrikkaaksi.

Molly Bloom sattui olemaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja hänellä oli rohkeutta ja päättäväisyyttä alkaa vetelemään sopivista naruista. Tosin, kuten Bloomkin sai todeta, menestys ei välttämättä ole ikuista.

Elokuvassa draamaan sekoittuu kiehtovaa jännitystä. Suositellaan uskomattomista tositapahtumista kiinnostuneille katsojille!

-Helinä Laajalahti

]]>
2018-06-10
Discshop Filmclub - kesäkuun 2018 kerholeffat https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/discshop_filmclub_kesakuun_2018_kerholeffat/B2323 Discshop Filmclubin kesäkuun 2018 kerholeffat ovat tässä! Filmclubiin kuulumalla saat viiden Kuukauden elokuvan ostamisen jälkeen kuudennen Kuukauden elokuvan ilmaiseksi. Kerhossa ei ole sitoutumispakkoa, eli sinulle ei lähetetä mitään automaattisesti, vaan itse valitset juuri ne elokuvat mitä itse tahdot.

Kesäkuussa Kuukauden elokuvia on tarjolla seitsemän vaihtoehtoa:

Toiminta / sci-fi: Labyrintti - Tappava lääke


James Dashnerin kirjoittamaan The Maze Runner -fantasiakirjatrilogiaan pohjautuva elokuvatrilogia on nyt saatu päätökseen. Viimeisessä osassa nimeltä Labyrintti - Tappava lääke Thomas (Dylan O'Brien) ja muut aukiolaiset huomaavat olevansa keskellä tähän asti vaarallisinta seikkailua. He murtautuvat sisälle salaiseen WCKD-järjestön kontrolloimaan kaupunkiin.

Trilogian vauhdikkaassa, Wes Ballin ohjaamassa päätösosassa labyrintista ulos pääsemisen sijaan on löydettävä keino päästä takaisin sisään.



Toiminta / sci-fi: Black Panther


Marvel-seikkailun Black Panther pääosassa nähdään Chadwick Bosemanin esittämä T'Challa. Hän palaa elokuvan Captain America: Civil War tapahtumien jälkeen taas kotiin Afrikkaan, eristyneeseen mutta teknisesti edistykselliseen Wakandaan ottaakseen paikkansa maan kuninkaana. Kun vanha vihollinen ilmaantuu kuvioihin, T'Challasta otetaan mittaa sekä kuninkaana että supersankari Black Pantherina hänen tempautuessaan mukaan taisteluun, jossa pelissä on sekä Wakandan että koko maailman kohtalo.

Ryan Cooglerin ohjaamassa supersankariseikkailussa Bosemanin lisäksi nähdään mm. Letitia Wright, Lupita Nyuong'o, Danai Gurira, Michael B. Jordan, Martin Freeman ja Andy Serkis.



Kauhu / trilleri: Beck 38 - Djävulens Advokat


Ruotsalaisen Beck-dekkarisarjan 38:ssa osassa mies saapuu ravintolaan ja tiedustelee paikan omistajaa. Lyhyen sanaharkan jälkeen omistaja ammutaan ja murhaaja pakenee paikalta. Murha näyttää liittyvän jengien erimielisyyksiin, ja kaikki paikalla olleet silmännäkijät tuntuvat pelokkailta eivätkä omien sanojensa mukaan muista tapahtuneesta mitään.



Draama: Fifty Shades Freed


Jamie Dornan ja Dakota Johnson palaavat rooleihinsa Christian Greynä ja Anastasia Steelenä elokuvassa Fifty Shades Freed, joka pohjautuu kansainvälisen menestysromaanitrilogian kolmanteen osaan.

Vastavihityt Christian ja Ana uskovat jättäneensä menneisyytensä salamyhkäiset hahmot taakseen ja vaalivat erottamatonta yhteyttään ja nauttivat luksuselämästään. Mutta juuri kun Ana astuu rooliinsa rouva Greynä ja Christian oppii nauttimaan vakiintuneesta elämästään, uudet uhkat saattavat vaarantaa heidän onnellisen loppunsa jo ennen kuin se alkaa.

Yltiöromanttisen trilogian päätöselokuvan on ohjannut edellisen elokuvan tapaan James Foley.



Draama: Veljeni vartija


Veljeni vartija kertoo erottamattomista veljeksistä ja suomalaisen musiikin nimekkäimpiin tähtiin kuuluvan artistin torjutusta rakkaudesta. Siitä, mitä vaatii, että murtaa kirouksen ja ottaa elämänsä omiin käsiinsä.

Cheek on ensimmäinen ja ainoa kotimainen artisti, joka on myynyt loppuun Helsingin Olympiastadionin. Kahdesti. Cheek on myös Suomen Spotifyn striimatuin artisti ja palkittu useilla Emma-palkinnolla. Jukka-Pekka Siilin ohjaamassa elokuvassa pääosaa esittää tuplaroolissa Antti Holma.



Komedia: Downsizing


Mitä jos tutkijat keksisivät yllättävän ratkaisun liikakansoitukseen: ihmisten kutistamisen vaaksan mittaisiksi? Alexander Paynen ohjaamassa elokuvassa Downsizing norjalaiset tiedemiehet tekevät läpimurron ja ihmiskunta päätetään muuttaa lilliputeiksi 200 vuoden siirtymäajalla. Pian ihmiset huomaavat, miten minimaailmassa pienetkin tulot riittävät helposti hulppeaan elämään.

Paremman tulevaisuuden toivossa myös aivan tavallinen mies Paul Safranek (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audrey (Kristen Wiig) päättävät jättää hektisen arkensa Omahassa ja antaa kutistaa itsensä asettuakseen pienoismaailmaan asumaan. Päätös johdattaa heidät elämän mullistaviin seikkailuihin.



Koko perhe ja lapset: Coco


Disney-Pixarin animaatioelokuvassa Coco musiikki on ollut nuoren Miguelin suvussa kiellettyä jo monen sukupolven ajan, mutta silti poika unelmoi muusikon urasta idolinsa Ernesto de la Cruzin innoittamana. Salaperäisen tapahtumaketjun seurauksena Miguel päätyy värikkääseen Kuolleiden maahan, missä hän tapaa vastustamattoman veijarin nimeltä Hector. Yhdessä he lähtevät huikeaan seikkailuun selvittämään todellista tarinaa Miguelin suvusta.

Lee Unkrichin (Toy Story 3) ohjaama, värikäs ja herttainen animaatio oman tiensä löytämisestä palkittiin parhaan animaatioelokuvan Gloden Globella ja kahdella Oscarilla (paras animaatio ja paras laulu).



INFO: Mikä Filmclub?

Discshop Filmclub on kerho kaikille elokuvien ystäville ympäri Suomen. Voit aktivoida klubin omasta Discshop-profiilistasi kirjautumalla sisään.

Kerhossa ei ole sitoutumisvelvoitteita. Kun ostat viisi (5) kuukauden elokuvaa, saat kuudennen (6.) elokuvan veloituksetta. Tarjous koskee vain valittuja Kuukauden elokuvia.

]]>
2018-06-06
Kun leipääntyminen iskee katsojaan https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/kun_leipaantyminen_iskee_katsojaan/B2322


Uusin Star Wars -elokuva Solo on floppaamassa katastrofaalisesti. Elokuva teki kotimaassaan Yhdysvalloissa avausviikonloppunaan budjettiin ja hypeen nähden suorastaan surkean tuloksen (84 miljoonaa dollaria). Viimeaikaisista ensi-illoista jopa flopiksi julistettu Justice League menestyi ensimmäisenä viikonloppunaan paremmin (93 miljoonaa dollaria).

Tulos ei sinänsä ole kummallinen, sillä Star Wars -elokuvia on julkaistu viime vuosina niin tiheään tahtiin, että katsojien keskuudessa on voinut iskeä leipääntyminen. Lisäksi elokuvan tuotannon aikaisista haasteista puhuttiin paljon, eikä pääosaa näyttelevä Alden Ehrenreich ollut kaikille mieleen. Elokuva myös julkaistiin hyvin lähellä kassamagneetteja Avengers: Infinity War ja Deadpool 2.

Toisaalta Han Solo on yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia ja varmasti myös rakastetuimpia elokuvahahmoja. Hänen nuoruudestaan kertova elokuva olisi voinut kiinnostaakin katsojia.

Veikkaan, että neljännen Avengers-elokuvan jälkeen Marvel-spektaakkeleille käy samoin. Infinity War oli hirmuinen menestys ja uskon nykyisen Avengers-jatkumon päättävän Avengers 4:n olevan menestys myös. Mutta muut Marvel-seikkailut, kuten nyt vaikkapa seuraavaksi tulossa olevat Ant-man 2 ja Captain Marvel, arvelen, että niiden kohdalla katsojien kiinnostuksen väheneminen alkaa näkyä.

Vaikka kuinka fanittaisi jotakin tiettyä asiaa, samantyyppisen tarinan näkeminen kerta toisensa jälkeen alkaa vaikuttaa. Siitä ei jaksa enää kiinnostua samaan tapaan kuin muutama vuosi aiemmin. Lisäksi kaiken tutun keskelle on vaikea keksiä tarpeeksi jotain uutta, että katsojia jaksaisi kiinnostaa katsoa jatko-osa toisensa perään.

Joskus tarinan pariin palaaminen uusin ideoin pitkän aikaa alkuperäisten elokuvien jälkeen onnistuu. Näin kävi esimerkiksi Jurassic Parkin ja Jumanjin tapauksessa. Leipääntyminen, väsähtäminen, kiinnostuksen notkahdus on kuitenkin todellinen monen pitkään jatkuneen elokuvasarjan tapauksessa. Esimerkkinä nyt vaikkapa Terminator- ja Alien-saagat.

Sama pätee tv-sarjoihin. Vaikka kuinka olisi pitänyt jostakin sarjasta ensimmäiset kolme tuotantokautta, vuosikausia saman asian tahkoaminen alkaa joskus tuntua tylsältä. Fanisuosikki The Walking Deadin on nyt kerrottu notkahtaneen pahasti ja keskeisten näyttelijöiden poistuvan sarjasta seuraavalla, yhdeksännellä tuotantokaudella. Omalla kohdallani TWD on muuttunut sarjaksi, jonka uuden kauden saatan katsastaa siinä vaiheessa, kun se julkaistaan dvd/bd:llä, mutta en enää odota kieli pitkällä uusia jaksoja.

Sama pätee ihan mahdottoman pitkäksi jo paisuneeseen Supernaturaliin, joka aikoinaan oli yksi suurimpia suosikkejani. Enää en odota uutta kautta, mutta jos saan sen dvd:llä käsiini, huomaan maratoonaavani kauden suhteellisen helposti läpi. Ystäväni, joka aikoinaan esitteli minulle koko Supernaturalin, ilmoitti jättävänsä kauden nyt kuluvan kauden aikana. Vaikka aikoinaan sanoi seuraavansa sarjaa (katkeraan) loppuun saakka.

Kiinnostus ei pysy yllä ikuisuuksia ja jotain uutta pitää aina keksiä. Onneksi uusien tv-sarjojen tapauksessa ei ole ongelmaa siitä, etteikö jotain uutta katsomista olisi tarjolla, kun entinen alkaa kyllästyttää. Niin valtava on tarjonta nykyisin, ja erinomaista laatua vielä.

Mihin elokuva- tai tv-sarjoihin sinulla on iskenyt väsymys ja olet jättänyt ne kesken?

-Helinä Laajalahti

]]>
2018-06-03
Dinoja! Piristämään alkukesän lämmöstä sulaneita aivoja https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/dinoja_piristamaan_alkukesan_lammosta_sulaneita_aivoja/B2320


Alkukesä on ovela vuodenaika, sillä se tunkeutuu ihmiseen jotenkin salakavalasti. Jotkut sanovat olevansa pirteämpiä, kun valoa on enemmän. Vaikka tietyllä tavalla lisääntynyt valo totta kai piristää, itselleni kesän lämpö kuitenkin aiheuttaa päinvastaisen efektin - väsyttää aivan vietävästi.

Olen aiemminkin huomannut juuri alkukesästä selkeän notkahduksen siinä, miten paljon katson televisiota. Elokuvien ja tv-sarjojen katsomatta jättäminen ei kuitenkaan omalla kohdallani johdu siitä, että kirmailisin ulkona auringossa. Huomaan vaan olevani niin väsynyt ja lämmöstä raukea, etten jaksa avata televisiota ja keskittyä mihinkään sieltä tulevaan. Kirjan lukeminen on hiljaisempaa ja rauhallisempaa, niinpä viime viikonloppunakin istuin sohvalla kirja kädessä.

Leffanörttikin näköjään kaipaa joskus taukoa, että taas jaksaa. Tuleeko teille vastaavia kausia, ettei elokuvia vaan kertakaikkiaan huvita katsoa?

Katsoin kuitenkin työn puolesta (ihan kauheeta tää mun työ ;-) ) muistin virkistämiseksi Steven Spielbergin ohjaaman, vanhan kunnon Jurassic Parkin. On niin mainiota, miten jotkut elokuvat eivät vaan tunnu vanhentuvan. Jurassic Parkissakin on se suuri todennäköisyys, että vuosien päästä sen katsominen olisi huvittavaa. Kyseessä on kuitenkin efektipainotteinen seikkailuelokuva, joissa tekniikan vanhenemisen näkee harmillisen selvästi. Joskus jo kymmenenkin vuotta vanha elokuva näyttää nyt katsottuna vanhentuneelta.

Jurassic Park vetäisee kuitenkin edelleen mukaansa ja sen dinosauruksetkin näyttävät edelleen ihan hyviltä, aidoilta jopa. Näin vuosikymmentenkin päästä se on edelleen erinomainen seikkailuelokuva.

Pitäisi katsastaa ne jatko-osatkin, koska niistä on hatarammat muistikuvat. Tuota ensimmäistä elokuvaa nyt on ymmärrettävästi tullut eniten katsottua.

Ensi viikolla on sitten taas seuraavan uuden dinoelokuvan vuoro kun Jurassic World: Fallen Kingdom tulee Suomessakin ensi-iltaan. Edellinen Jurassic World oli oikein toimivaa jatkoa noille aiemmille Jurassic Park -elokuville ja toivon, että tämä uusikin on tehty samalla tavalla ajatuksen kanssa.

Jurassic World 2:n on muuten ohjannut erinomainen J.A. Bayona, joka on aiemmin ohjannut mm. Orpokodin, A Monster Calls -satuelokuvan sekä Thaimaan tsunamista kertovan The Impossible. Edellisen elokuvan Chris Pratt ja Bryce Dallas Howard palaavat keskeisiin rooleihinsa ja tokihan mukana nähdään myös Jeff Goldblumin legendaarinen Ian Malcolm.

-Helinä Laajalahti

]]>
2018-05-30
Solon ihan kiva soolo https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/solon_ihan_kiva_soolo/B2319


Oli aika, jolloin uusia Star Wars -elokuvia odotettiin kieli pitkällä vuosikausia. Jossain vaiheessa kuviteltiin, ettei niitä uusia enää tulekaan ja hihkuttiin suurin piirtein riemusta, kun sellainen sitten olikin tulossa. Mutta nyt kun Star Warseja julkaistaan elokuva vuodessa, ei niistä enää jaksakaan samalla tavalla innostua kuin ennen.

Ajatus nuoren Han Solon elokuvasta kuulosti lievästi kiinnostavalta aluksi, vaikkakin epäilinkin, mitenkähän kukaan toinen näyttelijä voisi astua Harrison Fordin legendaarisiin saappaisiin. Kun lopulta istuin elokuvateatterin penkissä ja odotin alkutekstejä, huomasin tuntevani oloni hyvinkin välinpitämättömäksi. En odottanut tulevalta elokuvalta mitään ja huomasin ajattelevani, että jos elokuva on hyvä niin hyvä niin, mutta jos se on huono, tuskin sekään minua harmittaa.

Onko Star Wars -elokuvista tullut siis tusinatavaraa, jotka voi ohittaa olankohautuksella?

Itsenäisten (tai ainakin itsenäisempien) Star Wars -elokuvien joukossa seuraavaksi on ymmärtääkseni suunnitteilla elokuva Obi-Wanista sekä Boba Fettistä. Obi-Wanin elokuva kuulostaa sinänsä mielenkiintoiselta, jos mukaan saadaan Ewan McGregor. Myös nuoren prinsessa Leian noususta kapinallisten johtajaksi olisi mielenkiintoista nähdä oma elokuvansa. Luken nuoruudesta kertova elokuva puolestaan saattaisi kääntyä nuoren Anakin Skywalkerin tyyppiseksi tarinaksi, joten se voidaan puolestaan suosiolla jättää väliin.

Solo: A Star Wars Story on nyt elokuvateattereissa. Se kertoo meille vastaukset kysymyksiin kuinka Hanista ja Chewbaccasta tuli parhaat ystävykset, kuinka Han sai haltuunsa Millennium Falconin ja kuinka hän onnistui lentämään Kesselin reitin alle 12 parsekin. Elokuva on sikäli siis ihan kiva lisä Star Wars -universumiin, mutta siitä on hirveän vaikea todella innostua.

Innostuminen liittyy ennemminkin siihen, että suomalainen Joonas Suotamo esittää legendaarista Chewbaccaa oikein ansiokkaasti. Solossa Chewbacca pääsee ensimmäistä kertaa Star Wars -elokuvien historiassa kunnolla vauhtiin ja sille luodaan muutakin persoonaa kuin vain Han Solon apuri.

Solo on hyvin tuttu ja turvallinen Star Wars -elokuva, joka hämmentää tarinajatkumoa oikeastaan vain yhden cameoroolin verran. Niille katsojille, joita viimeaikainen naissankareiden voimakkaampi esiintuonti on silittänyt vastakarvaan, on Solo paluuta entiseen. Tässä elokuvassa naishahmot ovat uhrattavia sivustakatsojia, jotka tukevat miessankareiden toimia. Kiinnostavimmaksi näistä nousee Phoebe Waller-Bridgen ääninäyttelemä droidi L3, jonka kohtalon traagisuutta tulevien tapahtumien kannalta pohditaan mielenkiintoisella tavalla tässä blogikirjoituksessa.

-Helinä Laajalahti

]]>
2018-05-27
Alkuperäistä paremmat remaket ja jatko-osat - onko niitä? https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/alkuperaista_paremmat_remaket_ja_jatko_osat_onko_niita/B2317


Uusintafilmatisointeja ja jatko-osia usein kritisoidaan, etteivät ne voi millään olla yhtä hyviä kuin alkuperäinen elokuva. Jos sellaista paremmaksi väittää, saa helposti niskaansa syytöksen suurin piirtein pyhäinhäväistyksestä. Alkuperäiset elokuvat kun nostattavat usein ystävissään pintaan voimakkaita tunteita ja niitä joissakin piireissä pidetään lähes pyhinä.

Remakeja eli uudelleenfilmatisointeja on helppo kritisoida omaperäisen idean puuttumisesta ja siitä, mitä järkeä on tehdä oikein hyvin toimiva elokuva uudestaan uusilla näyttelijöillä. Markkinavoimien näkökulmasta tässä tietenkin on paljon järkeä, sillä alkuperäisen elokuvan vuoksi nimike on katsojille jo tuttu, eikä sen tunnettuuden lisäämiseksi tarvitse käyttää markkinointidollareita. Joskus riittää, kun kerrotaan, että nyt tämä ja tämä tarina tehdään uusiksi ja näyttelijäkaartiin on saatu pestattua muutama nimekäs kuuluisuus.

Olen nähnyt elämäni aikana monta huonoa uudelleenfilmatisointia ja monta ensimmäiselle elokuvalle kalpenevaa jatko-osaa. Monta kertaa olen joutunut huokaisemaan, että juuei, ei pärjännyt tämä sille alkuperäiselle. Ei ollut uusi Point Break mitenkään sen alkuperäisen Keanu Reevesin ja Patrick Swayzen tähdittämän ja Kathryn Bigelow'n ohjaaman version veroinen. Tosin joo, on myönnettävä, että Jason Momoa oli ihan pätevä Conan Barbaarina vaikka elokuva tarinallista höttöä olikin - mutta toisaalta, jos rehellisiä ollaan, oliko se alkuperäinen yhtään sen vähemmän höttöä?

On myös myönnettävä, ettei alkuperäinen Jumanji ollut kovinkaan hyvä elokuva. Onhan se vauhdikas seikkailu ja siinä on herttainen Robin Williams, mutta oliko se silti oikeasti hyvä? Kammottavan huonoine efekteineen se nyt uudestaan katsottuna paljastui enemmänkin tuotannoksi, jolla on nostalgia-arvoa, kuin erinomaiseksi seikkailuelokuvaksi.

Pyhäinhäväistystä tai ei, uusi Jumanji: Welcome to the Jungle on mielestäni parempi elokuva kuin tuo vuonna 1995 julkaistu alkuperäinen. Dwayne Johnsonin, Jack Blackin, Karen Gillanin ja Kevin Hartin tähdittämä elokuva on viihdyttävänä, koko perheen seikkailuelokuvana kertakaikkisen mainio, sillä se nappaa mukaansa kaiken ikäiset katsojat. Tiedän eräänkin 12-vuotiaan, joka kävi katsomassa sen elokuvateatterissa viidesti.

Uuden Jumanjin tarina on kekseliäs väännös alkuperäisestä ideasta ja vaikka elokuva virallisesti jatko-osa onkin, kyllähän se polkaisee homman käyntiin uudestaan. Se tuntuu kunnon seikkailuelokuvalta, missä on sympaattiset, samaistuttavat hahmot ja paljon vauhdikasta ja humoristista toimintaa. Silti kaikessa järjettömyydessä tuntuu olevan järkeä ja hahmot päästetään uskottavasti kasvamaan tarinan aikana. Kaikista hauskinta elokuvassa ovat tietenkin nuorten lukiolaisten aikuiset, persooniltaan hyvin vastakkaiset avatarit Jumanji-pelin sisällä, jotka auttavat heitä omassa kasvussa.

Uudet versiot: löytyykö niistä sinun mielestäsi alkuperäistä parempia?

-Helinä Laajalahti

]]>
2018-05-24
Elokuvat joissa eläinten oikeudet kulkevat mukana kuin salaa https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/elokuvat_joissa_elainten_oikeudet_kulkevat_mukana_kuin_salaa/B2315


Animaatioelokuvassa Ferdinand sivutaan härkätaisteluiden mielekkyyttä koko perheelle suunnatun elokuvan kautta. Elokuvassa valtavan kokoinen taisteluhärkä ei ole kiinnostunut areenoista vaan nautiskelee mieluummin kukkien tuoksusta niityllä. Kun se todistaa, mitä taisteluareenalle meneville härille lopulta tapahtuu, se päättää pelastaa niin itsensä kuin ystävänsäkin.

Elokuva antaa jo pienille lapsille käsityksen siitä, että eläinten tappaminen viihdetarkoituksessa on väärin. Ihmiset, jotka kasvattavat eläimiä tähän tarkoitukseen, ovat elokuvan konnia.

Monissa koko perheen elokuvissa kulkee samanhenkinen tarinajuonne, missä opastetaan kohtelemaan eläimiä hyvin. Nemoa etsimässä sekä jatko-osansa Doria etsimässä kertovat vauhdikkaan seikkailun ohella merten eläinten kokemasta riistosta, harvinaisten eläinten myynnistä lemmikeiksi sekä erikoisten ruokalajien vuoksi pyydystetyistä eläimistä. Samaa teemaa käy läpi myös värikäs ja rytmikäs Rio, jossa viitataan uhanalaisten eläinlajien salakauppaan. Animaatiossa äärimmäisen harvinainen papukaija myydään lemmiksiksi ja lopulta palautetaan takaisin luontoon Brasiliassa.

Klassinen Kaunotar ja Kulkuri viittaa siihen, kuinka suuri määrä lemmikkikoiria ja -kissoja lopetetaan siitä syystä, että niiden omistajat ovat hylänneet ne eikä niille löydy enää uutta kotia. Elokuva muistuttaa, että kun lemmikki otetaan perheeseen, se otetaan lemmikin koko iäksi. Kotikoiraksi ja ystäväksi ei edes ole välttämätöntä hankkia puhdasrotuista koiraa, vaan kodin voi antaa myös kodittomalle.

101 dalmatialaista on puolestaan elokuva, jonka vuoksi aloin itse boikotoida turkiksia jo pienenä tyttönä. Koirien pilkullisista turkeista takkia itselleen halajava Cruella De Vil oli kammottava pahis, jolle toivoi jo nuorena kammottavaa kohtaloa.

Bambissa vastustetaan metsästystä (voih, Bambin äiti!) ja samasta aiheesta laittaa miettimään myös suloinen Topi ja Tessu. Dumbo puolestaan kääntää katseen sirkuseläinten huonoihin oloihin. Onneksi Dumbon valmistumisen jälkeen norsujen pito sirkuksissa on kielletty. Babe-possu taas saa miettimään, mistä joulukinkku oikein tuleekaan.

Dokumentit tietenkin kertovat lastenelokuvia karumpaa tarinaa. Yksi itkettävimpiä dokumentteja mitä olen koskaan nähnyt, on Louie Psihoyosin ohjaama dokumentti-Oscarin voittaja The Cove vuodelta 2009. Elokuva kertoo delfiinien pyynnistä ja massamurhasta Japanissa.

Delfinaariot näyttävine esityksineen näyttävät ensin viehättäviltä paikoilta, joissa lapset pääsevät näkemään eläimiä läheltä. Todellisuudessa yhtä delfinaariossa esiintyvää delfiiniä kohden valtava määrä eläimiä kuolee pyynnin aikana. Dokumenttia ei voi suositella kovin nuorille katsojille, mutta aikuisille ja etenkin perheellisille se on ehdottoman suositeltavaa. Sen jälkeen miettii ainakin kahteen kertaan, viekö perheensä seuraavalla etelänmatkalla paikalliseen delfiiniesitykseen.

-Helinä Laajalahti

]]>
2018-05-19
Toimintaäijä Liam Neeson https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/toimintaaija_liam_neeson/B2314


Postiluukusta kolahti katsottavaksi Liam Neesonin tähdittämä The Commuter (kuvassa), toimintaelokuva, joka itselläni jäi näkemättä valkokankailla. Odotan mielenkiinnolla, että pääsen katsastamaan sen, sillä Neeson on niitä näyttelijöitä, jotka usein jo pelkällä karismallaan saavat aikaan sen, että elokuva on katsottava.

Neeson on jännä tyyppi näyttelijänä. Pian 66 vuotta täyttävä irlantilainen aloitti näyttelijäuransa klassisesti näyttämöltä, mutta siirtyi pian elokuvien puolelle esittämään kiinnostavia draamahahmoja. Itselläni ensimmäinen kosketus Neesoniin tuli varmaankin Sam Raimin ohjaaman Darkmanin (1990) kautta, mutta näyttelijän kasvot todella mieleen painavia rooleja olivat vasta Schindlerin lista, Rob Roy ja Les Miserables muutama vuosi myöhemmin.

Ja tietenkin Star Wars Episodi I, jossa liehulettinen Neeson nähtiin vakuuttavan jediritarin roolissa.

Schindlerin listan pääosasta Neeson on saanut toistaiseksi uransa ainoan Oscar-ehdokkuuden. Golden Globe -ehdokkuuksia on kertynyt kolme (Schindlerin lisäksi Michael Collins ja Kinsey).

Pian Neesonista tulikin toimintaroolien kestonimi. Mutta jännän asiasta tekee se, että Neeson oli tuossa vaiheessa jo lähes 50-vuotias. Love Actuallyn symppiksestä iskästä tuli Takenin tappava iskä, Bryan Mills, jonka "I will find you and I will kill you" -lausahduksista tuli varmastikin yksi suosituimpia internet-meemeissä.

Neeson on urallaan ollut muun muassa Zeus, Aslan, Ra's Al Ghul, Qui-Gon Jinn - sekä oma itsensä mainiossa Clash of Clansin mainoksessa.

Neesonin matala ja vakuuttava ääni on kertojaäänenä lähes kuin Morgan Freeman. Nämä kaksi tunnistaa kyllä melkein missä vain, ja heitä käytetäänkin aina kun tarvitaan joku kertomaan vakuuttavalla tavalla vaikkapa elokuvaan johtavaa tarinaa. Ja kukapa voisi vastustaa Neesonin sympaattista ääniroolia Lego Moviessa. Tuon muutenkin hauskan animaation yksi parhaista rooleista on juuri Neesonin Paha kyttä / Hyvä kyttä -kaksikko.

Nyt kotiteattereihin julkaistavassa Jaume Collet-Serran ohjaamassa The Commuterissa hän esittää vakuutusmyyjää, joka joutuu rikollisen salaliiton kohteeksi kotimatkallaan New Yorkissa. Kiinnostuneena odotan, miten Neeson selviytyy tilanteesta tällä kertaa. Elokuvan muissa rooleissa nähdään mm. Vera Farmiga, Patrick Wilson, Jonathan Banks ja Sam Neill.

-Helinä Laajalahti

]]>
2018-05-16