Peliblogi - Discshop.fi http://www.discshop.fi/peliopas/blogi Peliblogi - Discshop.fi fi Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/parempi_myohaan_kuin_ei_milloinkaan/B2263



Parasta alennusmyynneissä on se, että uskaltaa ostaa myös pelejä jotka eivät ole ensivaikutelmaltaan kolahtaneet niin kovaa että olisi edennyt ostamiseen saakka. Hieman halvemmalla irtoava peli ei ole sijoituksena niin suuri, ja jos meno ei miellytäkään, ei harmitus ole kovin suuri.
Itselleni tämä metodi on toiminut usein ja vieläpä onnistuneesti - vaikka samalla se tarkoittaa että olen joskus armottomasti hypetyksestä jäljessä.

Viimeisimpänä juupas-eipäs hankintanani on Skyrim, jota olen pyöritellyt mielessäni monta, monta vuotta. Peli on palkittu niin monesti, kehuttu ylivoimaiseksi niin monesti ja hypetetty kuoliaaksi, että vaikka siitä tehdyt videot eivät esimerkiksi ikinä ole itseäni innostaneet, on se aina koputtanut takaraivossani sitkeää haloota. The Elder Scrolls V: Skyrimhän ilmestyi jo vuonna 2011, joten voi rehellisesti kehua olevani junasta pudonnut pelaaja jo vuosia sitten. Aloitin pelin viikko sitten, ja voin todeta että olin sekä oikeassa että väärässä.

Aika on ajanut pelistä osittain ohi sitten sen ilmestymisen, mutta tämä on täysin ymmärrettävää. Valikot ja esimerkiksi aseiden vaihto ovat rujomaisen hankalia, ja syövät paljon omaa pelikokemustani kolholla olemuksellaan ja tekniikallaan. Lisäksi esimerkiksi taistelumekaniikat eivät ole kovin heppoisia, ja esimerkiksi miekkataistelut ovat melkoista huitomista, tai ainakin tuntuvat siltä, kun on tottunut sujuvampiin peleihin viime vuosien aikana. Peli ei paljon opeta, ja alun pieniä neuvoja lukuunottamatta olen taikojen ja aseiden käytön osalta paljon netin varassa, sillä tuntuu että jopa pelin oma apu-osio on toisinaan ihan yhtä tyhjän kanssa.

Kartta on sekava, questien eli tehtävien löytäminen ja suorittaminen tuntuu välillä hyvinkin satunnaiselta. Toteutuksesta on helppo löytää paljon vikoja vuosia jälkikäteen ja ihmetellä miten tehtäviä ei olla osattu jaotella kaupungeittain tai alueittain, ja miksi kaikki on hieman liian työlästä. Visuaalisesti peli yllätti minut alussa olemalla tuhnuisen ruskea ja rujo, tuomalla eteeni toinen toistaan kamalamman näköisiä tönkköisiä hahmoja, vaikka kyseessä on remasteroitu versio. Tästä olen edelleen samaa mieltä; Skyrimin hahmogalleria ei silmiä hivele, ja jostain syystä tämä on piirre joka korpeaa minua silmittömästi. Maisemat ovat toisinaan taas hyvinkin kauniita, vaikka mitään vau-elämystä en ole onnistunut pelissä vielä kokemaankaan.

Pelattuania Skyrimiä muutaman tunnin olin valmis luovuttamaan ja heittämään koko pelillä vesilintua. Se tuntui armottoman tönköltä ja vanhanaikaiselta tavalla jota vuosia vanhemmat pelit eivät ole tuntuneet. Juoni tuntui yhdentekevältä, enkä saanut päähahmoon eli sankariini minkäänlaista otetta. Vastaan marssivat hahmot ja näiden tarinat eivät onnistu tempaamaan minua mukaansa, ja minkäänlaista varsinaista sidettähän sivuhahmoihin ei pysty luomaan rajallisten keskuteluiden vuoksi. Mutta ei se ole pelin tarkoituskaan - olen vain tottunut toisenlaisiin peleihin, ja juuri näistä syistä vältellyt Skyrimiä niin pitkään.

Onneksi kuitenkin jatkoin sitkeästi, etsien sitä punaista lankaa ja koukkua jonka vuoksi peliä rakastetaan ja pelataan edelleen. Se löytyi jossain tuskastumiseni alkutaipaleella, kun täysin sattumalta törmäsin Companions-kiltaan. Ei sillä, että peli olisi ohjannut minua tuohon sivussa olevaan taloon, mutta kompastelin suoraan ovesta sisään ja löysin joukon joka on antanut peliin jotain itua. Pian olinkin muuttunut ihmissudeksi, ja sankarini oli päätynyt naimisiin ihmissuden kanssa: olemme tyytyväisiä pienessä talossamme ja suoritan nyt tehtäväpolkuja uudella innolla. Ehkä Skyrimin ongelma on, näin jälkikäteen viisasteltuna, että se ei anna paljon vihjeitä tarjolla olevista tarinankaarista ja seikkailuista, vaan niihin kompastuu hieman sattumalta. Samalla pelkään kaikkia niitä tarinanhaaroja, jotka minulta jäävät kokematta, koska en tajunnut puhua jonkun tyypin kanssa jonkun kyläpahasen sivukujalla. Onneksi on internetti ja siellä paljon apuja ja tietoa noviiseille, joten uskon että ajan kanssa saan parhaan mahdollisen kokemuksen pelistä irti. Nyt nautin Skyrimistä paljonkin - jälleen kerran olen tyytyväinen siihen, että annoin mielipiteeni rauhassa muhentua kypsäksi.

]]>
2018-01-14
Vuoden odotetuimmat pelit https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/vuoden_odotetuimmat_pelit/B2260 Pelivuodesta 2018 näyttää tulevan, ainakin näin nopeasti vilkaistuna, mielenkiintoinen. Vaikka käymmekin kuukausittain läpi aina kuukauden tulevat peliuutuudet tarkemmin, listataan tässä postauksessa koko vuoden 2018 odotetuimpia peliuutuuksia.

Tammikuun lopussa pelaajille putkahtaa ainakin Monster Hunter: World, jota Capcomin pidetyn pelisarjan ystävät ovat jo kovasti odottaneet. Mukana on co-op -moodi sekä tietenkin entistä näyttävämmät grafiikat, mutta sydämeltään kyseessä on kuitenkin tuttu seikkailu joka laittaa pelaajat dinosaurusten ja lohikäärmeiden perään.



Mätkinnän ystäville tarjolla on myös tammikuussa ilmestyvä Dragon Ball FighterZ kirkkaine 3D -mallinnuksineen, sekä helmikuussa julkaistava Dynasty Warriors 9, joka tuntuu tarjoavan enemmän perinteisempää hakkuumeininkiä kuin aikoihin.

Roolipelien maailmaan johdattaa valtavan avoimen maailman tarjoava Kingdom Come: Deliverance. Peli eroaa genreveljistään tarjoamalla aidosti dynaamisen maailman; tarina etenee muualla kartalla riippumatta siitä lähdetkö juuri sen tehtävän matkaan vai et. Näin keskusteluilla ja päätöksillä tuntuu olevan aidosti merkitystä, sillä maailma elää täysin omaa elämäänsä samalla kun pelaaja samoilee jossain tienvarressa.



On turhauttavaa, että Hideo Kojima ei ole enää Metal Gearin ohjaimissa. Siksi helmikuussa julkaistavaan Metal Gear Surviveen suhtautuu hieman ennakkoluuloisesti, eikä odotettavissa luultavasti ole lainkaan saman tason seikkailu kuin mihin pelisarjan fanit ovat tottuneet. Tämä ei tarkoita etteikö peli olisi testaamisen arvoinen, mutta todetaan että peliin suhtaudutaan varauksella.



Mielenkiintoisen jaetun kuvaruudun co-opin tarjoaa A Way Out, vankilasta pakoreissun tarjoava peli maaliskuussa. Peli on Brothers: A Tale of Two Sons -tekijöiden käsialaa, ja jaettu ruutu tuottanee sekä päänvaivaa, että mielenkiintoisia ratkaisuja pelin etenemiseen. Maaliskuussa julkaistaan myös Ni no Kuni 2: Revenant Kingdom sekä koko perheelle sopiva Sea of Thieves, tuoden maaliskuun tunnelmiin hieman hauskempaakin menoa.



Maaliskuun päättää odotettu Far Cry 5, jonka teemat on sijoitettu menneiden aikakausien ja viidakkojen jälkeen hieman modernimpaan ympäristöön. Fiktiiviseen Hope Countyn alueeseen keskittyvä tarina on yhdistelmä uskonnollista fanatismia ja paukuttelua, joten kiirettä pitänee pelaajalla kunnan sheriffin rooliin astuvalla pelaajalla.



God of Warille ei julkaisupäivää ole vielä asetettu, mutta pelin on tarkoitus ilmestyä 2018 alkupuoliskollla. Skandimytologiaan tällä kertaa nojaava tarina kuljettaa Kratoksen kohti henkistä kasvua, ainakin jos pelin teemoista - raivosta luopuminen ja pojan kasvattaminen - on jotain suuntaa otettavissa. Ilman tarkkaa julkaisupäivää ovat myös odotetut Crackdown 3 (kevät 2018) sekä Red Dead Redemption 2. Varsinkin Red Dead Redemption 2lla on niskassaan kenties jopa liikaa odotuksia, ja siirretty julkaisuajankohta sekä moninpelin lisääminen tarjontaan eivät ole onnistuneet avaamaan itse tarinaa pelaajille lainkaan - peli on edelleen hyvin pimeän peitossa.






Kevät 2018 lupailee myös teknoseikkailua Detroit: Become Human, joka julkaistaan eksklusiivisesti PS4lle, sekä peliä Vampyr, joka voi parhaimmillaan olla balsamia Dishonored -pelien faneille.



Anthem on peli josta halutaan omanlaisensa korvaaja Destinylle. Vaikka EAn peli lupailee Mass Effect -tyylistä ammuskelua ja toimintaa, on pelin moninpelipainotteinen lähestymistapa osalle pelaajista hyvin vastenmielinen. Näin Anthemista tullee saman kohderyhmän herkkua, kuten oli odotettavissakin, eivätkä perinteisen Mass Effect-tyylisen pelin fanit saane tästä irti juuri mitään. Julkaisuajankohta on jossain ensi syksyn korvilla viimeisten tietojen mukaan.



Loppuvuoteen mahtuukin paljon uutta ja odotuksia herättävää, mutta julkaisujen ajankohdat ovat kortilla. Luvassa on kuitenkin mitä ilmeisimmin Ubisoftin Black Flag -tyylinen seikkailu Skull and Bones sekä Darksiders 3.
Jossain vuoden 2018 toisella puoliskolla alkaa myös Telltale Gamesin paljon odotettu The Wolf Among Us -pelin toinen kausi, ja jos kaikki menee niinkuin pitää, saavat pelaajat vihdoin The Last of Us Part 2n vielä hyppysiinsä tämän vuoden puolella.

]]>
2018-01-05
Peliblogin parhaat vuoden 2017 pelit https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/peliblogin_parhaat_vuoden_2017_pelit/B2253 Pelivuosi mennä hujahti. Itse kerkesin pelaamaan yllättävän monta hyvää peliä, joista osa innosti ennen kaikkea siksi etten ollut aiemmin oikein genreen lähtenyt mukaan. Vuoden parasta peliä en pysty valitsemaan, sillä tehtävä tuntuu varsin mahdottomalta. Kenties hienoimmat pelielämykset minulle tarjosi kuitenkin oma suosikkikolmikkoni: Assassin's Creed: Origins, Evil Within 2 sekä Mass Effect: Andromeda.



Paljon erinomaisia pelejä on jäänyt pelaamatta, mutta etenen uutuuksissa omaan tahtiini ja ensi vuoden alkuun olen varannut itselleni tänä vuonna julkaistuja pelejä joille ei vain ole löytynyt aikaa, kuten Horizon Zero Dawn. Tässä kuitenkin kertauksena omat suosikkini kuluneelta pelivuodelta.

Evil Within 2 -pelistä olen kirjoittanut tänä vuonna pariinkiin otteeseen nyt loppuvuodesta. Ensimmäinen osa sai minut tutisemaan sen verran töppösissäni, että lähdin hyvin epäröiden pelin matkaan. Onneksi joko nahkani on parkkiintunut, tai pelisarja on onnistunut tarinankerronnassaan taituroimaan paremmin kauhun ja juonen välillä. Tämä on ainoastaan hyvä asia, sillä näin pelistä tuli elämys jonka pystyin itse jopa pelaamaan.
Tunnelmia pelistä täällä.


Assassin's Creed: Origins veti minut alkusekunneista mukaansa, eikä oikeastaan päästänyt irti ennen kuin olin edennyt pitkän tarinan loppuun saakka. Legendaarinen pelisarja onnistui uusiutumaan tavalla, joka pitänee pitkän linjan fanit kuten itseni tyytyväisenä. Lisäsisältöä on vielä tulossa, eli pelistä en pääse edes eroon vielä vähään aikaan.
Lisää pelistä täällä>>




Hirveän äläkän saattelemana alkuvuodesta julkaistu Mass Effect: Andromeda on jakanut mielipiteitä. Itse pidin pelistä kovasti, eivätkä monelle taholle jakautuneet sivutehtävät hermostuttaneet minua lainkaan. Onnistuin pitämään pääni kylmänä, kahlaamaan tarinaa eteenpäin ja löysin hurmaavat hauskat hahmot, napakan huumorin ja sujuvan toiminna. Olen pelannut tarinan läpi kahdesti tänä vuonna, joten voin rehellisesti seistä mielipiteeni takana tästä eteenpäinkin.
Lisää Andromedasta blogissa täällä.




Telltale Gamesin tarinat ovat onnistuneet koukuttamaan napakasti. Guardians of the Galaxy oli itselleni pettymys, mutta ensi vuoden The Wolf Among Us -peliä odotellessa Batman: The Telltale Series on ollut mitä erinomaisinta odotusviihdettä. Peli tarjoaa hienoja käänteitä, ja on petrannut edellisestä kaudesta nostamalla panoksia ja tuomalla pari uutta ominaisuutta peliin mukaan. DC-fanina mikään ei ole herkullisempaa kuin toimiva Batman-tarina, ja tämä on juuri sellainen. Tunnelmia Batmanista voit lukea täältä.

Tunnelmia Batmanista voit lukea täältä.




Meillä kaikilla taitaa olla ikävä Nathan Drakea - itse ainakin mietin kaiholla kaikkia niitä seikkailuja joita hahmo on tarjonnut. Uncharted: The Lost Legacy on kelpo korvike tähän nälkään, vaikka mikään ei ikinä tule hahmoa korvaamaankaan. Sujuva toiminta, Uncharted-sarjalle uskollinen ja visuaalisesti hieno ympäristö sekä hyvät hahmot tekevät pelistä kokeilemisen arvoisen. Lue lisää The Lost Legacysta täältä.

Lue lisää pelistä täältä.




Vuoden peli -gaaloissakin hyvin pärjännyt Hellblade: Senua's Sacrifice on omalaatuinen, häiritsevä sekä mahtava pelikokemus. Kaikille tämä peli ei sovi, mutta visuaalisesti ainutlaatuinen ja toisinaan oudoille poluille kulkeva peli on vuoden parhaita jo pelkästään uniikin kerrontansa vuoksi. Hellbladesta juttua täällä.

Hellbladesta löydät juttua täältä.


Pulmat toivat mukavaa breikkiä ainaiseen seikkailuun ja mätkimiseen, ja vietinkin hermostuttavia hetkiä parinkin platform-tyyliseksi luokiteltavan jännittävän pelin kanssa. Black the Fall (lue juttu) ja Little Nightmares (lue juttu), ovat molemmat kiperiä tilanteita tarjoavia, ja yllättävän pelottavia. Yksinkertainen visuaalinen kerronta ei tarkoita, etteivätkö pelit olisi upeita - teho löytyy jujuista ja tunnelmasta, joka sopii hyvin kun kaipaa vastapainoa toiminnalle.


Ensi vuonna uudet kujeet, uudet pelit ja odotukset.

Mikä peli upposi itsellesi tänä vuonna parhaiten?

]]>
2017-12-29
Toisinaan mielipiteille pitää antaa aikaa kehittyä https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/toisinaan_mielipiteille_pitaa_antaa_aikaa_kehittya/B2252



Minulta kului 17 tuntia Evil Within 2 -pelin läpipelaamiseen. Olen usein miettinyt pelien keston mielekkyyttä, ja todennut hyvä tarina on kymmenien tuntien kahlausta parempi. Tietenkään tämä sääntö ei koske kaikkia pelejä (olenhan suuri Mass Effect-fani), mutta tarinavetoisissa peleissä ei tarvitse olla pituutta tolkuttomasti sillä vähempikin kantaa pitkälle.

Evil Within 2 oli jopa yllättävän pitkä, sillä sen 17 episodia kuljettivat tarinaa vetovoimaisesti eteenpäin niin, ettei itselleni tullut mieleenkään keskeyttää pelaamista.

Peli onnistui tarjoamaan uusia käänteitä ja haasteita koko kestonsa ajan ja itsepäiseksi tahtotilaksi muodostui saattaa Castellanos turvaan tuosta kamalasta maailmasta hinnalla millä hyvänsä. Vaikka kaikki kentät eivät olleetkaan henkilökohtaisesti itseäni miellyttäviä (harvoinhan näin on, eikä se ole pelille heikkous), oli kauhu ja tarina mukavasti tasapainossa aiheuttamatta itselleni "kiitti mulle riitti" -fiilistä missään vaiheessa. Onkin hieman käsittämätöntä, että peliä ei ole noteerattu missään vuoden pelien listalla, sillä pelikokemuksena se on vuoden miellyttävimpiä. Se ei keksi pyörää uudestaan eikä tarjoa viimeisen päälle viilattua online-räiskintää. Siksi se mielestäni onkin niin onnistunut, yksinpelaajan hienona kokemuksena joka jaksaa välittää hahmoistaan loppuun saakka.

Peleistä kirjoitettaessa ongelmat liittyvät usein aikaan. Arviot tai ensitunnelmat pitäisi saada hyvissä ajoin ulos, jolloin aikaa varsinaiselle pelaamiselle tai tarinaan uppoamiselle ei yksinkertaisesti jää. Näin arvioista voi toisinaan tulla pintapuolisia raapauksia, ja esimerkiksi ensi alkuun kiinnostavalta tuntuva peli voikin muuttua itseään toistavaksi tai puuduttavaksi 20 tunnin kohdalla. Useimmiten arvosteluissa tätä ei nähdä, sillä arvostelija voi joutua kirjoittamaan tunnelmansa hyvin kepeän polkaisun pohjalta. Siksi olen ottanut tavakseni palata pitämieni pelin pariin myös täällä blogissa, kootakseni ajatukseni sekä kertoakseni, kantaako peli loppuun saakka.

Tämän logiikan ymmärtää viimeistään, jos ajattelette elokuvia. Hyvin usein ensi-iltaan tulevien elokuvien arviot pitää kirjoittaa ja julkaista vain tunteja, joskus paria päivää ennen ensi-iltaa. Aikaa teemojen käsittelyyn ei juuri ole, ja päällimmäisenä tunteena elävätkin nimenomaan ne, tunteet. Oletko koskaan ollut innoissasi elokuvasta sen nähtyäsi, ja muutaman kuukauden päästä voitkin todeta täysin rauhallisesti että ehkä se ei nyt NIIN hyvä ollutkaan?
Itselleni tapahtuu tätä aina välillä, ja se on täysin ymmärrettävää. Onneksi blogissa voin palata ensitunnelmien jälkeen pelini pariin, kun kokonaisuudesta on todellinen käsitys, ja peli on saanut muhia aivokopassa jopa viikkoja.

Skye

]]>
2017-12-23
Väkivalta väkivallan vuoksi ei ole hyvää tarinankerrontaa https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/vakivalta_vakivallan_vuoksi_ei_ole_hyvaa_tarinankerrontaa/B2251



Vaikka Wolfenstein II ei ole ollut varsinaisella työlistallani missään vaiheessa, halusin rientää pelin matkaan edes ilmaisessa jaossa olleen ensimmäisen tason verran. Kiitosta ja kehuja kerännyt peli on teemoiltaan mielenkiintoinen, ja viihdyttää pelaajiaan toimivalla taistelullaan ja juonellaan.

Itse kuitenkin kaarruin hieman takavasemmalle pelin vuoksi, enkä alun jälkeen ole oikein saanut itseäni innostumaan pelin pelaamisesta. Tarinan alkuhan on jäätävä, ja tuo väkivaltaa epämiellyttävässä muodossa pelaajan nenän eteen aivan riittävissä määrin. Älkää käsittäkö väärin, en sano etteikö peleissä voisi olla väkivaltaa, olenhan itsekin kauhupelien ja räiskyttelyn ystävä. Mutta Wolfensteinin tarinaa kannattelevat alussa äitiin ja pieneen poikaan kohdistettu väkivalta, haluten korostaa avuttomuuden tunnetta ja luoda pelaajalle kenties jonkinlainen oikeutettu raivo tulevaa silmällä pitäen. Siinä vaiheessa kun peli laittaa minut ampumaan perheen koiraa kohti (jota en tietenkään tehnyt, mutta koira kuolee silti), olin jo valmis heittämään pyyhkeen kehään. Peliä oli kulunut noin viisi minuuttia. En ole tuskani kanssa yksin. "Onko mitään keinoa pelastaa koira" on suosittu kysymys foorumeilla, enkä ole ainoa jonka mielestä ratkaisu oli raivostuttava.

Onneksi osaan antaa peleissä tapahtuvien asioiden usein mennä kuin vesi hanhen selästä, ja pääsin nauttimaan hyvin sujuvasta räiskyttelystä. Mutta takaraivooni jäi kummittelemaan ajatus siitä, miksi näin kehuttu peli ei keksi mitään MUUTA keinoa herättää tunteita ja oikeuttaa sankarin taivalta?

Ratkaisu tuntui hieman köyhältä, jopa vanhanaikaiselta ja kuluneelta, mitä en olisi odottanut näin kehutussa pelissä. Ymmärsin kuitenkin samalla myös sen, että peleissä me emme edelleenkään odota parempaa, laadukkaampaa kerrontaa tai emme edes pelaajina osaa aina vaatia tuoreempia ratkaisuja. Alun lyhyen voimattomuuden tunteen teho ei kanna kuitenkaan yhtään pelin alkua pidemmälle, ja näin se menettää merkityksensä ennen lähtöportista kaasutusta. Väkivalta vain väkivallan vuoksi, halpana yrityksenä nostattaa panoksia tai pelaajan tunteita, ei toimi jos tapahtumalla ei ole mitään merkitystä isommassa kaavassa. Kyseessä on kuitenkin peli, jossa tapetaan natseja. Eikö tämä oikeasti riitä? Eikö sankareita voi rakentaa ja tarinoita kertoa ilman, että turvaudutaan kuvastoon joka on ennalta-arvattavaa ja heikkoa? En vaadi väkivallan poistamista peleistä, kaukana siitä, vaadin parempia tarinoita ja kirjoittamista - jopa natsintappo-peleissä.

Samaan aikaan kun tuskailin pelin alun kanssa, Hesarissa julkaistiin sopivasti artikkeli jossa puhutaan väkivallan viehätyksestä viihteessä. Voitte itse lukea artikkelin

täältä >> , ja päätellä miksi pelien väkivalta on niin suosittua. Mielekäs väkivalta viihteessä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että väkivaltaan vastataan väkivallalla, eli saadaan oikeutus toimintaan. Siksi elokuvissa väkivalta oikeutetaan vastaväkivallalla.

"Ensin tapahtuu väkivallanteko ja sitten sankari vastentahtoisesti käyttää väkivaltaa ja rankaisee pahantekijää," toteaa Henry Bacon artikkelissa. Tätä lukiessani mietinkin, mihin Wolfenstein II -pelin alun rankaisu ja ratkaisu jäi - väkivaltaa käytettiin halpana tehokeinona, ilman tilaisuutta vastata tilanteeseen millään tavalla. En tiedä teistä, mutta itse odotan tarinoilta enemmän, sillä odotan peleiltä jo enemmän. Odotan myös pelikritiikiltä enemmän.

Skye

]]> 2017-12-20 Frank on palannut - zombit vaviskoon https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/frank_on_palannut_zombit_vaviskoon/B2250 Ensimmäisestä Dead Rising-pelistä tuttu valokuvaaja Frank West palaa juurilleen, kun Willametten kylässä puhkeaa zombiepidemia. Tapahtumapaikkana toimii hieman ironisesti suuri ostari, joka on rakennettu ensimmäisen pelin uhrien muistolle - mutta näin saadaan ympyrä sulkeutumaan ainakin Westin hahmon osalta.

PlayStation 4lle joulukuun alussa julkaistu Dead Rising 4: Frank?s Big Package kokoaa yhteen alkuperäisen pelin lisäksi oikeastaan kaiken mitä voi kuvitella. Mukana ovat kaikki julkaistut DLCt, sekä bonussisältönä Street Fighter Outfit Pack ja My Bloody Valentine Pack. Lisäksi paketista löytyvät pari lisäasetta sekä Capcom Heroes -lisätila.

Vaikka pelissä on mukana myös moninpeli, on Dead Rising kuitenkin toimivimmillaan yksinpelinä. Kampanjan pituus, ilman sivutehtäviä, on noin 10+ tuntia, mutta sivutehtävät ja juonet vievät yleensä pelaajan huomion ja mielenkiinnon siinä määrin, että pelin pituutta on vaikea edes arvioida etukäteen. Zombeja tappaessa, ja niitä on tässä pelissä tarjolla paljon, ei aikaa oikein näytä laskevan ja melko aivottomana rutistamisviihteenä nelososa tuntuu arvioiden puolesta kelpaavan genren ystäville.

Pelissä on lisäksi jouluinen tunnelma, sillä tapahtumathan sijoittuvat joulun alle koska tarina alkaa Black Fridayn ostoskaaoksesta. Joululaulut soivat ostarilla Frankin pistäessä zombeja matalaksi, joten kenties tämä peli on juuri se joka pelastaan joulun latistuneen tunnelman. Ellei sitten halua keskittyä suklaan syöntiin ja suolien lennättämisen välttelyyn.

]]>
2017-12-16
Sniper Elite 4 toimii satunnaisellekin ammuskelijalle https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/sniper_elite_4_toimii_satunnaisellekin_ammuskelijalle/B2248



Pääsin näin hyvin myöhään Sniper Elite 4n kimppuun, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Peli ei ole ollut millään "pakko pelata" -listallani, joten tungin pelisession nyt tähän väliin, kun aikaa näytti sille muutaman tunnin verran irtoavan.

Olen aina pitänyt Sniper Eliten tavasta tuoda ammuskelua mukaan peliin, jossa tarina ei nyt kovin suurella tavalla ole mukana. Olen enemmänkin CoD-ihmisiä, mutta hiippailussa ja taktisemmassa ammuskelussa on oma viehätyksenä, olenhan hiippailun suuri ystävä muutenkin. Sniper Elite antaa myös mahdollisuuden tarkastella ja harkita asioita etäämmältä, mikä suoremmissa räiskyttelyissä ei ole usein mahdollista.

Tarinahan sijoittuu Italiaan, jonne Karl Fairburnin hahmo kiidätetään kohteita listimään. Miellyttävää on, että annettu kartta antaa mahdollisuuksia suorittaa tehtävät kutakuinkin oman pään mukaan eli ainakaan itselleni ei tullut mikään kiire minnekään päätehtävää suorittamaan. Pisteitä ropisi mukavaan tahtiin, sillä vastustajia saa listiä lähietäisyydeltä taakse hiippailemalla tai ampumalla vaimentimella varustetulla pistoolilla tai ampumalla kauempaa. Yllä pärräävät lentokoneet luovat mukavasti äänisuojaa tarkkuusammuntaan, jolloin ainakaan ihan kaikki lähiseudun sotilaat eivät ole nahkaasi metsästämässä.

Killcam toimii edelleen, ja napakimmat osumat ovat mukavaa katsottavaa niille jotka tällaista arvostavat. Itselleni piirre on täydellisen yksi ja sama, mutta näyttävyyttä se tuo pelaamiseen aivan varmasti. Koska en ole maailman tasakätisin ammuskelija, antaa peli mukavasti helpommilla vaikeustasoilla tasoitusta meillä lähmäkäpälille. Hengityksen pysäyttäminen auttaa sihtaamisessa, mutta vaikeustasoa nostamalla vastaan voi tulla myös tuulen voimakkuuden ja lentoradan arviointia, johon minulla ei riitä kärsivällisyys tai aika. Ilolla peliä voi vaikeustason muuttamisen vuoksi suositella myös niille, jotka yleensä eivät tarkkuusammuntaan lähtisi; peli tuntuu sopivan satunnaisillekin ammuskelijoille erinomaisesti.

Parasta Sniper Elitessä on sen avoimet mahdollisuudet suorittaa tehtäviä melko lailla oman makunsa mukaisesti. Kaukaa ammuskelu on koukuttavaa ja äärettömän tyydyttävää, mutta kylissä vastaan voi kulman takaa tulla kuka tahansa vaikka kuinka olisi kiikarilla etukäteen maisemaa tarkastellut ja vihollisia tägännyt. Tällöin melko pätevä lähitaistelu ja ammuskelu toimivat aivan yhtä hyvin, vaikka hässäkän aiheuttaminen vartio- tai tarkastuspisteessä ei alunperin olisikaan ollut pelaajan tarkoitus. Epäonnistuminen snaippaamisessa ei kaada maailmaa, ja peli antaa armoa luusereille - sotilaat eivät kovin kauaa yksittäistä ammuskelijaa etsi, vaan tilanne rauhoittuu nopeasti. En tiedä, kuinka kauan Sniper Elite viihdyttää genren todellisia harrastajia, mutta koska itse nojaan paljon tarinaan ja interaktiiviseen ympäristöön, tuntuu että tässä pelissä puhdetta riittää faneille mukavan pitkäksi aikaa. Se tarjoaa perusammuskelua, taktikointia ja hienot ympäristöt, sotkematta perusajatukseen liikaa teorioita ja juonta sotasimulaatiota sotkemaan.


Skye Borg

Voit seurata minua myös muualla:
TwitterInstagram

]]>
2017-12-14
Mitä ihmettä Kojima yrittää meille kertoa? https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/mita_ihmetta_kojima_yrittaa_meille_kertoa/B2246 Viime päivien suurinta hupia (jos hupisi ovat yhtä halvat kuin minulla) on ollut yrittää saada selvää Hideo Kojiman Death Stranding -pelin trailerista. Tähän hupiin kuuluu myös Kojiman fanien teoriat, sillä Game Awardseissa julkistettu traileri ei ole auennut oikein kenellekään.

Kun traileri yhdistää Norman Reedusin, vauvan, outoja metaforia tai jotain sinnepäin sekä avaruusolioita (?) niin ei liene ihme, että hämmennys on suuri. Mitään muuta tietenkään ei Kojimalta voinut odottaakaan, sillä kuva voi väittää että Metal Gear Solid-pelit ovat juonen kuljetukseltaan tai tapahtumiltaan normaaleja?



Reedusin hahmon puvun yksityiskohdat ja varsinkin sen numerosarja 0914-137 ovat saaneet ainakin Redditin käyttäjät kaivamaan raamattunsa esille. Kyseessähän voisi olla vain sarja satunnaisia numeroita, mutta Kojiman tuntien näin ei kuitenkaan ole. Raamatun mukaan psalmi kuuluu suomeksi: Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!
Ei kovin hentoista tekstiä, mutta ottaen huomioon Reedusin hahmon mukana usein nähtävän vauvan, tekstillä on rujo yhteys peliin.

Vauvat ovat kirvoittaneet monta muutakin teoriaa, kuten sen, että ne ovat niitä kantavien ihmisten klooneja, joille voi mm. siirtää muistonsa ja näin viedä tarinaa eteenpäin. Huvittavinta pelin ilmestyessä voikin olla, ettei asiasta silti tule tolkkua jos tarinan kerronta liikkuu täysin eri tasolla kuin pelaajan ymmärrys.

Traileria tiukasti tuijottaneet ovat bonganneet sieltä myös luultavasti itse Kojiman, nousemassa vedestä. Samoin Mads Mikkelsen on ilmeisesti huomattu trailerissa, vaikka ensi näkemältä tuntuu että pelin toinen päähahmo on epäilyttävästi näkymättömissä. Mikkelsenin raamit kuitenkin tuntuvat joidenkin mukaan istuvan hyvin taivaalta alas leijailevan hahmon malliin, joka lisäisi entisestään miehen hahmon mystiikkaa. Huomattavaa myös on, että edellisessä trailerissa Mikkelsenin hahmo ilmestyi kuvaan n. 3:50 minuutin kohdalla, ja leijaileva huppupäinen hahmo ilmestyy juuri samoihin aikoihin kuvaan.

Death Stranding on kuitenkin, mitä ilmeisimmin, tarina ihmiskunnan tuhosta ja siitä kuinka luonto rankaisee pahoinpitelijäänsä. Trailerinhän aloittaa William Blaken runosta 'Auguries of Innocence' otettu pätkä, joka kuvaa juuri näitä teemoja. Miten Kojima aikoo tuoda lohduttomaan ja outoon tarinaansa pelattavuutta on juonen lisäksi hyvin mielenkiintoinen kysymys. Kojima itse on todennut pelin olevan poikkeava perinteisestä toiminnasta sekä RPG-peleistä, joten odotettavissa on jotain täysin uutta jopa Kojiman mittapuulla katsottuna. Death Stranding on kuitenkin, vahvistetusti, avoimen maailman toimintapeli johon on yhdistetty verkkopelin ominaisuuksia. Tarinaan on saatu myös ilmeisesti enemmän potkua Guillermo Del Torolta, kuin on aiemmin kerrottu, joten mitään normaalia tarinaa ei kukaan enää edes odota.

Death Strandingin julkaisusta ei ole mitään tietoa, mutta se julkaistaan PlayStation 4-konsolille. Peli tullaan myöhemmin julkaisemaan myös PClle, mutta tätäkin saadaan odottaa vasta PS4-julkaisun jälkeen.

Skye Borg

Voit seurata minua myös muualla:
TwitterInstagram

]]>
2017-12-11
Vuoden parhaat pelit on taas valittu https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/vuoden_parhaat_pelit_on_taas_valittu/B2244 The Game Awardseissa jaettiin jälleen pystejä vuoden parhaimmille peleille aamuyöstä Suomen aikaa. Ehdolla oli yhteensä 102 peliä henkilöä, mutta tästä huolimatta palkinnot tuntuivat menevän harmittavan harvalle pelille. Huomionarvoista on, että esimerkiksi kehuttu ja monessa kategoriassa ehdolla ollut Horizon Zero Dawn jäi täysin vaille tunnustusta.

Vuoden peliksi valittiin The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Kategorian muita ehdokkaita olivat Super Mario Odyssey, PlayerUnknown's Battlegrounds, Persona 5 ja Horizon Zero Dawn.



Zelda nappasi myös parhaan ohjauksen palkinnon mm. Wolfenstein II sekä RE VII: Biohazard -pelien nenän edestä. Parhaan tarinan, eli narratiivin, kunnian pokkasi What Remains of Edith Finch, joka on kokoelma outoja tarinoita joissa pelaaja kulkee Edithin saappaissa tutkien perheen historiaa. Nier: Automata palkittiin musiikista.

Itse kovasti pitämäni Hellblade: Senua's Sacrifice oli myös onnistujien joukossa. Ninja Theoryn peli pokkasi pokaalit äänisuunnittelusta, parhaasta näyttelijäsuorituksesta (Melina Juergens Senuan roolissa) sekä kategoriassa Games for Impact, joka kuvastaa pelin ajatuksia herättäviä teemoja ja vaikutusta.



Parhaan VR/AR -pelin kategorian voiton vei RE VII: Biohazard ja mobiilipeleistä palkittiin hyvin ennustettavasti Monument Valley 2.

Wolfenstein II - The New Colossus ei jäänyt täysin ilman mainintoja, vaan onnistui nappaamaan parhaan toimintapelin pystin Preyn, Niohin, Destiny 2n ja Cupheadin nenän edestä.
Omassa kategoriassaan palkittiin toimintaseikkailupelit, joka on kategorialtaan ja ehdokkailtaan ehdottomasti mielenkiintoisin. Ehdolla olivat Uncharted: The Lost Legacy, AC: Origins, Super Mario Odyssey ja Horizon Zero Dawn, joiden pään yli ponkaisi jälleen kerran The Legend of Zelda: Breath of the Wild.



Persona 5 onnistui voittamaan Final Fantasy XVn roolipelien kategoriassa, jättäen mmm. South Parkin uuden sekoilun sekä NieR: Automatan taakseen. Mättöpelien kuninkaaksi kruunattiin täysin odotetusti Injustice 2 ja perhepeliksi Super Mario Odyssey.
Forza Motorsport 7 kaahasi kärkeen lyömättömällä tyylillään ja visuaalisella herkuttelullaan urheilu-ja ajopelien kategoriassa.







Ensi vuotta jo odotellessa tarjolla oli myös tietenkin odotetuimman pelin kategoria, johon kuuluivat Read Dead Redemption II, Monster Hunter: World, God of War ja Marvel?s Spider-Man. Yllätyksenä ei tullut, että The Last of Us Part II on tämän kategorian voittaja, onhan jatko-osaa odotettu kuin kuuta nousevaa sillä pelin tarinankerronta on ainutlaatuista.



Lista kaikista voittajista lukuisissa kategorioissa löytyy
täältä >>

]]>
2017-12-08
Loppuvuoden pelijulkaisut https://www.discshop.fi/peliopas/blogi/loppuvuoden_pelijulkaisut/B2242 Steep - Winter Games Edition sisältää sekä Steep-pelin, myös Road to the Olympics -lisäosan. Mukana on avoimet pelimaailmat Alaskasta ja Alpeilta, joissa pelaaja voi seikkailla lumilautaillen, liitopuvun avulla, varjoliitimellä sekä suksilla.
Lisäosa Road to the Olympics taas tarjoaa harjoitteluareenaksi Japanin haastavimmat vuoret, voit tutustua uusiin pelimahdollisuuksiin Etelä-Korean olympiamaisemien lumilla ja osallistua karsintoihin kokeaksesi mitä olympiamenestys vaatii.

Peli julkaistaan Xbox Onelle sekä PS4lle 5.12.2017.



Nintendo Switchille julkaistava This is the Police kuljettaa pelaajaa poliisipäällikkö Jack Boydin saappaissa, haluten siirtyä rauhallisesti eläkkeelle. Sarjakuvamainen kerronta saattelee tarinaa, jossa Jackin pitää kerätä lisää rahaa eläkekassaan, sekä luovia kaupungilla riehuvien rikollisten joukossa kunnialla.

Peli julkaistaan 5.12.2017.



Okami on omanlaisensa peliklassikko, joka julkaistaan nyt HD-käännöksenä. Se ammentaa tarinansa japanilaisista kansantaruista, ja kertoo ainutlaatuisen sekä kauniin tarinan joka sopii erityisesti visuaalisesti lumoavia tarinoita arvostaville.

Peli julkaistaan PS4lle, Xbox Onelle sekä PClle 12.12.2017



VR-puolella VR-käännöksen sopivasti joulumarkkinoille sai Doom VFR. Se julkaistiin 1.12.2017 PlayStation VRlle sekä HTC Vivelle.

Uusintakierrokselle lähtee joulukuussa myös Dead Rising 4, Frank?s BIG Package -nimisen koosteen myötä. Peli sisältää pääpelin, kaiken ladattavan lisäsisällön, bonussisällön sekä eksklusiiviset tavarat sekä uuden Capcom Heroes-tilan.




The Walking Dead Collection - The Telltale Series kokoaa yksien kansien väliin pelit A New Frontier, Season One, Season Two, 400 Days ja Michonne. Näin tarjolla on 19 episodia pelattavaksi grafiikkapäivityksillä. Erinomainen tarina vetänee pelaajat mukanaan mukavasti koko joulun ajaksi.

Kokoelma julkaistaan Xbox Onelle sekä Ps4lle 8.12.2017.

Myös Resident Evil VII - Biohazard - Gold Edition kokoaa yhteen pääpelin lisäksi kaikki lisäosat. Mukana ovat Banned Footage -laajennuksen osat 1 ja 2 sekä tulossa oleva kolmas laajennus, End of Zoe. Lisäosa Not a Hero on myös julkaistu nyt kaikille RE VII: Biohazard -pelin omistaville, versiosta riippumatta.

Gold Edition julkaistaan 12.12.2017 Xbox Onelle, PS4lle sekä PClle.





Myös perheen nuoremmille sopiva Hello Neighbor -pelissä murtaudutaan naapurin asuntoon ja otetaan selvää, mitä kellarissa tapahtuu ja mitä naapuri mahtaa siellä piilotella. Mukana on paljon todella jännittäviä hiiviskelyelementtejä, sillä pelaaja ei saa jäädä nuuskiessaan kiinni.

Peli julkaistaan Xbox Onelle sekä PClle 8.12.2017.

]]>
2017-12-03