Elokuvablogi - Discshop.fi http://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi Elokuvablogi - Discshop.fi fi Onnekas Logan (ei kuitenkaan Wolverine) https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/onnekas_logan_ei_kuitenkaan_wolverine/B2264


Viime vuonna elokuvateattereihin tuli kaksi Logan-nimeä kantavaa elokuvaa. Toinen oli raaka ja tyly kertomus kehäraakiksi vanhentuneesta X-Men-sankarista, toinen puolestaan Steven Soderberghin ohjaama rikoskomedia kahdesta Logan-sukuisesta veljeksestä. Näillä elokuvilla ei siis ollut mitään tekemistä keskenään, vaikka nimien Logan ja Logan Lucky yhteneväisyys hämäävältä aluksi saattoikin tuntua.

Aikuisille suunnattu X-Men-elokuva Logan julkaistiin kotiteatteriversiona jo kesällä 2017 ja nyt on Soderberghin Logan Luckyn vuoro.

Logan Lucky kertoo Loganin veljeksistä, Jimmystä (Channing Tatum) ja Clydesta (Adam Driver) (yläkuvassa), joita epäonni tuntuu seuranneen koko elämän. Tästä juontaa juurensa myös elokuvan nimi Logan Lucky.

Kun Jimmy saa kenkää viimeisimmästä työpaikastaan, saa hän idean toteuttaa kaikkien aikojen ryöstön autokisojen aikaan. Veljekset värväävät avukseen vankilassa istuvan tuttavansa, Daniel Craigin esittämän Joe Bangin, joka on nimensä mukaisesti erikoistunut räjäyttelyyn. Mukaan liittyvät vielä Joen veljet sekä muutama muu.

Minua on helppo miellyttää, kun tarjolla on hurtilla huumorilla höystetty tarina, jossa joko tehdään täydellinen rikos tai selvitetään rikosta, joka tuntuu aluksi mahdottomalta selvittää. Ehkä juuri siksi olenkin usein pitänyt Soderberghin elokuvista, sillä niistä monet uppoavat juuri tähän genreen.

Ocean's 11 (ja sen helpommin unohdettavat jatko-osat) sekä Out of Sight tekivät minusta aikoinaan Soderberghin ystävän. Sitä tunnetta vain vahvistivat loistavat Erin Brockovich, Traffic ja jopa Magic Mike. Samoin Soderberghin luotsaama The Knick -tv-sarja koukutti mukaansa.

Ocean's -trilogiassa tehtiin täydellisiä rikoksia tyylikkäät puvut päällä tyylikkäässä ympäristössä älykkäiden ihmisten toimesta. Logan Luckyssä tehdään samoin täydellistä rikosta, mutta jokseenkin yksinkertaisten kaverusten toimesta, likaisissa haalareissa ja kaivostunneleissa. Mikä tekee Logan Luckystä niin hurmaavan, on juuri se, miten näennäisen tyhminä pidetyt ihmiset onnistuvat ainakin ajoittain vedättämään itseään fiksumpia.

Logan Lucky on herttaisen tyhmällä tavalla älykäs elokuva, joka saa ajoittain nauramaan ääneen. Siinä on päähän potkittuja urpoja, joiden ei voisi kuvitella onnistuvan missään, ja ovelalla tavalla toteutettu rikos, jonka yksityiskohdat ällistyttävät paljon rikoselokuvia katsoviakin. Lisäksi elokuvan persoonallisiksi luodut hahmot ja erinomaiset näyttelijät pelaavat mainiosti yhteen.

Logan Luckyn kotiteatteriversiossa on harmillisen vähän lisämateriaalia, sillä tämän tyyppisestä elokuvasta kulissien takaisia tapahtumia olisi mielellään katsonut enemmänkin. Nyt mukana on vain kaksi poistettua kohtausta, jotka nekään eivät sinällään tarjoa elokuvan kokonaisuuteen sen ihmeemmin mitään uutta.

Rikoskomedian sivurooleissa nähdään muiden muassa Katie Holmes, Hilary Swank, Riley Keough ja Seth MacFarlane.

-Päivi Laajalahti, Discshopin leffahörhö

]]>
2018-01-15
Mielenkiintoinen yhdistelmä (britti-)historiaa https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/mielenkiintoinen_yhdistelma_britti_historiaa/B2262


Usein totuus on tarua ihmeellisempää, vaikka elokuvissa totuutta toki aina hieman koristellaankin - kauniimmaksi, vaikuttavammaksi, hurjemmaksi. Silti todellinen tilanne elokuvan tarinan taustalla kutkuttaa katsojan mieltä.

Ensi viikolla elokuvateattereihin tulee Joe Wrightin ohjaama draamaelokuva Synkin hetki (Darkest Hour), josta pääosassa nähtävä Gary Oldman hetki sitten voitti miespääosan Golden Globen. Toistaiseksi vielä Oscar-palkintoa vailla jäänyt, äärimmäisen lahjakas Oldman on roolinsa vuoksi myös erittäin vahvoilla Oscareita ajatellen.

Synkin hetki sijoittuu Toisen maailmansodan alkuhetkiin, jolloin Britannian hallitus oli alkaneen sodan vuoksi myllerryksessä ja tätä myllerrystä perkaamaan nimitettiin pääministeriksi Winston Churchill - jota elokuvassa siis esittää Oldman (yläkuvassa).

Elokuvassa keskitytään niihin hetkiin, jolloin Saksa uhkaa valloittaa koko Euroopan ja sen jälkeen porskauttaa Englannin kanaalin yli valloittamaan myös Britannian. Tämä tukala tilanne johtuu siitä, että lähes koko Britannian armeija - 300 000 brittisotilasta on motissa Ranskan rannikolla Dunkerquen rannalla.

Hetkinen, tämähän kuulostaa tutulta!

Hetken aikaa sitten kotiteatteriversiona julkaistu Christopher Nolanin ohjaama Dunkirk kertoo samasta hetkestä, mutta sotarintaman näkökulmasta. Siinä missä Synkimmässä hetkessä painitaan sotaan liittyvien poliittisten päätösten parissa Westminsterissä, Nolan vie katsojan rintamalle niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Katsoessani Synkintä hetkeä elokuvan lehdistönäytöksessä, en voinut olla ajattelematta, kuinka nämä kaksi hyvin erinäköistä elokuvaa olisi mielenkiintoista katsoa peräjälkeen. Synkin hetki Dunkirkin esiosana.

Kun tähän kokonaisuuteen liitetään vielä muutaman vuoden takainen Tom Hooperin ohjaama Oscar-voittaja Kuninkaan puhe (King's Speech), ollaan jo melkoisen mielenkiintoisen historiasetin äärellä. Synkimmässä hetkessä nimittäin nähdään myös samainen kuningas Yrjö VI - tällä kertaa Colin Firthin sijaan Ben Mendelsohnin esittämänä.

Eikä tässä vielä kaikki. Tv-sarja The Crown tarjoaa vielä lisänäkyvyyttä sodanjälkeisiin tapahtumiin jälleen eri näkökulmasta. Ensimmäisellä tuotantokaudellaan sarja nimittäin tarttuu niihin hetkiin, kun Yrjö VI jättää kruunun tyttärelleen Elisabethille ja tämä päätyy työskentelemään tiiviisti yhdessä pääministeri Churchillin kanssa. The Crownissa kuninkaana nähdään Jared Harris, Elisabethina Claire Foy ja Churchillinä erinomainen John Lithgow.

Historiasta ja erityisesti Britannian historiasta kiinnostuneille ehdotos suositus kaikkiin edellämainittuihin!

-Päivi Laajalahti, Discshopin leffahörhö

Synkin hetki -traileri:

]]>
2018-01-11
Vuoden 2018 Golden Globeissa väri oli musta https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/vuoden_2018_golden_globeissa_vari_oli_musta/B2261


Vuoden 2018 palkintokausi on nyt virallisesti polkaistu käyntiin, kun Golden Globe -palkinnot jaettiin viime yönä. Palkintoseremoniaa värittivät tänä vuonna vahvasti yhteiskunnalliset teemat. Ja tänä vuonna voi tosiaankin sanoa, että kirjaimellisesti väritti, sillä sukupuoleen kohdistuvaa ahdistelua ja syrjintää (#TimesUp ja #metoo) vastustavat pukeutuivat tänä vuonna mustaan - käytännössä siis lähes kaikki Hollywoodin keskeiset naiset ja miehet olivat pukeutuneet teemaväriin.

Sama teema kaikui puheissa, joissa kuultiin runsaasti naisten välistä solidaarisuutta mutta myös ahdistelua ja epätasa-arvoa tuomitsevia kommentteja miehiltä. Kaiken kaikkiaan vuoden Golden Globeista huokui tasa-arvoa vaaliva tunnelma - Time's Up, nyt riittää.

Viime vuosi oli kieltämättä sellainen, että siitä tuli tunne asioiden vihdoinkin olevan kääntymässä. Ahdistelu, syrjintä ja niiden hiljainen hyväksyntä tuntuvat vihdoinkin nousseen niin suuriksi asioiksi, että niille on pakko pikkuhiljaa tapahtua jotain.

Ehkä jossain vaiheessa saamme ohjaajaehdokkaiksikin naisohjaajia? Tänä vuonnahan Natalie Portman näpäytti esitellessään vuoden ohjaajaehdokkaat: "And here are the all-male nominees".

Elokuvapuolella voittajat ovat vasta tulossa meille Suomen valkokankaille. Parhaana draamaelokuvana palkittiin Martin McDonaghin ohjaama Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (Suomen ensi-ilta alkuvuonna, ei vielä tiedossa), komedian puolella palkittiin parhaana puolestaan Greta Gerwigin Lady Bird (Suomen ensi-ilta 6. huhtikuuta). Parhaana ohjaajana palkittiin Guillermo del Toro (The Shape of Water, Suomen ensi-ilta ei vielä tiedossa) ja käsikirjoittajana puolestaan Martin McDonagh (Three Billboards Outside Ebbing, Missouri).


Elokuvapuolella näyttelijäpystejä pokkasivat Gary Oldman (Synkin hetki, Suomen ensi-ilta 19.1.), James Franco (The Disaster Artist, Suomen ensi-ilta 2.2.), Frances McDormand (Three Billboards Outside Ebbing, Missouri), Saoirse Ronan (Lady Bird), Sam Rockwell (Three Billboards Outside Ebbing, Missouri) ja Allison Janney (I, Tonya, Suomen ensi-ilta ei vielä tiedossa).

Television puolella suuria voittajia olivat Big Little Lies (paras minisarja), The Handmaid's Tale (paras draamasarja) sekä The Marvelous Mrs. Maisel (paras komediasarja).

Big Little Lies vei suuren osan näyttelijäpalkinnoista, sillä sarja nappasi niistä kaikkiaan kolme: Nicole Kidman (paras naispääosa, minisarja), Alexander Skarsgård (paras miessivuosa) ja Laura Dern (paras naissivuosa). Minisarjojen paras miespääosa meni puolestaan Fargon kolmannella kaudella tuplaroolin tehneelle Ewan McGregorille.


Parhaan draamasarjan näyttelijäpalkinnot menivät Elisabeth Mossille (The Handmaid's Tale) ja Sterling K. Brownille (This is Us). Komedian puolella palkittiin Rachel Brosnahan (The Marvelous Mrs. Maisel) ja Aziz Ansari (Master of None).

Kaikkiin voittajiin ja ehdokkaisiin voi käydä tutustumassa IMDb:ssä >

Tästä on mielenkiintoista suunnata kohti Oscareita!

-Päivi Laajalahti, Discshopin leffahörhö

]]>
2018-01-08
Vuoden 2017 katsotuimmat elokuvat meillä ja maailmalla https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/vuoden_2017_katsotuimmat_elokuvat_meilla_ja_maailmalla/B2259


Vuosi 2017 on nyt pistetty pakettiin elokuvien katsojamäärien osalta. Vaikka jo pitkään on povattu elokuvateattereiden kuolemaa, ei se ainakaan vielä ole tapahtumassa. Suomalaisissa elokuvateattereissa käytiin nimittäin viime vuonna ennätyksellisen paljon - 9 miljoonan kävijän haamurajasta jäätiin Suomen Filmikamarin arvion mukaan vain 100 000 katsojalla.

Suomessa vuoden katsotuimpien elokuvien lista päivittyi vuoden loppuun mennessä hieman Filmikamarin joulukuun puolella tekemästä listauksesta. Star Wars: The Last Jedi nimittäin rynnisti kakkossijalle sen parin viikon aikana, mitä se ennätti meillä ohjelmistossa olla ennen vuoden vaihdetta. Tuoreimman Star Wars -episodin katsojamäärä oli peräti yli 350 000, millä se tipautti aiemmin toista sijaa pitäneen Itse ilkimys 3:n pykälää alemmas. Näin myös aiemmin julkaistusta Top 10:sta tipahti pois Autot 3.

Maailmanlaajuisesti katsotuimpien (tai eniten lippuluukkudollareita tuottaneiden, sillä viralliset tiedot eivät laske katsojia) elokuvien listassa on paljon samaa kuin meillä Suomessakin - poislukien tietysti kotimaiset tuotantomme, koska niitä ei ymmärrettävästi 5,5 miljoonan asukkaan maastamme noille listoille pääse nousemaan. Yhteneväisyyksissä järjestyskin on aavistuksen eri.

Maailmanlaajuisesti eniten lippuluukkudollareita vuonna 2017 tahkosi - hieman ehkä yllättäen - näytelty versio Disney-sadusta Kaunotar ja Hirviö. Tosin, veikkaan että jos Star Wars: The Last Jedi olisi ennättänyt olla ohjelmistossa pidempään, se olisi kivunnut ykköspaikalle. Nyt tuore Star Wars -seikkailu on sijalla kolme, siltikin huimalla yli miljardin dollarin tuloksella - kun tosiaan ottaa huomioon, että elokuva ennätti olla ohjelmistossa vain parisen viikkoa ennen vuoden vaihdetta.

Miljardin dollarin haamurajan ylittäneitä elokuvia maailmanlaajusesti oli peräti neljä - edellä mainittujen lisäksi kahdeksas Fast & Furious sekä kolmas Itse ilkimys.

Suomen katsotuimpien elokuvien listaan verrattuna maailmanlaajuisella listalla näkyvät myös elokuvat Spider-Man: Homecoming, joka Suomessa keräsi 88 000 katsojaa ja nousi sillä vuoden Top 30 -listan peränpitäjäksi, Guardians of the Galaxyn jatko-osa, jonka meillä näki 123 000 katsojaa (sija 21), Thor: Ragnarok, jonka Suomessa kävi katsomassa 94 000 katsojaa (sija 27) sekä Wonder Woman, joka meillä Suomessa ei yltänyt lainkaan 30:n katsotuimman elokuvan listalle.

On maailmanlaajuisella listalla myös yksi todelllinen yllättäjä - elokuva nimeltä Wolf Warrior 2, jota tuskin kovin moni on meillä Suomessa kuullutkaan. Se on osoitus siitä, että Hollywood ei enää todellakaan ole ainoa mahtitekijä elokuvamarkkinoilla - Kiinasta nimittäin puhaltavat uudet tuulet. Wolf Warrior 2 on kiinalainen toimintaelokuva, joka keräsi vuonna 2017 kaikkiaan 870 miljoonaa lippuluukkudollaria, ja nämä kaikki lähes pelkästään kotimaastaan Kiinasta.

Niin se maailma muuttuu!

Vuoden 2017 suosituimmat elokuvat ja niiden tienestit maailmanlaajuisesti (Lähde: Box Office Mojo):

1. Kaunotar ja hirviö - 1 263 miljoonaa dollaria
2. Fast & Furious 8 - 1 235 miljoonaa
3. Star Wars: The Last Jedi - 1 090 miljoonaa
4. Itse ilkimys 3 - 1 033 miljoonaa
5. Spider-Man: Homecoming - 880 miljoonaa
6. Wolf Warrior 2 - 870 miljoonaa
7. Guardians of the Galaxy, Vol. 2 - 863 miljoonaa
8. Thor: Ragnarok - 849 miljoonaa
9. Wonder Woman - 821 miljoonaa
10. Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge - 794 miljoonaa

Kun aiemmin Suomen katsotuimpien elokuvien kohdalla kommentoin Top 10:ssa vain yhden ainoan elokuvan olevan jotain muuta kuin jatko-osa tai uudelleenfilmatisointi, miltäs näyttää maailmanlaajuisesti suosituimpien elokuvien lista tältä osin? Kaikki kymmenen katsotuinta elokuvaa ovat tällaisia - sillä Wonder Woman, joka sinänsä on ensimmäinen elokuva, on kuitenkin niin tiukasti osa DC-franchisea ettei sitä voi itsenäiseksi elokuvaksi tältä osin laskea.

Kohti uutta elokuvavuotta!

-Päivi Laajalahti, Discshopin leffahörhö

]]>
2018-01-04
Discshop Filmclub - tammikuun 2018 kerholeffat https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/discshop_filmclub_tammikuun_2018_kerholeffat/B2258 Niin pyörähdettiin uuden vuoden puolelle ja Discshop Filmclubissa on vuorossa tammikuun 2018 kerholeffojen esittely! Filmclubiin kuulumallahan siis saat viiden Kuukauden elokuvan ostamisen jälkeen kuudennen Kuukauden elokuvan ilmaiseksi. Eikä mitään sitoutumispakkoa ole, eli sinulle ei lähetetä mitään elokuvia automaattisesti vaan itse valitset juuri ne mitä itse tahdot :)

Tammikuussa Kuukauden elokuvia on tarjolla viisi vaihtoehtoa:

Toiminta / sci-fi: The Dark Tower


Musta torni - The Dark Tower on fantasiaseikkailu, missä revolverimies Roland Deschain (Idris Elba) käy ikuista taistelua Walter O'Dimia eli mustiin puettua miestä (Matthew McConaughey) vastaan. Päämääränä Rolandilla on estää tätä kaatamasta Mustaa tornia, joka pitää koko universumin kasassa. Maailmojen kohtalon ollessa vaakalaudalla hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan eeppisessä taistelussa, jossa vain Roland kykenee puolustamaan Tornia mustiin puetulta mieheltä.

The Dark Tower perustuu Stephen Kingin samannimiseen menestyskirjasarjaan.



Komedia: Logan Lucky


Steven Soderberghin (Ocean's 11, Out of Sight) ohjaama Logan Lucky kertoo Loganin veljeksistä, Jimmystä (Channing Tatum) ja Clydesta (Adam Driver), joita epäonni tuntuu seuranneen koko elämän. Kun Jimmy saa kenkää viimeisimmästä työpaikastaan, saa hän idean toteuttaa kaikkien aikojen ryöstö autokisoissa. Veljekset värväävät avukseen vankilassa istuvan tuttavansa, Daniel Craigin esittämän Joe Bangin, joka on nimensä mukaisesti erikoistunut räjäyttelyyn. Mukaan liittyvät vielä Joen veljet sekä muutama muu.

Logan Luckyssä tehdään Ocean's -elokuvien tapaan täydellistä rikosta, mutta jokseenkin yksinkertaisten kaverusten toimesta, likaisissa haalareissa ja kaivostunneleissa. Mikä tekee Logan Luckystä niin hurmaavan, on juuri se, miten näennäisen tyhminä pidetyt ihmiset onnistuvat vedättämään itseään fiksumpia.

Rikoskomedian muissa rooleissa nähdään muiden muassa Katie Holmes, Hilary Swank ja Seth MacFarlane.



Koko perhe ja lapset: The Emoji Movie


The Emoji Movie kurkistaa älypuhelimesi sisällä olevaan salaiseen maailmaan.

Piilossa viestisovelluksen uumenissa sijaitsee Textopolis, vilkas kaupunki, jossa kaikki suosikkiemojit asuvat ja työskentelevät. Tässä maailmassa jokaisella emojilla on vain yksi ilme. Jokaisella paitsi Genellä - riehakkaalla emojilla, joka suorastaan pursuaa erilaisia ilmeitä ja tunnetiloja.

Kun puhelin joutuu vaaraan kutsuu Gene avukseen kätevän bestiksensä Yläfemman sekä koodinmurtajaemoji Jailbreakin. Yhdessä he heittäytyvät seikkailuun halki puhelimen, pelastaakseen maailmansa ennen kuin se tyhjennetään lopullisesti.



Draama: mother!


Jennifer Lawrencen ja Javier Bardemin esittämän pariskunnan suhde joutuu koetukselle kun kutsumattomat vieraat häiritsevät heidän kotirauhaansa. Mestariohjaaja Darren Aronofskyn (Black Swan, Unelmien sielunmessu) psykologinen trilleri mother! kertoo rakkaudesta, omistautumisesta ja uhrauksista.

Home invasion -teema kääntyy Aronofskyn käsissä häiriinnyttäväksi, tabuja rikkovaksi kauhudraamaksi, joka jakaa mielipiteitä. Sisältää sen verran häijyjä kohtauksia, ettei suositella herkkävatsaisille eikä muutenkaan herkille katsojille.

Muissa keskeisissä rooleissa nähdään mm. Ed Harris ja Michelle Pfeiffer.



Kauhu / trilleri: IT


Tammikuun toinen Stephen King -filmatisointi on Andrés Muschiettin ohjaama kauhutrilleri Se. Elokuva perustuu Kingin suosittuun, samannimiseen kirjaan, joka on kauhistuttanut lukijoita vuosikymmenten ajan.

Lapsia alkaa kadota Derryn kaupungissa Mainessa ja erään kadonneen pojan isoveli ystävineen alkaa selvittää mistä katoamiset johtuvat. Pian joukko kohtaa suurimman pelkonsa joutuessaan vastakkain Pennywisen kanssa - häijyn klovnin, jonka murhien ja väkivallan täyteinen tausta johtaa satojen vuosien taakse.

Kauhuelokuva teho perustuu Pennywise-klovnin pelottavuuteen. Sitä uudessa elokuvassa esittää Skarsgårdin näyttelijäveljessarjan Bill, jonka karmiva Pennywise vetää vertoja edellisen filmatisoinnin ikoniselle Tim Currylle. Skarsgårdin ilkeä klovni on monikasvoinen, hyytävän häijy ja suorastaan kammottava vilkkuessaan kuvassa vähän väliä.



INFO: Mikä Filmclub?

Discshop Filmclub on kerho kaikille elokuvien ystäville ympäri Suomen. Voit aktivoida klubin omasta Discshop-profiilistasi kirjautumalla sisään.

Kerhossa ei ole sitoutumisvelvoitteita. Kun ostat viisi (5) kuukauden elokuvaa, saat kuudennen (6.) elokuvan veloituksetta. Tarjous koskee vain valittuja Kuukauden elokuvia.

]]>
2018-01-02
Leffablogi kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille hyvää uutta! https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/leffablogi_kiittaa_kuluneesta_vuodesta_ja_toivottaa_kaikille_hyvaa_uutta/B2256


Taas vaihtuu vuosi uuteen! On aika kiittää teitä kaikkia kuluneesta vuodesta sekä toivotella onnea ja menestystä tulevaan vuoteen 2018. Kiitokset kaikille, jotka käytte täällä Discshopin leffablogissa lukemassa kirjoituksen silloin, toisen tällöin.

Vuosi 2017 on ollut todellinen jatko-osien ja uusintafilmatisointien vuosi elokuvapuolella. Aina silloin tällöin kuulee valitettavan, kun elokuviin tulee niin vähän uusia ideoita ja valkokankailla saadaan katsoa pelkästään jatko-osaa toisensa perään.

Kun katsojatilastoja tutkii, ei jatko-osien ja uusintojen tekeminen ole kuitenkaan lainkaan ihme.

Vuoden katsotuimpien elokuvien Top 10:ssa on Suomessa vuonna 2017 nimittäin ainoastaan yksi ainoa elokuva, joka ei ole jatko-osa eikä uusintafilmatisointi: Damien Chazellen ohjaama La La Land sijalla 6.

Ylivoimaisesti katsotuimmaksi elokuvaksi vuonna 2017 nousi - ei tosin lainkaan yllättäen - Aku Louhiniemen ohjaama versio Väinö Linnan klassikkoromaanista Tuntematon sotilas. Tätä kirjotettaessa sen on nähnyt reilusti yli 800 000 katsojaa, kun listan kakkossijaa pitävän Itse ilkimys 3:n on nähnyt yli puoli miljoonaa katsojaa vähemmän.

Muuten Suomessa katsottiin vuonna 2017 viidettä Pirates of the Caribbeania, kolmatta Napapiirin sankarit-elokuvaa, kolmatta Onneli ja Annelin seikkailua, kahdeksatta Fast & Furiousia, kolmatta Autot-animaatiota sekä uusintaversioita tarinoista Kaunotar ja hirviö sekä Se.

Siinä ovat originaalit ideat jääneet jalkoihin!

Vuoden katsotuimmat elokuvat Suomessa (tilanne 15.12.2017, lähde: Suomen Filmikamari):

1. Tuntematon sotilas (855 007)
2. Itse ilkimys 3 (332 485)
3. Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (308 269)
4. Napapiirin sankarit 3 (270 221)
5. Kaunotar ja hirviö (267 628)
6. La La Land (258 388)
7. Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen (214 448)
8. Se (182 904)
9. Fast & Furious 8 (179 105)
10. Autot 3 (167 784)

Vuoden Top 10:sta puuttuu viime vuoden lopussa ensi-iltansa saaneet elokuvat Sing ja Star Wars: Rogue One, jotka yhteiskatsojamäärissä kuuluisivat katsotuimpien elokuvien kymmenen kärkeen. Singin kokonaiskatsojamäärä on nimittäin 361 097 ja joulukuun 2016 puolivälissä julkaistu Rogue Onen puolestaan peräti 489 135.

Jännä nähdä, millaiseksi elokuvavuosi 2018 muodostuu. Ainakin tulossa on paljon mielenkiintoisia elokuvia!

Kiitokset seurastanne ja paljon hyvää ja kaunista kaikille alkavana vuonna! Tavataan taas tällä palstalla ensi vuoden puolella :)

-Päivi Laajalahti, Discshopin leffa- ja telkkusarjahörhö vuodesta 2011

]]>
2017-12-28
Leffablogin vuosi 2017 pähkinänkuoressa https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/leffablogin_vuosi_2017_pahkinankuoressa/B2257


Niin se on vuoden vaihde taas käsillä! Perinteiseen tapaan leffablogissa vilkaistaan hieman taaksepäin ennen kuin suunnataan uuteen vuoteen.

Olen jo muutaman vuoden ajan pitänyt kirjaa vuoden aikana katsomistani elokuvista ja tv-sarjojen tuotantokausista ihan siitä käytännön syystä, että pääni on ajoittain suoraan sanottuna laho. Eli en muista mitään (onneksi on IMDb, josta tarkistaa kaikki ne asiat mitä ei muista). On nimittäin tainnut joskus käydä niinkin, että jonkin vähemmän ikimuistettavan elokuvan kohdalla olen kuvitellut, etten ole nähnyt elokuvaa lainkaan. Ja sitten joutunut hämmästyksekseni toteamaan, että väärässä olin, nähty on. Väitän kuitenkin ettei tämä kerro pelkästään minun muistini hataruudesta vaan myös elokuvan kiinnostavuuden tasosta.

Vuosi vuodelta yhteenvetoexcelini tasapaino leffojen ja tv-sarjojen välillä kallistuu sarjojen suuntaan. Jo useamman vuoden ajan nimittäin nähtyjen elokuvien määrä vuodessa on vähentynyt, kun taas tv-sarjojen katsottujen tuotantokausien määrä on kasvanut. Tänä vuonna nähtyjen elokuvien listallani on vain reilu 160 elokuvaa (vuosi sitten yli 190) ja niistä noin puolet on ollut vuoden 2017 ensi-iltoja - osa katsottu leffateatterissa, osa vasta kotiteatterijulkaisun aikaan.

Tv-sarjojen tuotantokausia (kokonaisia sellaisia) on tälle vuodelle kertynyt tähän mennessä puolestaan 44, mikä on neljä enemmän kuin vuosi sitten.


Alkuvuodesta katsottiin perinteiseen tapaan meille Suomeen saapuneita laatudraamoja kuten parhaan elokuvan Oscarilla palkittua, viiden tähden Moonlightia sekä yhtä vuoden sympaattisimmista elokuvista, Jim Jarmuschin ohjaamaa, runollista Patersonia. Helmikuuta puolestaan piristivät mainiot jatko-osat John Wick 2 sekä nostalgianhuuruinen Trainspotting 2, joka palasi yhden kaikkien aikojen suosikkielokuvani tarinaan.

Vuoden parhaiden elokuvien joukkoon on kuitenkin nostettava ehdottomasti myös Denis Villeneuven ohjaama Blade Runner 2049, joka onnistui upealla tavalla vangitsemaan alkuperäisen elokuvan tunnelman ja silti luomaan jotain täysin uutta ja yllättävää. Sitä yhtä, vuoden parasta elokuvaa, tuntuu kuitenkin olevan tänä vuonna vaikea valita...

Supersankarielokuvista tänä vuonna positiivisia yllätyksiä olivat erityisesti Logan, Wonder Woman sekä kolmas Thor - Ragnarok. Suurista franchise-elokuvista - sekä sellaisiksi pyrkivistä - pettymyksiä olivat puolestaan erityisesti uusin Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge, Guy Ritchien ohjaama King Arthur, Tom Cruisen tähdittämä The Mummy sekä totaalisen epäonnistunut Baywatch.

Vuoden päätteeksi nähtynä on vielä Star Wars: The Last Jedi, kahteen kertaan, ja voi sanoa ettei vuosi 2017 ainakaan huonosti pääty. Star Warsin lisäksi muuten suosittelen erityisesti hupaisten seikkailuelokuvien ystäviä tsekkaamaan Jumanji: Welcome to the Junglen. Elokuva ei ole mikään älyn jättiläinen, mutta siinä on hirmuisen herttaista, kunnon seikkailuelokuvan viattomuutta, joka jätti jälkeensä oikein hyvän mielen.


Tv-sarjojen puolella kuluneen vuoden kattaus näyttää jälleen aika synkältä ja seikkailupainotteiselta. Game of Thrones koukutti jälleen ja jätti seitsemännen tuotantokautensa jälkeen odottamaan sarjan päätöstä kieli pitkällä. Vuoden yllättäjiä olivat erityisesti mielenkiintoinen ja häiriinnyttävä dystopia Handmaid's Tale sekä David Fincherin kiehtova sarjamurhaajasarja Mindhunter. Myös Fargon kolmas kausi oli oikein onnistunut.

Sarjakuvakytköksistä mieleen tarttuivat varsinkin Preacher, Punisher sekä loppuvuodesta tutuksi tullut Lucifer, joka pohjautuu löyhästi Neil Gaimanin luomaan hahmoon. Gaimanin tuotoksista toinen kiinnostava tänä vuonna oli tietenkin American Gods.

Eipä näköjään onnistunut kovin hyvin sarjalistani komediallistaminen tänäkään vuonna (pari vuotta sitä on jo yritetty ja loppuvuodesta huomattu että jaa, näinpä taas kävi). Ehkä minun on siis luovutettava: synkkä mieli kaipaa synkkää katsottavaa!

Murhia! Verta ja suolenpätkiä! Yrmyjä sankarihahmoja! Niistä on melko varmasti leffabloggarinne vuosi 2018:kin tehty ;-)

-Päivi Laajalahti, Discshopin leffa- ja telkkusarjahörhö

]]>
2017-12-26
Leffablogi toivottaa leppoisaa joulua! https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/leffablogi_toivottaa_leppoisaa_joulua/B2255


Eipä näytä ainakaan täällä Helsingissä meren rannalla ulkona kovin jouluisalta tänäkään vuonna. Mustaa on, eikä valaisevasta lumesta tietoakaan. Musta maa meinaa vetää mielenkin synkäksi, mutta valon saamiseksi elämään pitää sytytellä ahkerasti kynttilöitä.

Leffabloggarinne viettää tänä vuonna hieman ehkä pelottaavakin sinkkujoulua ensimmäistä kertaa elämässään. Tänä vuonna ei juhlita perheen parissa eikä reissata kotikonnuille. Ymmärrän nyt erittäin hyvin uutiset yksinäisten ihmisten yksinäisyyden voimistumisesta juhlapyhien aikaan. Ei ole helppoa tuntea oloansa iloiseksi tonttuilijaksi, jos ei ole ketään kenen kanssa juhlia yhdessä.

Onneksi on ystäviä, eikä leffabloggarinnekaan tarvitse vajota täysin murheen alhoon. Luvassa on - yllätys, yllätys - leffa- tai tv-sarjamaratonia sekä lautapelejä ystävien seurassa useampanakin päivänä. Eikä silloin haittaa vaikka ulkona olisi miten musta keli kun tv tarjoaa tyynnyttävää valoaan.

Läjäpäin herkkuja, lämmin glögimuki käteen ja sohvan turvalliseen syleilyyn - mitäpä sitä ihminen jouluna lopulta muuta tarvitseekaan. Tärkeintä on irrottaa itsensä edes hetkeksi arjen aherruksesta ja pitää vähän vapaata, rentoutua ja olla vaan.

Omaksikin perinteeksi jouluelokuvien tapauksessa muodostunut Love Actually taitaa kuitenkin jäädä tänä vuonna katsomatta. Sen romanttisuus voi olla tähän mielentilaan hieman liikaa. Mieluummin lähtee katseluun se toinen rakastettu jouluperinne eli Die Hard sekä tietenkin Gremlins (jonka tapauksessa tuli tosin omalla kohdalla otettua jo varaslähtö, sillä katsoin sen jo viime viikonloppuna!) - ja pistetään kaupan päälle vielä Yksin kotona.

Leffabloggari pahoittelee blogipostauksen synkkää mielenmaisemaa ja toivottaa kaikesta huolimatta kaikille lukijoille erinomaisen ihanaa, pirtsakkaa, lahjaisaa, rentouttavaa ja leppoisaa joulunaikaa! Katsokaahan paljon elokuvia :)

Tipe tipe tip tap,
-Päivi Laajalahti, Discshopin leffahörhö

]]>
2017-12-22
Miksi minä pidin elokuvasta Star Wars: The Last Jedi https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/miksi_mina_pidin_elokuvasta_star_wars_the_last_jedi/B2254


SPOILERIVAROITUS! Sisältää paljastuksia elokuvasta Star Wars: The Last Jedi. Lukeminen omalla vastuulla, jos et ole vielä nähnyt elokuvaa sillä teksti spoilaa elokuvan tapahtumia. Spoilerittoman arvioni elokuvasta ja ensitunnelmat voit halutessasi käydä lukemassa Muropaketista.

Star Wars: The Last Jedi - eli virallisina episodeina kahdeksas Star Wars -elokuva - on saanut mielenkiintoisen vastaanoton. Kriitikot ovat päällisin puolin elokuvasta pitäneet, mutta fanien keskuudessa se on otettu suhteellisen nuivasti vastaan. Esimerkiksi arvosteluja yhteen vetävässä Rottentomatoes.comissa kriitikoiden keskuudessa The Last Jedin tuoreus on tätä kirjoittaessa 93 %, tavallisten katsojien keskuudessa vain 56 %.

Tulos on hämmentävä sikälikin, koska yleensä franchise-elokuvien tapauksessa käy päinvastoin: kriitikot suhtautuvat niihin suurta yleisöä ja etenkin faneja nuivemmin.

Kävin itse katsomassa elokuvan toistamiseen viikonloppuna ja huomasin toisen katselukerran jälkeen olevani edelleen samaa mieltä: minä pidin tästä. Kyllä, samat asiat ärsyttivät toisella kerralla kuin ensimmäiselläkin (turhalta tai ainakin turhan pitkältä tuntuva kasinokohtaus, sotilashommeleiden laahaavuus, aavistuksen liiallinen huumori).

Mutta ne asiat, mistä pidin ensimmäisellä kerralla, huomasin että pidin niistä toisella kerralla entistäkin enemmän. Ne yllättävät juonenkäänteet, juuri ne, mistä varoitin tekstin aluksi!

Moni on valitellut sitä, että The Last Jedi ei tuntuisi enää Star Wars -elokuvalta, että sen olisi pitänyt olla enemmän kuin Imperiumin vastaisku. (Toisaalta moni valitteli The Force Awakensin kohdalla, että se oli liian samanlainen kuin A New Hope). Monella oli varmastikin oma käsityksensä tapahtumien kulusta, ja kun tarina ei mennytkään niin kuin itse oli kuvitellut, elokuva tuntui pettymykseltä.

Minusta oli hienoa, että Rian Johnsonin ohjaksissa Star Wars kääntyi nyt uuteen suuntaan. Tähän saakka olemme seuranneet Skywalkereiden saagaa, mutta Kylo Renin sanoin nyt "annetaan vanhan kuolla" ja siirrytään katsomaan tulevaisuuteen uudelta kantilta. Vaikka itsekin epäilin ja ehkäpä jopa toivoin Daisy Ridleyn esittämän Reyn olevan sukua vanhoille tutuillemme, oli tuore ja rohkea ajatus tehdä hänestä "nobody".

Kaikkien Voimassa vahvojen ei tarvitse olla Skywalkereita.

Oli myös hieno veto tyrkätä (keskeisen tarinan kannalta sinänsä turhalta tuntuva) Snoke pois pahiksen paikalta. Sekä se, ettei Adam Driverin esittämästä Kylo Renista tehty uutta Darth Vaderia, vaan pahiksena ainakin toistaiseksi vielä erittäin keskeneräinen, rikkinäinen hahmo, jossa on paljon mielenkiintoisia kerroksia.

Vaikka The Last Jedi kumartelee aiempien elokuvien tarinankäänteille, on se vahvasti Reyn ja Kylo Renin tarina ja uuden alku.

Uuteen siirtymistä uumoilee myös se, kun kenraali Leia Organakin elokuvan loppupuolella sanoo: "Don't look at me. Follow him!"

Vaikka Skywalkereiden taru sellaisena kuin me sen tähän saakka olemme tunteneet, olisikin lopussa, heidän vaikutuksensa säilyy tarinassa. Siitä Luke Skywalker piti huolen ja antoi galaksille sen tarvitseman toivonkipinän. The Last Jedi on vaikeana trilogian välielokuvana onnistunut tapaus, jossa on paljon samaa kuin Imperiumin vastaiskussa.

Odotankin kahden vuoden päässä häämöttävää yhdeksättä episodia nyt aivan uudenlaisella mielenkiinnolla. Saas nähdä jatkaako ohjaajaksi palaava, The Force Awakensin ohjannut J.J Abrams yhtä rohkealla tiellä kuin The Last Jedin Johnson.

Mitä mieltä te olette The Last Jedistä?

-Päivi Laajalahti, Discshopin leffahörhö

]]>
2017-12-18
Elokuvaihmiset kirjailijoina https://www.discshop.fi/elokuvaopas/blogi/elokuvaihmiset_kirjailijoina/B2249


Luovat ihmiset ovat usein luovia useammallakin alalla kuin vain sillä, mistä heidät pääosin tunnetaan. Olen syksyn aikana lukenut kolme kirjaa, joissa tekijänä on ollut elokuva-alalla työskentelevä ihminen - näyttelijä, ohjaaja-käsikirjoittaja ja toimittaja. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nämä tyypit pärjäävätkään oman mukavuusalueensa ulkopuolella.

Viime aikoina erityisesti Jessica Jones -roolihahmostaan tunnettu Krysten Ritter julkaisi tänä vuonna esikoisromaaninsa. Kun kirja sattui tulemaan vastaani Lontoon Waterstones-kirjakaupassa - ja vielä kirjailijan nimmarilla varustettuna - nappasin sen mielenkiinnosta luettavaksi ilman mitään tietoa sisällöstä.

Olikin yllätys, sillä Ritterin kirjoittama esikoinen "Bonfire" on tiivistunnelmainen rikosjännäri. Se kertoo kotiseudulleen palaavasta juristista, joka alkaa selvittää, onko paikallisella suuryrityksellä aivan puhtaat jauhot pussissa. Samalla hän joutuu palaamaan oman lapsuutensa tapahtumiin ja siihen, miksi hän aikoinaan muutti kotikaupungista pois enää palaamatta sinne.

"Bonfiressa" on nähtävissä esikoisromaanin haasteet: välillä se vetää tiukasti mukaansa, välillä vähän haahuilee. Hieman epätasainen kokonaisuus, jonka loppu tuntuu hätäiseen kasatulta. Mutta ovela tarina ja kiinnostava päähenkilö tekevät siitä ihan mukiinmenevän luettavan.

Episodin toimituspäällikkönä toimivan Jussi Huhtalan esikoisromaani "Ukkosenjohdatin" on tyyliltään täysin erilainen. Se kertoo keski-ikäisestä miehestä, jonka elämä on tienhaarassa. Lämminhenkinen ja humoristinen romaani tutkiskelee ihmisen sielunelämää, kun vanha ystävä kuolee ja suhde tyttöystävään päättyy.

Huhtalan elokuvatietämys tihkuu kirjan sivuilta, sillä sieltä löytyy runsaasti viittauksia elokuviin ja populaarikulttuuriin yleisestikin. Romaania voi suositella etenkin kaikille keski-iän kriisiä poteville, jotka itsekin etsivät mahdollisesti omaa paikkaansa elämässä.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Pekka Lehtosaaren kirjoittama ja Hannu Lukkarisen kuvittama "Raatteen tie" on kunnianhimoinen sarjakuvasovitus suomalaisen historian keskeisestä tapahtumasta. Tyylikkään mustavalkoisilla sivuilla avautuu Suomen ja Neuvostoliiton vuonna 1939 alkanut sota aivan uudenlaisella tavalla.

"Raatteen tie" on komea sarjakuva ja tarinaltaan sellainen, että sen lukijakunnan voisi hyvinkin ajatella olevan erittäin laaja myös ikäskaalalla ajateltuna - voisin helposti kuvitella jopa oman isäni lukemassa sitä. Suomen 100-vuotisjuhlavuonna se tuntuu nimittäin istuvan paikkaansa kuin Tuntematon sotilas ikään.

-Päivi Laajalahti, Discshopin leffahörhö

]]>
2017-12-14